Leta i den här bloggen

onsdag 30 maj 2018

Talouksiin tiedoitus valmiusvirastosta kriisitilanteiden varalta

Ne joilla on eliminaatiodieetti-mikä.tahansa- ovat aina hieman  "kriittisessä" tilanteessa ruokavarastojensa kvaliteetinkin takia, eikä vain kvantiteetin, jota  ohjeet korostavat.
 Tietysti perusruokavaroja voi modifioida  energiasisällöltä ja mineraali ym tekijäpitoisuuksilta, mutta keliakikoille on olennaista, että perusruokavarat ovat gluteenittomia.
Kun ohjelappunen om-krisen-eller-kriget-kommer  tipahti postiluukusta eilen, katsoin  ruokatavaroiden osalta suosituslistaa.  Yleensä olen aina kun  signaali soi , neljä kertaa vuodess, tarkistanut   sen hetken ruokavaratilanteen ym.  ns. tankeställare.
Kohta muuten on taas signaalinsoiton päivä, kesäkuun ensimmäinen maanantai klo 15.

Eilen ex tempore arvioin tilanteen, miten kauan nykyiset   ruokavarat kestäisivät päivinä ja mikä olisi  asiallisinta hankkia  kotikomeroihin lisää. Vaikea arvioida  aikamäärää vain  yleissilmäyksestä.
Pastaa oli, riisia oli. Nämä ovat meillä  sellaista jokapäiväsitä perusruokaa. Riisin ostamme 5 litran muovisankoon, joka on kannellinen. Ostamme silloin tällöin 2 kg parboiled ja täytämme sankoa.   Puurojauhoja oli ( hirssiä, tatttaria;  jopa avaamattomissa Risentan pikkupusseissa . Varsinkin tattarihiutalepuuro on minusta   hyvä ruoka).  Perunajauhoja oli: niistä saa marjakeittoja ja  kakkuja.  Sokeria oli. Pölysokeriakin. Munaa oli. Leivontakuitua oli ( Fibrex, Husk) . Müsliä oli.  Semperin  karkeaa  gluteenitonta jauhoa oli. Siitä  teemme vohveleita silloin tällöin.  Papua  ja linssiä oli.  Linssisoppa on mukavaa,   kun  laitaa siihen vielä perunanpaloja ja sipulia, pinaattia ja mausteita, tilkka öljyä. Risentan soijajauhoa oli myös. Se on vahvaa proteiinia.
 Tomaattisosetta oli. Sinappituubi.  Pakaste kalaa, pakastejauhelihaa, pakastesientä.  Vielä yksi edelliskesän  marjahillokin ja pakastekirsikoita.  Pakastevihanneksia.  leivinjauhetta, vaniljasokeria, monenlaisia mausteita, murokahvia, josta pidän, tosin  valitessa hinta ratkaisee, joten ostan ICA murokahvin. Se kestää kauan, iso purkki. (Vaikka  harva huushollissani suosii murokahvia ja keittää mieluiten suodatinkahvia). Kaakaota , teeta oli.  pölysokeria. siirappia. akavesiirappia ja juuri  saatua ruotsalaista hunajaa. Sain lapsiltani Äitienpäivälahjaksi sen!  Suolaa oli: sekä merisuolaa että tavallista  pöytäsuolaa.
Jääkaapissa oli  ICA- margariinia, Bregott ja  pähkinävoimargariinia jonkin verarn- Riittävät  useita päiviä.
Ruokaöljyä  oli yksi pullo.  Möllerin kalanmaksaöljyä  oli aivan uusi pullo varalla.  B-vitamiineja ja C-vitamiineja oli. jokin mineraalilaatu lisäki. Sinkkiö koetin jäleen yhden kerran, mutta se vain ei taida minulle sopia, sinkkitabletti nimittäin. innostuin sinkkitablettiaateeseen kun luin luonnollisen immuniteetin proteiineja:  sadat niistä  omaavat sinkkijoneja rakenteessa tai kiinnittävät sinkkiä.  Täytyy vain luottaa että löytää sinkitjostain elintarvikkeesta.  Pitää katsoa taas  läpi www.fineli.fi elintarvikkeita ja katsoa,  mikä antaa sinkkiä.

Näiden  mainittujen elintarvikkeiden lisäksi ruoanlaitossa  tarvitsee vain hyvää kraanavettä ja keittomahdollisuuden ( toimivan  hellan) , joista ei nyt ole  kaupungissa ongelmaa tällä hetkellä-

Tänään sitten pesin hellan- se täytyy muutamia kertoja vuodessa  vetää ulos  kolostaan ja pestä seinät ja lattia sen takana, koska  sinne pääsee murua ja   rasvaa joskus ruokaa laittaessa. Otin valokuvat samalla hellan kolon taustasta. Se oli hyvässä kunnossa, kaapeli ehjä,  kaapelikotelo ehjä.  Nimittäin yhdessä edellisessä asunnossa kaapelikotelo oli rikki.  Sitten kun työnsin hellan takaisin paikoilleen, nostin pitkällä kenkälusikalla kaapelisilmukkaa sen verran, että se ei jää metallisen hellakantin alle takaisin työnnettäessä, sillä silloin kaapelin muovipinta voisi kärsiä ajan mittaan ja mudoostaa ennalta arvaamattoman vaaran.


 Lajittelin  hyödynnysjätteen. Niistä   päätellen - niiden nopeasta kertymästä päätellen- sitä tulee käytettyä aika paljon  ravintoa viikossa, mutta   harvemmin siitä mitään  inventaariota tulee tehtyä. Muovipussia ja muovikalvoa sitä vain kertyy aika paljon ja säilykepurkkejakin. Minsuta on hieno asia, että hyödynnettäviä asioita  otetaan talteen.

Sitten  kun ajattelee, että henkilökohtaisesti  tarvitsee ehdottomasti gluteenittoman,  myös kaurattoman  elintarvikevaraston, ja laktoosittoman , lisäksi mieluiten vähäfosfaattisen, siis sellaisen missä ei ole paljon leivinjauhetta (liikaa epäorgaanista fosfaattia)  tai hiivaa (hajoittaa orgaanista fosfaattia) käytetty valmistuksessa,  ja vähäsuolaisen ja  mieluiten vielä vähäpuriinisen, niin  tämä mikä nyt on kotona,  on  aivan mainiosti  koostettua.

Tässä pidin juuri hedelmäpäivän pari päivää sitten  tarkoituksena  pitää kurissa hypokalemia trendi ja hypernatremiatrendi  (siis saada niinkuin  piffattua  membraanipotentiaalin edellytyksiä kehossa, minkä  virkeytenä  ja jaksavuutena kokee ), nimittän tuo  trendi on   minulla  kautta vuosien on ollut ja varmaan monela jolla on ravintoperäistä  intoleranssia. Siihen auttaa ainkin minulla  ne hedelmäpäivät muun muassa. tuorehedelmät ja  mineraalipitoiset siement ovat minulle se tärkeä ravinto, daglig vara, joka pitää  aina varmistaa. Joskus taas pidän kuivahedelmäpäiviä: viikunaa ja taatelia, luumuja.  Niitä on helppo säilyttää kotona pitempiä aikoja ja ne sopivatkin kriisi ja valmiusvarastoon- jos ne vain säilyisivät , niin makoisen hyviä ne vain ovat. Tapaan  ostaa niitä  varsinaisia kuivahedelmäpäiviä varten. Ne piristävät suoliston  toimintaa. Niissä on paljon mineraalia magnesiumia ja kaliumia.  Ja kuten joku on sanonut  jano on mineraalien puutetta.  Jos käyttää paljon mineraalipitoisia hedelmiä ei tosiaankaan tunenn erityisempää janoa, ellei nyt sitten ole veden haihtuvuus, evaporaatiotekijä  vahvana kuten kuuman  auringon alla tai  kova hiki .  Siihen ei tosiaan auta muu kuin vesi.

Eilen siten päädyin pariin asiaan, joita tulisi hankkia kotiin:  laktoositonta maitopulveria ja jotain  siemenravintoa kuten auringonkukan siemeniä.  Hain kaupasta  hylly hyllyltä  maitopulveria. Hyllyllä oli Semperin maitopulveria, mutta  ei sen laktoositonta muotoa, joten  ostin kotiin  AlproSoija-originaalin.  Meidän perheessä  useimmat välttävät tavallista maitoa, mutta  minä kyllä mielelläni käytän maitoa joka päivä. Jos  maito, jota juon, on laktoositona, voin silloin käyttää pienen määrän esim tavallista  suklaata, jossa on  tavalliset laktoosimäärät rasvan joukossa., joten  laktoosimäärän rajoittamisessa on laktoositon maitotuote perusedellytys laktoosin kokonaismäärän pitämisessä vähälaktoosisena. Vaikka olisi laktoosi-intoleranssai, niin  voi sietää 2-  5 grammaa  laktoosia. On tosin  vielä yliherkempiä laktoosille olemassa. Muta tässä kerronkin vain omasta itsestäni ja meidän taloudesta.

 Ostin siten kympillä kolme  Marabou-minilevyä. Suklaan varsinainen säilyttäminen kriisivarastossa ei kuulu minun parhaimpiin puoliini.  Mutta kaakopulveri on hyvä pitää kotona, sillä siitä voi tehdä  itse suklaan tapaisen  ravinteen: kaakopulveria,  hieman kahvia,  hieman kasvisöljyä , ehkä vaniljasokeria tai sokeria  ja sitten vain sekoittaa ja syödä teelusikalla. Se on kuin sulaa suklaata ja antaa varmasti hyvä mineraalit ja essentiellit rasvahapot ja energiaa.

Vettä en kuitenkaan varastoi nyt  pakasteeseen tai jääkaappiin, koska  virallisesti ei ole ilmotettua sellaista tarvetta.
 Minulla on aika monta yhden litran muovipulloa, jotka tarvittaesa voi täyttää ja pakastoida. Ne ovat  Suomesta  ostettuja  sinikorkkisia   pakastepulloja, joihin pakkaan kesän lopun marjahillot mökiltä. Pakastetut vähäsokeroidut  marjahillot ( hieman benzoehappoa säilytysaineena)  tapaavat riittää aivan toukokuulle kuten nytkin.   Niitä käytän mm rahkajälkiruokiin:  Vispikermaa ja vaniljasokeria  vatkattuna;  laktoositon maitorahka sekaan sekoitettuna, sitten marjahilloa pari desilitraa sekoitetaan  joukkoon. Se on tosi hyvää.  Nämä ovatkin  siten niitä daglig vara- tavaroita kerma ja rahka. joitten olemassaoloa  voi pitää  hyvän ajan merkkeinä.
 Hilloissa  on oma sokerinsa, joten sokeria ei sinänsä tarvitse lisätä. Siksi on  hyvä pitää hillot  jonkin verran sokeroituna,  että  ei ole lisäsokerin tarvetta. Ne säilyvätkin kai paremmin ja raikas maku tulee myös hyvin esiin.

Siis tällä kertaa  kotivarastot  elintarvikkeiden suhteen kattavat  vaatimukset. Näillä pärjää  jopa useamman viikon, jos yhtäkkiä  elintarvikkeen saanti katkeaisi. Huushollissa meitä on 2 .

Jos tosi kriisi uhkaisi, hankkisin myös säilykkeitä metallipurkeissaan. Enemmän kuin yhden sardiinin tai tonnikalan.  Ehkä  hankkisin corned biff- nämä sinänsä ovat  oikein kulinaarisia herkkuja, suolaisia, vahvapuriinisia ja  itse asiassa  pitäisi rajoittaa, jos  nyt kreatiniiniansa ajatelee. tai verenpainetaan.  Joten  sellaiset saavat  jäädä  oikeastaan  harvinaisiksi herkuiksi  silloin tällöin.

Tässä vielä kertaan,  miten oma äitini ja isäni  pitivät  yllä niitä kriisivarastoja. ja ylipäätänsä  ruokavarastoja, koska heillä oli suurtalous huolehdittavana.
Viljat  ostettiin puisiin laareihin  suurhuushollin ( yli 120 osallistui aterioihin)   viileään kuivaan kellariin, joka itseasiassa oli samalla leipomo, josta ilmentyivät  sunnuntaiset pullapitkot ja viikon iltateen korput.
Perunat ja porkkanat, lantut ostettiin syksyllä  niille rakennettuun kylmään kellariin.
Kaikenlaisia  asioita säilöttiin. Esim mustaviinimarjamehupulloja, punaviinimarjamehupulloja oli  pitkillä seinähyllyillä ainakin kolmessa  kerroksessa  Mansikkahilloa. Mustikkahilloa.   Kurpitsahilloa isoissa lasipurkeissa  Näillä  säilykkeillä,lasipulloilla ja purkeilla  oli kuivakellari kotitalomme alakerrassa, siellä oli  matala lämpötila muta ei  koskaan alle nollan. Sen verran  oli patterilämpöä estämässä kosteutta ja jäätymsitä,  ja pannuhuoneestakin päin  alstroitui kai jotain  lämmintä  ilmaa, kun oven aukaisi.   Suolakurkut  taas säilytettiin tynnyreissä  samassa pimeässä kylmässä komerossa  magasiinin  puolella kuin maitotonkat. maitotonkat  olivat  metallisia ja pidettiin jäävedessä, johon lisättiin jääkimpaleita aina kun kimpale  olivat sulanut..  Jäät tietysti haettiin talvella hevosilla järveltä ja jää oli todella paksua.  Kuutiot ladottiin  jääkellari-nimiseen vajaan sahanpurukerrosten väliin.
Hunajan äitini  säilytti aivan oman keittiönsä vaatekaapin pohjalla suurissa ainakin  5  litran  lasitölkeissä. Hän osti niitä kai  suoraan   hunajanvalmistajilta.
Talon pohjakellarissa oli  pimeä  komero, jonka hyllyllä säilytettiin metalliset säilykepurkit; ne eivät ainakaan kuumentuneet koskaan niissä oloissa.  talon alla oli pohjakaivo. Ehkä varavesikaivo jos oikein  hankala aika olisi tullut. Toinen kaivo oli pihalla pienessä kaivokopissa ja siitä haettiin ämpärillä vedet.   
Näistä  säilykepurkeista  ainakin ananaspurkit, hedelmäkoktailpurkit, persikanpuolikaat, päärynälohkot.  Lihä- tai kalasäilykkeitä  he eivät  harrastaneet. Järvikalaa tarjottiin taloon  suoraan  kylästä ja kalasoppaa oli usein.  Suoraan sanoen  lihan käyttö verrattuna tähän ruotsalaiseen elämään oli siihen aikaan aika  vähäistä meidän huushollissa. hernesoppaa oli usein.  Linssejä ei sinänsä  käytetty. Ne opin tuntemaan vasta täällä Ruotsissa. Mutat tavallisten suomalaisherneitten laari oli tosi iso: jättikokoinen   emalikattila käytettiin  yhdessä vaiheesa herneille.   Ja kauraa oli  myös iso jauholaari.  Kaura oli siellä talouden aamupuuro koko vuoden, kaikki vuodet, vuosisata kohta. Kuten sanottu, allergisoiduin sille myös, joten minun keliakaidieetissä ei ole kauraa. Siitä menee ihokin  rikki. Mutta  muille  kaura on  tärkeä viljalaji kriisivarastoon.

Se siitä  kriisivarastontekemisestä  tällä kertaa.
tgein tässä leivän välillä.
Jota  voi  arvioida miten kauan ruoka-aineet  kestävät, pitää tosiaan punniten tehdä josku jokin  ruoka tai leipä.

Vaaka on siinä tärkeä. Lisäksi on hyötyä joistain ravinto-oppaista.
Esimerkiksi tein  nyt ex tempore- leivän, joka on gluteeniton, sokeriton, vähäsuolainen, laktoositon,vastaa dietäärisiä  vaatimuksiani ja on  heti melkein  ( pari kymmentä minututtia) valmis näistä  aineista, mitä kotona on:

 ja sitten laskin sen  ravintoarvot suolan ja proteiinin suhteen ja  kävin tuossa  parvekkeella leipälounaalla . varjossa +28 astetta C.  Lounasleipää  riitti kahdelle.

TAIKINA:
Semperin karkeita GFD  jauhoja 210 grammaa.
n. 5 grammaa proteiinia. Suolaa 0,26 g. (osa on natriumsuoloja)
Soijajauhoja  RISENTA 10 grammaa, proteiinia 39% eli 3,9 grammaa.
Hirssihiutaleita RISENTA 30 grammaa , proteiinia 11 %  eli 3,3 grammaa .
FIBREX kuitua , proteiinia 8 %  Tästä  noin  0,6 grammaa  proteiinia.

 Leivinjauheesta natriumpyrofosfaattia, natriumvetykarbonaattia ( ei siis klorideja)
Leivinjauhe  34 % Na suola-lajeja. 4 grammaa leivinjauhetta    antaa  Na suoloja  1,36 grammaa. 
ICA margariinia, 100 grammaa,  antaa  NaCl- noin 4 grammaa suolaa.suolaa 1 gramman , proteiinia 0,5 grammaa.
AlproSoija 1,5 dl.  proteiinia 3% , = 4,5 grammaa proteiinia. NaCl suolaa 0,11 grammaa.
Lisänä 1 gramma tavallista pöytäsuolaa NaCl.

  TAIKINA sisältää  noin 4 grammaa suolaa. valmis leipä opainaa  jäähtyneenä ja kuivahtaneena  365 grammaa.
Proteiinia noin 5+ 3,9 + 3,3+ 0,6 + 4,5 + 0,5 = 18 grammaa. Tarkoitus oli saada aikaan vähäsuolainen ja vähäproteiininen pikaleipä. proteiinin suhteen  onnistuu, muta leivinjauheen korkea suolapitoisuus  on vaikea saada  matalaksi, jos tekee  pikaleipää.  Lisäksi sen suolat voat  epäorgaanisia fosfaatteja ja korkea natriumisia. Ei hyväksi verenpaineesa.

Puolikas leipää 180 grammaa  lounaaksi 
antoi siis   2 grammaa natriumpitoisia suoloja ja 9 grammaa proteiinia.
Suolamäärää  voin kyllä laskea seuraavan kerarn jos vähennä pöytäsuolan määrää, matu se on tuo  hyvänmakuin  natriumkloridi. Leivinjauhen makuaromi tässä leivässä on vähän kuin aluna.  Sitä tulisi vähentää, mtua hankaluus on että leipää ei saa nousemaan millään kuohkeaksi jos vähentää leivinjauhetta liikaa.  Täytyy kokeilla titrata esiin vähin  tarvittava  leivinjauheen määrä.

Tähän  leipään tarvittiin toimiva uuni. 

Toinen pikaleipämahdollisuus ilman leivinjauhetta ja ilman hiivaa on vohvelit. Niihin vaaditaan myös sähkökytekntä.

Kolmas pikaleipämahdollisuus on lätyt. Tosisaan niitä  oi paistaa vaikka ulkogrillin päällä tai  leiriolosuhteissa.

Jos on uuniolosuhde niin  hyvä leipä on se tavallinen riisipiirakka uunissa.  Ei tarvita  hiivaa eikä leivinjauheta. Näitä voi pakastaa.  Olen tehnyt niitä  keitetystä riisistä ja keltaisesta maissista (10:1)  + vettä, kananmunia, öljyä, vispataan ja  paistetaan pellillä.  Tosi hyviä piirakkapaloja.

kriisitilanteesas on hyvä jos  on valmiita  dieettileipiä pakasteessa.