Kun aloittelee dieettiään keliakiadiagnoosin alkuvaiheissa, saattaa monesta ravintotekijästä olla puutetta. Niistä olennaisen tärkeä on K-vitamiini, koska sen puutteen tai vajeen seuraamus on joskus vaikea: verenvuodot, huonosti hyytyvä veri ja verta voi tirsua suoliston lisäksi myös ikenistä ja jokaisesta pienestäkin haavasta on pitkäaikaista tihkua ja verihiutaleetkin ovat yleisestä ravintoainevajeesta johtuen helposti pirstoutuvia, verisuonetkin voi vat osoittaa fragiliteettia ja tulee helposti mustelmia.
Yleensäkin tavallinen valkuaisenpuutekin leimaa tilannetta, PEM eli proteiini-ja energiavaje. Näitä nontrooppisia spruetapauksia tuskin nyky-aikana on kuten ennen, koska on diagnostiikkaa ja dietetiikkaa ja tietoa.
Mutta tässä yhteydessä otan vain K-vitamiinin osuuden huomioon.
K-vitamiinin saanti ravinnossa sellaisessa tapauksessa on vaikea täyttää pelkistä ravintoaineista, koska suolisto voi vielä olla huonosti imeyttävä - ravintoa ei kestä kerralla suurta määrää oli se mitä tahansa- ja bakteeristo on aivan epätasapainoinen- silloin kannattaa käyttää K-vitamiinitablettia K1-vitamiinivalmisteen tabletti on 10 mg fyllokinonia.
Itse käytin vuosi kausia aikoinani 5 mg K-vitamiinia päivässä, koska Merck Manual ohje oli 5 mg. Tietysti hammaslääkärillä käynti oli aika "veristä" ilman profylaksiaa Kokeilin ennen hammaslääkäriä myös käyttää enemmän juustoa ja pinaattisoppaa. sekä kalsiumi- että K-vitamiinipitoista.
Täytyy ajatella, että 5 mg on itse asiassa 5000 ug. Tietysti joskus käytin 10 mg, koska tabletissa ei ollut jakouurretta ja se oli kuin iso kovapintainen nappi- tosin suli suussa kuin suklaa ja ainakin sai vitamiinit talteen, kun nieli kokonaisena.
K-vitamiini on sikäli hyvä vitamiini, että ravinnon K-vitamiini ei kärsi keittämisistä eikä kuumentamisista, sanotaan. Metylnaftokinonirakenne ei häviä ruoanlaitosta.
Normaaleissa suosituksissa puhutaan tarpeesta 1 ug painokiloa kohden ja terveet saisivat sellaisen 70- 100 mikrogrammaansa tavallisessa ruoassa tarkemmin ajattelematta ruoan koostumusta ja terve bakteeriflora tekee sitten osuutensa ja tuottaa K2 vitamiineja. Tässä suosituksessa on ajateltu Kvitamiinifunktiota ainostaan koagulaatiotekijänä.
Nykyisin en käytä enää K-vitamiinitablettia, vaan lasken saavani Kvitamiinin ravinnossa käyttämällä K-vitamiinipitoisia ruokaöljyjä, maksaa, vihreitä vihanneksia ja jos teen esim pinaattisoppaa muistan laittaa siihen öljyä, mikä lisää K-vitamiinin imeytyvyyttä vihanneksista. K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja sen takia se imeytyy rasvojen joukosta hyvin.
Tapaan käyttää kalanmaksaöljyä ja sen teeluksikallisen ohella joksu 1 rkl rapsiöljyä.
Nyt kun tiedetään K-vitamiinista enemmän, varsinkin sen osuudesta luun (matriksin) muodostukseen ja aktiivin kalsiumjonin homeostaasin ylläpitoon, K-vitamiinin tarpeeseen tulee uusia rajoja hahmoteltavaksi. Käytännössä on havaittu (USA:ssa) että useat salaattiateriat päivänkin aikana , joka ruoan yhteydessä jotain salaattia, kohottaa luustonkin hyvinvointia. Tällöin K-vitamiinin saanti nousee n 250 ug päivässä. joissain tutkimuksisa on luustolle edullisejksi todettu sellaiset 1000 ug päivittäiset tasot, mutta silloin on kyse sekä K1 että K2 vitamiinin summista tai K2 vitamiinilajista.
Tietysti kokeita on tehty myös K1-vitamiinitableteilla 10 mg esim urheilijanaisilla tutkittaessa luustovaikutuksia. Ehkä tuolla avaruustutukimusasemalla käytetään sellaista tablettia estämään luuston hajoamaista painottomuudessa.
Vihreissä vihanneksissa ja kasvisöljyissä oleva K-vitamiini on K1 muotoa. K2 vitamiinista on viitterllisiä pieniä taulukoita olemassa, mutta niitä ei ole sovellettu vielä yleiseen käyttöön. Kuitenkin voi tietää että juustossa ja maidossa on näitä menakinoneja. Maksassa on omia pitkiä menakinonejaan.
Muta pelkkiä menakinoneja syömällä ei täytä kehon K-vitamiinitarvetta, sillä on tiettyjä kudoksia joiden täytyy itse paikallisesti valmistaa ravinnon K1-vitamiinista käsin kudosspesifinen mieto MK-4 muotonsa. Aivo on näitä kudoksia. Aivo käytää K-vitamiinia - ei niinkään juuri hyytymistekijäksi, vaan valkoisen aivokudoksen muodostamiseen, myeliinin tekemiseen. pääasiassa. Tämä on arvioni. Se on aivon struktuurin perusfunktioita. Veren ( verikudoksen) perusfunktioita on pysyä fluidina, juoksevana sekä pystyä tekemään hyytymä että pystyä sulattamaan hyytymät sopivasti että veri on juoksevaa ja verisuoniston pinnat puhtaat. Järjestelmän on liityttävä mm MMP- järjestelmään, joka sorvaa kudoksia funktionaaliseksi, Tarvittaessa täytyy pystyä tekemään uutta suonta ja siivota jätteet. (MMP = matrix-metalloproteinaasit)
Luuston tehtävä on olla dynaamisen kestävää, kestää painoa, kiertoa, venytystä , taivutusta ja toimia tukirankana. K-vitamiini siis vaikuttaa hyytymistekijöitä että hyytymisen sulattamistekijöitä ja aktiivin kalsiumin (Ca++) kontrollia, jolloin sen vaikutus ulottuu mitä laajimmin eri taphtumiin tavallaan antioksidanttisesti, sillä yksittäisetkin glutamiinihapot voivat solun sisällä karboksyloitua Gla muotoon ja neutraloida yhden aktiivin C a++ , Ca-Gla muotoon. Se on osa kalsiumhomeostaasista ja regulaatiosta, jonka viive on kohtalokasta, koska jokainen viive syöksee metaboliaa jollekin toiselle vaihtoehtoiselle raiteelle.
Ihminen ei voi kehonsa K-vitamiinin puolesta varsinaisesti tehdä muuta kuin katsoa että syö päivittäin vihreää ravintoa, vähän ksvisöljyäkin ja kuitua suolistobakteereille ainakin.
Fineli antaa hyvän listan esim maustekasveista joita voi ripotella ruokiinsa. Niistä saattaa saada hyvääkin lisää niiden vahvan K-vitamiinipitoisuuden takia. "Lisänä rikka rokassa" kokonaisuuden hyväksi.
Pitäisin alarajana K-vitamiinin käytölle 250 ug ja sopivana alueena 250-1000 ug.
En tässä ota kantaa niihin jotka jo ovat joutuneet Marewanille, mutta luulisin että ei ole hyväksi liikaa alentaa K-vitamiinipitoisten ruokien käyttöä
Jos lapsesta asti käyttää runsasti vihreää ravintoa, luulisi että koko Kvitamiinia tarvitsevien ainakin 14 proteiinin spektri toimisi tasapainoisesti. Negamma- karboksyloituvat hierarkisesti. sen mukaan miten K-vitamiinia on saatavilla. Jos on vain hitunen K-vitamiinia vain muutama ensimmäinen karboksyloituu ja loput proteiinit jäävät funktiokyvyttömiksi. vaikka niitä vielä produsoituisi. Ne ensimmäiset ovat hyytymistekijöitä. Jos k-vitamiini vaje kestää kauan propeptidin produktiokin voi geneettisesti joutua alisäädettyyn tilaan. Tällaisesta on vasta saata nykyisin jotain aavistusta. Asian korjaamiseen täytyy koettaa palauttaa ravintoon ihmiskunnan alkuaikojen vihreän ravinnon ja öljypitoisten siementen käyttöä jo lapsuudesta.
Mihin hierarkisesti ajatellen aivojen MK-4-muodostus ja myeliinin synteesi asettuu näissä K-vitamiinia vaativissa peptideissä (VKDP)? Luulisin sen olevan aika priorisoitua jos vain fyllokinonia kehoon tulee. Tämä voi heijastua aivojen kokoon, myeliinin tilanteeseen. Joka tapauksessa tiedetään että sfingomyeliinimolekyyliä ei pääse muodostumaan ilman K-vitamiinikoentsyymiä. K1-vitamiinilla on myös eräänlainen antibioottinen vaikutus valkoisessa aivoaineksessa, jonka immunologinen suoja sinänsä ei ole niin varmalla kannalla kuin aivojen ulkopuolisten, verekkäiden kudosten immuniteetti.
Ja mitä Raamatun antamaan suositukseen ihmisen ruoasta tulee, suositus oli hyvin antioksidanttipitoisia aineita sisältävää siis vihreitä vihanneksia, siemeniä, viljaa, siementä tekevien puitten hedelmiä - UT Jeesuksen kautta korosti kalaa ja leipää, raikasta juomavettä. Silloin tällöin punaista lihaa ( josta veri oli otettu pois) ja viiniäkin. Liikunta ja aurinko olivat tärkeitä tekijöitä. Näitä ikivanhoja terveellisiä ruokia voi poimia esiin Raamatun lehdiltä kun tarkkana lukee. Viikunallakin on jotain hyvää muassaan. Munaa ja maitoa ei pidä unohtaa ( antavat hieman kalsiumia, rikkiä, fosfaattia, korkea-arvoista proteiinia, menakinoneja)
Yleensäkin
sekaravinnon ohella vihreät vihannekset ja kasvisöljyt antavat tarvittavaa K-vitamiinia.
Koska K-vitamiini hallitsee kalsiumin ja sen suolojen alueen lisäksi myös alueita, jossa on sulfaatit, ja fosfaatit, ravintoon tulee kuulua näitä tekijöitä antavaa myös. Niitä saa esim maitotuotteista ja munasta. Kuitu on tekijä joka varmistaa terveen suolistoflooran ja sen osuuden K2- menakinonien tuottajana. Kuitupitoisten aineitten ohella, joukossa, taas saadaan myös orgaanista fosfaattia (fytiiniä) , joka puolestaan on eräs tekijä metabolisten ratojen ja kanavien vaihteiden asentamisessa ja jonka aineenvaihdunnassa on paljon hallitsematonta. Yhdistävä tekijä K-vitamiinin ja fytiinin alueen välillä on suhde aktiiviin kalsiumiin Ca++.
Siis toivottavaa on että K-vitamiinia ja fytiiniä on ravinnossa. Yleensä kalsium ei ole suuri ongelma, sillä sitä on luustossa yli kilo ja sitä on saatavissa varastoista käsin. Hyvä on saada kuitenkin joku sata mg päivittäin ruoassa-ainakin 600 mg ravinnosa, mutta turha on ladata suuria määriä aktiivia kalsiumia pillereinä lisää, jos sillä ei ole valmiita rahkeita kehossa, joihin se voi äkisti neutraloitua. Tämä on minun mielipiteeni. Pidän vaarallisena irrallista lääkkeellistä kalsiumimassaa. Sitä paitsi nykyisellään katson että moderni ihmiskunta kulkee yhteiskunnassa kalsiuminsa ilman säätelyä vellovassa tilassa ja rahkeet säätelylle ovat hoitqamattomasa kunnossa.
Tilanne on siis erittäin vaarallinen. Itse asiassa mikään muutos joka on liian suuri johonkin suuntaan, ei tuo mitään paranemista tilanteeseen. tietysti joku kysyy: Miksi sitten ollenkaan ottaa kalsiumia ravinnossa, jos kerran sitä on niin paljon kehossa - Sen takia että sillä estää luun hajoituksen aktivoitumisen- sillä kalsiumilla on paljon käyttöä kehoreaktioissa ja sitä täytyy vitaalisti olla käytettävässä muodossa ja keho aktivoi nopeasti hajoituksen jos käyttökalsiumia ei ole. Siihenhän altaaseen se kalsiumi menee ei se mitenkään suoraan luuhun mene, mitä tabelttina syödään.
Sama periaate on kolesterolilla. jos jättää kokonaan kolesterolin essenteillin määrän käytön ravinnossaan, aktivoi endogeeniä kolesterolin muodostusta turhaan, koska joka solu tarvitsee kolesterolia kalvorakenteisiinsa. Sen takia ei ole vaaraksi käyttää esim 1 kananmuna päivässä. se n 300 mg kolesterolia on vain murto-osa kehon omasta jokapäiväisestä kolesterolintuotosta.
Mutta ei ole haitaksi asettaa
extra salaatin lehti leivän päälle päivittäin. ja siten voi katsoa ravintotaulukoista, minkä tasoista k-vitamiinin saantia pitää nykyisellään. olisiko mahdollista lisätä hieman K-vitamiinipitoista ateriaan että ainakin saa turvallisesti yli 150 ug K1 vitamiinia, mikä lie 2 ug painokiloa kohden.
Fineli.fi sanoo K-vitamiinista näin:
K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka on välttämätön
veren hyytymistekijöiden muodostumiselle. Hyviä lähteitä ovat
parsakaali, lehtikaali, pinaatti ja muut vihreät lehtikasvikset sekä
kasviöljyt ja maksa. Kasviksissa K-vitamiini esiintyy fyllokinonina ja
lihassa menakinonina. Ihmisen suolistobakteerit pystyvät tuottamaan
menakinonia. Vitamiinin puutos on harvinaista.
Ravintotekijä
