Gluteeni ongelmana-: 2018

onsdag 12 december 2018

CD26 (2q24.2), DPP4, Dipeptidyylipeptidaasi 4. Eräs syöpäkantasolubiomerkitsijä

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/gene/1803

Also known as

CD26; ADABP; ADCP2; DPPIV; TP103

Summary

The protein encoded by this gene is identical to adenosine deaminase complexing protein-2, and to the T-cell activation antigen CD26. It is an intrinsic membrane glycoprotein and a serine exopeptidase that cleaves X-proline dipeptides from the N-terminus of polypeptides. [provided by RefSeq, Jul 2008]

Expression

Biased expression in small intestine (RPKM 70.7), placenta (RPKM 57.1) and 13 other tissues See more

Orthologs mouse all

Preferred Names

dipeptidyl peptidase IV

ADCP-2

DPP IV

T-cell activation antigen CD26

adenosine deaminase complexing protein 2

dipeptidyl peptidase IV

dipeptidylpeptidase 4

dipeptidylpeptidase IV (CD26, adenosine deaminase complexing protein 2)

Structure, History

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/protein/NP_001926.2

ENSP00000353731.3, ENST00000360534.7

Conserved Domains (3) summary

COG1506 Location:398 → 764: DAP2; Dipeptidyl aminopeptidase/acylaminoacyl peptidase [Amino acid transport and metabolism]

pfam00326 Location:559 → 763: Peptidase_S9; Prolyl oligopeptidase family

pfam00930 Location:108 → 478: DPPIV_N; Dipeptidyl peptidase IV (DPP IV) N-terminal region

Kommentti:
Kyse on entsyymistä, joka pystyy pilkkomaan esim gliadiinin prolamiineja PQQQ, QQQP, PQQP

måndag 8 oktober 2018

Kroonisoireinen ravintoaineyliherkkyys

Uppdaterade PM

Klicka på länkarna för att läsa våra uppdaterade PM:

• Födoämnesöverkänlighet med kroniska symtom

[BAKGRUND] [ORSAKER] [SYMTOM] [DIFFERENTIALDIAGNOSER] [BEHANDLING]

BAKGRUND

Kroniska symtom från olika organ kan kopplas till misstänkt överkänslighet mot föda. Oftast drabbas mag-tarmkanalen och huden hos vuxna men symtomen kan även drabba andra organ. Cirka 40–70 % av patienter med födoämnesallergi rapporterar symtom från mag-tarmkanalen.
Diskrepans mellan upplevd och bevisad födoämnesöverkänslighet kan föreligga och kan ha flera orsaker, såsom:

Tidigare äkta överkänslighet med toleransutveckling
Inlärd födoämnesaversion (d v s psykiskt betingad)

Ytterligare utvecklad senreaktion eller påbyggnadseffekter som förbises samt att känsligheten mellan olika individer varierar för de olika födoämnen kan vara ett hinder för adekvat bedömning inför utredning.
Ett tydligt samband mellan födointag och symtom samt positiva IgE-tester ger oftast diagnos. Utmaningen är att ställa korrekt diagnos vid upplevd födoämnesöverkänslighet med kroniska symtom trots negativa IgE-tester.
Det finns belägg för att kroniska eksembesvär i huden kan förvärras vid intag av pollenrelaterade födoämnen eller födoämnen med högt histamininnehåll respektive histaminfrisättande effekt.
Födoämnesöverkänslighet kan vara relaterad till andra extra-intestinala manifestationer som ledsvullnad, ledvärk eller huvudvärk. Ett fåtal studier har visat att uteslutning av komjölk och vissa sädeslag kan leda till symtomlindring bland patienter med reumatoid artrit.

Orsaker

En födoämnesutlöst överkänslighetsreaktion kan orsakas av immunologiska eller icke-immunologiska mekanismer. En immunologisk mekanism kan omfatta båda IgE- och icke-IgE-medierade födoämnesreaktioner. Det kan ofta vara svårt att veta om en överkänslighetsreaktion orsakad av föda eller dryck är immunologisk eller ej.
Ju snabbare en allergireaktion kommer, desto större är sannolikheten att den förmedlas av IgE-antikroppar. Låggradiga IgE-förmedlade reaktioner kan dock ge symtom först efter flera timmar.
Faktorer som fysisk ansträngning, intag av vissa läkemedel (t ex antiinflammatoriska), pågående infektion m m kan öka reaktionsbenägenheten.
Den kliniska bilden av födoämnesöverkäslighet kan förekomma samtidigt med andra gastrointestinala patologier och därför kan utredningen vara komplex.

Kolhydratsmalabsorption
Vanlig orsak vid samtidig IBS och/eller funktionell dyspepsi. IgE-tester är nästan alltid negativa
Lokal allergiliknande inflammation i tarmen
Kan ej spåras med specifika IgE-tester i blod eller hud
Celiaki
Sällan symtom på överkänslighet mot mjöl, överkänslighet mot mjölk förekommer dock p g a laktasbrist sekundärt till villiatrofi. Läker med glutenfri kost.
NCGS (non coeliac gluten sensitivity)
Patienten beskriver överkänslighet mot gluten men saknar de histologiska skador på tarmludd/antikroppar i blodet som tyder på celiaki samt saknar IgE-antikroppar mot antikroppar mot vete. Beror sannolikt på vissa protein, s k alfa-amylas-trypsin-inhibitorer (ATIs), vilka aktiverar celler som ger upphov till inflammation i tarmslemhinnan. En alternativ förklaring är att det är fruktaner i vete som fermenteras i tarmen med påföljande magsymtom. En relativt ny studie antyder att NCGS kanske är en subgrupp av IBS.
Entopi
Lokal produktion av IgE-antikroppar i tarmslemhinnan trots negativa IgE-tester i blodet och hud t ex vid mjölköverkänslighet. Studier visar på samtidig förekomst av lokal IgE-produktion i luftvägsslemhinnor (med astma, nasala polyper eller kronisk sinuit som följd).
Eosinofil esofagit
Oftast i form av sväljsvårigheter. Beror på infiltration av eosinofiler i matstrupen med inflammation som följd. Främst hos atopiker. Det är numera väldokumenterat att EoE kan förekomma hos patienter med pollenallergi samt att det kan finnas samband med vissa basfödoämnen såsom mjölk och vete. Se separat PM Eosinofil esofagit
Pollenallergi
Enstaka studier pekar på att pollenallergiska patienter är mer benägna att utveckla en allergisk inflammation i tarmslemhinnan under pollensäsongen. Björkpollenallergiker med kroniska mag-tarmbesvär uppvisar försämring i sina mag-tarmsymtom under pollensäsongen, men det är okänt om det orsakas av förtäring av pollenrelaterade födoämnen (äpple, stenfrukter, vissa nötter m m) eller om det beror på systemspridning av inhalerat björkpollen.
Icke-immunologiska reaktioner
Kan orsakas av intag av konserveringsmedel, färgämnen, konsistensgivare, capsaicin, biogena aminer och histaminfrisättande födoämnen samt kolhydratrika födoämnen.

SYMTOM

Kroniska symtom från hud (eksem och urtikaria) och luftvägar hos vuxna orsakas sällan av specifik födoämnesöverkänslighet. Samma sak gäller för symtom från CNS, leder och muskler.
Upplevda kroniska födoämnesrelaterade symtom kan förekomma från många olika organsystem, såsom munhåla och svalg, mag-tarmkanalen, hud, luftvägar men även andra organsystem så som CNS, leder och muskler.
De vanligaste födoämnesrelaterade symtomen från mag-tarmkanalen är:

Känsla av uppblåshet
Gaser
Diarréer
Magsmärtor
Sväljningssvårigheter vid EoE

Hos vuxna med celiaki förekommer, förutom IBS-liknande symtom, även:

Trötthet
Depression
Avmagring

Förutom att ge symtom som liknar dem vid celiaki, kan NCGS också ge besvär på andra ställen än i tarmen. Det kan handla om koncentrationsstörningar, värk i lederna och domningar i armar, ben och fingrar. Symtomen kan dyka upp flera dagar efter det att man ätit något som innehåller gluten.

Kliniska fynd

Brist på järn, folat och B12
Osteomalaci
Ödem
Neuropati
Infertilitet
Hudsymtom (dermatitis herpetiformis)

Eftersom födoämnesöverkänslighet drabbar många olika organsystem varierar de kliniska fynden. Intensiteten av de kliniska fynden beror bl a på mängden tillfört allergen samt de drabbade organens känslighet.

DIFFERENTIALDIAGNOSER

IBS
Inflammatoriska mag-tarmsjukdomar
Eosinofil esofagit (EoE)
Gallvägssjukdomar (måltidsrelaterade besvär)
Exokrin pankreasinsufficiens (malabsorption av fett och kolhydrater, ibland måltidsrelaterade besvär)
Peptidproducerande tumörer i mag-tarmkanalen (takykiner och aminer ger varierande symtombild)
Dyspepsi NUD
Porfyrier (kan utlösas av alkohol)
Hereditärt angioedöm (HAE)
Anorexia nervosa
Systemisk mastocytos
Mastcellsaktiveringssyndrom (MCAS)

UTREDNING

Kostanamnes

Utredningen är riktad dels till att påvisa överkänslighet mot födoämnen, dels till att frikänna födoämnen som patienten på felaktiga grunder tror sig eller betraktad att vara överkänslig för. Utredningen är viktig framför allt se till att patienten inte i onödan avstår från viktiga basfödoämnen.
Betydelsen av en noggrann anamnes är stor. För att få struktur på födoämnesanamnesen under allergiutredningen rekommenderas följande frågeformulär:

Forum för födoämnesallergi. (Klicka på "Broschyrer och dokument")

Vid tveksamhet om tolkningen av anamnes, hudtest och analys av specifikt IgE i serum, kan eliminationsdiet och födoämnesprovokationer göras.
Viss sådan utredning kan göras i primärvården, förutsatt att ansvarig läkare har ett intresse för utredning av födoämnesöverkänslighet, men helst även tillgång till specialutbildad dietist/sjuksköterska med inriktning inom födoämnesallergi.
Utredningen är tidskrävande och under de olika momenten i utredningen antecknar patienten sina symtom i en s k symtomdagbok. Denna ger en uppfattning om symtomens frekvens och intensitet, samt om symtombilden förändras under en viss tid på cirka två veckor.
Det som kan försvåra en tydlig och klar utredningsgång är senreaktioner, påbyggnadseffekter och/eller varierande toleranströskel, som förekommer hos en del patienter.

Provtagning

Pricktest i huden med de vanligaste inhalations- och födoämnesallergenerna. I fall av negativa hudtester och vid stark misstanke på specifik överkänslighet mot viss allergen kan man komplettera med IgE-tester i blod.
Allmänna blodprover.
Vid symtom från olika organ kan utredningen kompletteras med blodstatus, malabsorptionsprover och serologi för celiaki vid kroniska gastrointestinala symtom.
Kompletterande utredning med gastro- och koloskopi med biopsitagning (med specifik frågeställning kring det histologiska mönstret av tarmslemhinnan som t ex antalet eosinofiler, mastceller m m, utöver de vanligaste mag-tarmåkommorna) kan övervägas då allergiutredningen, inklusive kostutredningen, för kroniska födoämnesrelaterade mag-tarmsymtom ej varit konklusiv.

Kostutredning

Blandkost/normalkost

Kostutredningen startas med en veckas ”symtomdagbok” för att fånga symtombilden vid ”normal blandkost”. Under denna vecka skall patienten äta så allsidigt som möjligt. Inga kostrestriktioner gäller förutom för de födoämnen som uppenbart ger svåra symtom.
I fortsättningen utesluts misstänkta födoämnen och patienten får följa en individuellt utformad eliminationskost under 1-4 veckor (t ex kost fri från ägg) och samtidigt fortsätta symtomregistreringen.

Lågallegenkost

Om patienten inte blir symtomfri på denna kost bör remiss övervägas till specialistklinik där man kan man gå vidare med en lågallergen kost (sträng eliminationskost, även kallad baskost eller testkost).
Lågallergen kost används också i de fall man inte kan finna några samband mellan patientens symtom och specifikt födoämne.
Kosten består av ett fåtal livsmedel som erfarenhetsmässigt inte brukar framkalla överkänslighetsreaktioner. Dessa är: potatis, ris, majs, bovete, jäst, nöt- och viltkött, lamm, vita och gröna grönsaker, svartvinbär, socker, salt, vitpeppar, vatten samt olja.
I sin mest extrema form kan lågallergenkosten innehålla ännu färre livsmedel. Lågallergenkoster bör endast prövas under begränsad tid (7–10 dagar), eftersom de oftast inte är näringsmässigt fullvärdiga. Det kan ta 2–4 veckor innan patienten uppnår symtomfrihet.
För de patienter som inte blivit förbättrade efter 4 veckor avbryts kostutredningen. Förmodligen orsakas inte symtomen av något födoämne vilket är viktigt för patienten att veta.

Återintroduktion/Provokation

Symtomfria patienter fortsätter med provokation/återinförande som innebär att de uteslutna födoämnena åter testas. Förutsättningarna för provokation är att patienten är symtomfri eller väsentligen förbättrad.
Vid öppen provokation testar patienten ett livsmedel eller en livsmedelsgrupp i taget med 2–3 dagars mellanrum. Återkommer symtomen utesluts det senast insatta födoämnet. På nytt måste symtomfrihet inväntas innan nästa livsmedel kan provas in.
Vanligen återintroducerar patienten livsmedlen i hemmet. Vid risk för symtom eller då patienten inte vågar göra återintroduktion i hemmet, görs provokationen på mottagning med hjälp av allergidietist. Om kraftiga symtom misstänks, återintroduceras livsmedlet på mottagningen m h a en sjuksköterska.
Efter positiva öppna provokationer kan man på specialistkliniken gå vidare med dubbel-blind provokationer med placebokontroller. Denna metod utesluter subjektiv påverkan.
De livsmedel som kan vara aktuella är de som är vanligt förekommande (även i sammansatta livsmedel) och samtidigt näringsmässigt betydelsefulla, som mjölk, vete, ägg och soja. Vissa tillsatser (konserveringsmedel, färgämnen) kan också testas dubbelblint.
Det aktiva ämnet döljs i en drink eller kapsel. Vid öppningen av kodnyckeln för den dubbelblinda provokationen bör man kritiskt tolka och bedöma provokationsresultaten innan man kan säkerställa diagnosen.
Öppna födoämnesprovokationer görs hos patienter både med förväntat snabba reaktioner och/eller sena reaktioner.
Vid förväntade, mer allvarliga, reaktioner (t ex symtom från hals och/eller nedre luftvägar) skall provokation ej göras i primärvården om inte särskild kompetens finns.

Matträning

Vid övertygande icke-specifik födoämnesöverkänslighet kan matträning övervägas. Födoämnet bör vara viktigt ur näringssynpunkt eller av sociala skäl. Dessa patienter vågar inte äta födoämnet hemma p g a rädsla för reaktion.
Matträning görs i första hand på patienter med negativa IgE-tester i hud eller/och blod.
Med matträning menar man utredning med öppen provokation hos dietist där det inte föreligger anamnes på allvarliga allergiska reaktioner samt där IgE-testerna i hud eller/och blod är negativa. Undantag bör göras vid anamnes på misstänkta allvarliga allergiska reaktioner.
Skillnaden mellan öppen provokation där man ej förväntar sig svåra symtom och matträning kan vara svårbedömd. Vid öppen provokation som utförs av sjuksköterska kan pricktest eller ImmunoCAP vara positiv eller negativ, men vid matträning som utförs av dietist bör dessa tester vara negativa.
Vid matträning skall ansvarig läkare vara övertygad om att patienten inte har någon specifik födoämnesöverkänslighet.
Hur snabbt man kan öka mängden av födoämnet beror på hur patienten tidigare reagerat på födoämnet ifråga. Hur stor mängd reagerade patienten på? Vilka symtom fick patienten? Hur lång tid efteråt uppkom symtomen?

BEHANDLING

Än finns ingen botade behandling vid födoämnesöverkänslighet. Näringsriktig och specifikt inriktad eliminationskost tills uppnådd symtomfrihet utgör hörnpelare i omhändertagandet

Farmakologisk behandling

Vid lättare former av födoämnesallergi kan man prova antihistaminpreparat vid behov eller regelbundet.

Vid allvarligare symtom, som svullnad i halsen eller symtom av anafylaktisk karaktär skall patienten ha tillgång till egenbehandling med adrenalin i injektionsform (s k autoinjektor) och perorala kortisonpreparat. Viktig med instruktioner för användning vid förskrivning av adrenalin-autoinjektor och noggrann genomgång av anafylaxibehandling. Det är önskvärt om patienten kan träna med en riktig adrenalin-autoinjektor när det förskrivs för första gången samt noggrant gå igenom anafylaxibehandlingen tillsammans med behandlade läkare och ansvarig sjuksköterska.

Hos patienter med allvarlig överkänslighet mot flera födoämnen som framkallar symtom från luftvägarna är astmautredning indicerad med ställningstagande till behandling med låg dos inhalationssteroider i förebyggande syfte. Hos astmatiker med allvarlig födoämnesallergi är optimering av behandling nödvändig.

Natriumkromoglikat (Lomudal GI) är ett antiallergiskt preparat, vars exakta verkningsmekanism är oklar. Det finns skäl att anta att en allergisk inflammation, framför allt i mag-tarmkanalen, förhindras genom inhiberad degranulering av mastceller i tarmslemhinnan. Resultatet blir en normalisering av permeabiliteten med minskad absorption av allergen. Eftersom endast 1 % av oralt administrerat natriumkromoglikat absorberas, är det sannolikt att läkemedlet har lokal effekt.

Vid övertygande besvär av födoämnesöverkänslighet, där elimination ej givit tillfredställande resultat samt till patienter som av sociala skäl har svårt att avstå från misstänkt föda, kan man prova natriumkromoglikat. Erfarenhetsmässigt är den kliniska effekten av detta preparat bäst dokumenterad hos patienter med icke-specifik födoämnesöverkänslighet och med födoämnesrelaterade diarréer. Tyvärr finns det ingen metod att förutsäga om patienten kommer att förbättras på behandlingen, varför ett behandlingsförsök av ovanstående patientgrupper bör göras under åtminstone en månad med efterföljande kritisk utvärdering.

Det är viktigt att patienten får en tillräckligt hög dos. Rekommenderad dos är 200 mg x 4 p.o före måltid. Om tillfredställande behandlingssvar ej uppnås inom 2–3 veckor kan dosen ökas, men högst till 40 mg/kg/dag.

UPPFÖLJNING/FORTSATT OMHÄNDERTAGANDE

Patienter med anamnes på allvarligare födoämnesreaktioner bör kontrolleras hos specialist inom allergologi.

Vid ensidig diet, framför allt vid undvikande av basfödoämnen (d v s mjölk, vete, ägg och soja) som ur nutritionssynpunkt är viktiga, bör dieten omprövas regelbundet för att om möjligt utvidga denna.

Länk till behandlingsöversikt "Födoämnesöverkänslighet"

ICD-10

Gastroenterit/kolit, allergisk, födoämnesbetingad, födoämnet känt eller sannolikt K52.2A
Gastroenterit/kolit, allergisk, födoämnesbetingad, födoämnet okänt K52.2X
Andra symtom och sjukdomstecken som har samband med födo- och vätskeintag R63.8
Anafylaktisk chock orsakad av ogynnsam reaktion mot födoämne T78.0
Dermatit orsakad av icke specificerat förtärt ämne L27.9

Sjukskrivning

Länk till försäkringsmedicinskt beslutsstöd från Socialstyrelsen:

K52 Annan icke infektiös inflammation i magsäcken och tarmen

Referenser

Bindslev-Jensen C, et al. Standardization of food challenges in patients with immediate reactions to foods. Position paper from European Academy of Allergology and Clincal Immunology. Allergy 2004; 59: 690-7.

Klein Entink RH et el. Food allergy population thresholds: an evaluation of the number of oral food challenges and dosing schemes on the accuracy of threshold dose distribution modeling. Food Chem Toxicol. 2014 Aug;70:134-43.

Bischoff S et al. Gastrointestinal food allergy: new insights into pathophysiology and clinical perspectives Gastroenterology. 2005 Apr;128(4)

Nowak-Węgrzyn A et al Non-IgE-mediated gastrointestinal food allergy J Allergy Clin Immunol. 2015 May;135(5):1114-24

Sapone A et al. Spectrum of gluten-related disorders: concensus on new nomenclature and classification. BMC Meidicine 2012; 10:13

DeGeorge KC. Celiac Disease and Gluten Sensitivity Prim Care. 2017 Dec;44(4):693-707

Reig-Otero Y et al Amylase-Trypsin Inhibitors in Wheat and Other Cereals as Potential Activators of the Effects of Non-celiac Gluten Sensitivity. J Med Food. 2018 Mar;21(3):207-214.

Jensen ET et al. Seasonal variation in detection of oesophageal eosinophilia and eosinophilic oesophagitis Aliment Pharmacol Ther. 2015 Aug;42(4):461-9

Powe DG et al 'Entopy': local allergy paradigm. Clin Exp Allergy 2010 Jul;40(7):987-97

Lin Xp et al. Local allergic reaction in food-hypersensitive adults despite a lack of systemic food-specific IgE. J Allergy Clin Immunol. 2002 May;109(5):879-87

De Giorgio R et al. Sensitivity to wheat, gluten and FODMAPs in IBS: facts or fiction. GUT, Published Online First: 15 June 2015, Review

Ortolani C et al. Controversial aspects of adverse reactions to food. European Academy of Allergology and Clinical Immunology (EAACI). 1999; 54: 27-45.

Rentzos G et al. Intestinal allergic inflammation in birch pollen allergic patients in relation to pollen season, IgE sensitization profile and gastrointestinal symptoms. Clin Transl Allergy. 2014 May 30;4:19

Maintz l et al Evidence for a reduced histamine degradation capacity in a subgroup of patients with atopic eczema. J Allergy Clin Immunol. 2006 May;117(5):1106-12

Bergmann MM et al Evaluation of food allergy in patients with atopic dermatitis. J Allergy Clin Immunol Pract. 2013 Jan;1(1):22-8

Lindén M et al Self-reported food intolerance and mucosal reactivity after rectal food protein challenge in patients with rheumatoid arthritis. Scand J Rheumatol. 2010 Aug;39(4):292-8

Roberts G et al. A new framework for the interpretation of IgE sensitization tests. Allergy 2016 Nov;71(11):1540-1551

Gellerstedt et al Interpretation of subjective symptoms in double-blind placebo-controlled food challenges - interobserver reliability. Allergy 2004 Mar;59(3):354-6

Muraro A et al. EAACI food allergy and anaphylaxis guidelines: diagnosis and management of food allergy. Allergy. 2014 Aug;69(8):1008-25

Bengtsson U, Eriksson NE, Förrädisk föda, om överkänslighet för mat och dryck, Astra Zeneca Sverige, 2003.

Food Allergies. American Academy of Allergy, Asthma & Immunology: www.aaaai.org

Food Allergies. European Academy of Allergy and Clinical Immunology: www.eaaci.org

Forum för födoämnesallergi: www.fffa.se

torsdag 13 september 2018

Suomalaisilla alkaa seljetä

Aamulehden tekstiä 13.9.2018 Suomessa todetaan poikkeuksellisen paljon keliakiaa, ja siihen on ymmärrettävä syy – Tauti näkyy elimistössä jo varhaisessa vaiheessa, vaikka diagnoosi annetaan vasta kun vaurioita on jo tapahtunut

Keliakian diagnostiikka ja tautikriteerit ovat muuttumassa. Taudin varhainen toteaminen on tärkeää, sillä keliakia aiheuttaa ongelmia jo alkuvaiheessa. Esimerkiksi luukato voi johtua keliakiasta.

Uutiset12.09. 20.51

Keliakian hoitona on elinikäinen, gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliosta jätetään pois ruista, ohraa ja vehnää sisältävät viljavalmisteet.

Kati KalliosaariAamulehti

Vielä nykyisin keliakian diagnoosin saa vasta, kun ohutsuolen limakalvon nukka on tuhoutunut. Tauti todetaan suolesta tähystämällä otetun koepalan avulla.
Keliakia on kuitenkin olemassa ja sen vaikutukset alkavat näkyä elimistössä jo ennen, kuin taudin kriteerit virallisesti täyttyvät.
–Keliakia voitaisiin ja se pitäisi havaita jo varhaisemmassa vaiheessa. Tauti aiheuttaa suolen ulkopuolisia ongelmia jo ennen kuin suoli on täysin gluteiinin vaurioittama. Esimerkiksi luut voivat haurastua ja jopa murtua, kertoo emeritusprofessori ja arvostettu keliakiatutkija Markku Mäki Tampereen yliopistosta.
Näin siitä huolimatta, että tauti olisi jo varhaisessa vaiheessa luotettavasti tunnistettavissa verikokeella. Vauriot voitaisiin estää oikealla ruokavaliolla.
–Tauti on havaittavissa jo siinä vaiheessa, kun suolessa on lieväasteinen vaurio. Mittarina voidaan käyttää gluteiinin aiheuttamia veren seerumin vasta-aineita, Mäki kertoo.

Muutokselle tarve

Mäen mukaan keliakian diagnostiikan ja tautikriteerien muuttamiselle on selvä tarve. Asiantuntijat ovat kuitenkin asiasta vielä erimielisiä.
–Suomessa Käypä hoito -suosituksia ollaan muuttamassa, mutta vielä ne eivät ole käytössä. Siihen ollaan menossa, mutta edessä on vielä kova kädenvääntö.
Mäen mukaan eniten tästä hyötyisi keliakiaa sairastava ihminen, joka saisi tiedon taudista ajoissa ilman raskaita tutkimuksia.
Miksi lääkärikunta sitten kiistelee asiasta?
–Pelkona voi olla, että keliakia-diagnooseja aletaan tehdä väärillä mittareilla ja todetaan elinikäinen sairaus ihmisellä, jolla ei sitä oikeasti ole. Toisaalta ei mikään laki sano, että ihmisen on pakko syödä vehnää, ohraa tai ruista, Mäki toteaa.
Nykytiedon mukaan ainoa hoito keliakiaan on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliosta jätetään pois ruista, ohraa ja vehnää sisältävät viljavalmisteet.
Lue myös: Vatsassa möyrii, mutta milloin on kyse keliakiasta? Keräsimme kahdeksan väitettä gluteenittomasta ruokavaliosta ja haimme niihin vastaukset

Testien oltava tarkkoja

Verikokeiden tulosten on oltava riittävän tarkkoja ja luotettavia, jotta taudinmääritys on oikea.
–Tutkimukset osoittavat, että tautispesifiset vasta-aineet löytävät keliaakikot erittäin luotettavasti, Tampereen yliopiston professori Katri Kaukinen kertoo.
Tutkimustulosten perusteella eurooppalaiset lasten vatsaelinsairauksiin erikoistuneet lääkärit ovat jo ehdottaneet, että tietyissä tilanteissa keliakia voitaisiin diagnosoida vasta-aineiden perusteella ilman koepalan ottoa.
Taudinmääritys vaatii kuitenkin asiantuntemusta.
–On myös vasta-aineita, jotka eivät ole niin tarkkoja ja jotka antavat positiivisia tuloksia myös muissa taudeissa. Koulutuksella ja opetuksella nämä väärät diagnoosit voidaan kuitenkin estää, Mäki sanoo.
Näistä asioista keskustellaan Tampereen keliakiasymposiumissa, joka alkaa torstaina. Symposiumiin osallistuu noin 150 tutkijaa 23 maasta.

Suomessa paljon diagnooseja

Tamperelaiset tutkijat ovat olleet jo 1960–70-luvuilta lähtien etulinjassa tutkimassa keliakian diagnostiikkaa. Tämä on myös yksi selitys sille, miksi Suomessa keliakiaa podetaan enemmän kuin missään muualla maailmassa.
–On totta, että Suomessa on tehty keliakia-diagnooseja eniten väestömäärään nähden. Meillä oli toimivat vasta-ainetutkimukset käytössä jo 1980-luvulla, ja veimme ne työkalut myös avoterveydenhuoltoon, Mäki kertoo.
Keliakia on elintasosairaus, joka yleistyy iän karttuessa. Lapsilla keliakiaa on väestötasolla 1,5 prosentilla, aikuisilla noin 2 prosentilla ja ikääntyvillä noin 2,7 prosenttia.

Tästä on kyse

Keliakia

Keliakia on elinikäinen, perinnöllinen autoimmuunisairaus.
Keliakian aiheuttaa vehnässä, rukiissa ja ohrassa esiintyvä valkuaisaine gluteeni.
Gluteiini aikaansaa suolen limakalvolla tulehdusreaktion, mikä vaurioittaa ohutsuolen nukkaa ja häiritsee ravintoaineiden imeytymistä.
Keliakia aiheuttaa vatsa- ja suolisto-oireita, kuten ripulia, löysiä ulosteita, ylävatsan turvotusta, ilmavaivoja ja laihtumista. Osalla potilaista on myös iho-oireita.
Väestötutkimuksissa keliakiaa on todettu keskimäärin 2 prosentilla suomalaisista.
Keliakian ainoa tunnettu hoito on elinikäinen, gluteeniton ruokavalio.
Ruokavaliosta jätetään pois ruista, ohraa ja vehnää sisältävät viljavalmisteet.

KOMEMNTTINI: Otan netistä myös siteerauksen tämän hetken symposiumin mainoksista: Odottelen sitten artikkeleiden tuloa, jos olisi jotain uutta positiivista löytöä, lähinnä varhaisdiagnostiikan helpompia ja ennalta ehtiviä keinoja , joilla voitaisiin normaalistaa keliaakikkojen elämänkaari jo alkuikävuosista alkaen. Suotuisaa olisi myös sellaiset testiliuksat, joilal voisi havaita onko juomassa tai ruoassa immunologisia määriä sitävahingollista glueenia vai. ei.

Tampere celiac disease symposium 2018

Serology and Biomarkers
September 13 - 15, 2018
University of Tampere, Finland

TAMPERE CELIAC DISEASE SYMPOSIUM 2018
Serology and Biomarkers
University of Tampere, Faculty of Medicine and Life Sciences
Arvo building, Arvo Ylpön katu 34, 33520 Tampere, Finland
September 13 – 15, 2018
Dear Colleagues and Friends,
It is our great pleasure to invite you to the second international Tampere Celiac Disease Symposium 2018 – Serology and Biomarkers in Tampere, September 13 – 15, 2018. Currently, the diagnostics and follow-up of celiac disease is moving towards non-invasive procedures/techniques thus putting the accuracy of serological tests and other non-invasive biomarkers into the spotlight. The symposium focuses on this critical issue and brings together internationally recognized experts in the area.
In addition, the third Maki Celiac Disease Tampere Prize (€ 15,000) for significant contribution to the fields of Celiac Diseases and Gluten-induced Disease Entities is awarded at the symposium.
We look forward to seeing you in Tampere in September 2018!

onsdag 15 augusti 2018

SPILLER A GENE. Kuitukirja

Vanha kirja oli vielä kirjastossa ja otin sen lainaksi taas! Nostalgisen onnellinen tunnelma nähdä tämä kirja.
Tämä versio on julaksitu 2001 ja se on kolmas painos. Alkupuheessa Tri Gene A Spiller on kirjoitanut sanat ensimmäiseen painokseen helmikuussa 1985 ja mainitsee toimittaneensa ensimmäisen kerran kirjan ravintokuidusta jo 1970-luvun puolivälissä ja silloin hänen oli vaikea löytää harvojakaan   työpanoksensa antajia sen kirjan eri kappaleisiin. Mutta kun hän alkoi toimittaa tätä käytännön käsikirjaansa ja esitti suunnitelmansa Uuden Seelannin Kuitusymposiumissa (Symposium on Fiber in Human and Animal Nutrition , 1982), hän löysi yli 50 tarvitsemaansa kirjoittajaa, mutta   kaikki   aineisto ei mahtunut tähän kirjaan.

Cinderella-ravintoaine ( litiumpitoinen ravintoaine) oli 1900- luvun varhaisvuosina saanut enemmän huomiota kuin moni muu ravintoaine. Nyt oli kasviseinämät, kumit ja limat saaneet kuitenkin pysyvän sijansa nutritiossa ja lääketieteessä. Vaikka muutamat ihmiset vieläkin (1985) luulevat, että kuitujen merkitystä   tarvittavana ravintoaineena ei ole lopullisesti osoitettu, kehitysvauhti on kuitenkin niiden puolella, jotka ovat havainneet   pätevää käyttöä runsaskuituisille elintarvikkeille tautien hoidossa, esim tyypin II diabeteksen hoidossa. Samoin ajan henki on niiden epidemiologien puolella, jotka havaitsivat korrelaatioita paksunsuolen syövän vähemmässä insidenssissä käytettäessä korkeakuituista dieettiä.   He havaitsivat parhaimmiksi tavoiksi estää runsaskuituisella dieetillä liikarasvaisen ja liiallisen ruoan käyttämistä. Tämä luettelo havainnoista    kasvaa edelleen.

Onko julkaistu tutkimuksia ravintokuidun pitkäaikaisvaikutuksista?
Tietystikään ei ole (1985). Vallitsevissa olosuhteissa on todennäköisesti mahdotonta läpiviedä    tutkimusta, jossa korreloidaan ravitsemusta kroonisiin tauteihin. On hyväksyttävä ne näytön muruset, joita saa johdettua hyvästä epidemiologiasta, kontrolloiduiata ihmistutkimuksista ja tietystikin eläinkokeista. Monien meidän elinajat tarvittaisiin tyydyttämään tieteen kielenkäytön puritaaneja. jotka toivovat lopullisia, johtopäätöksen antavia tutkimuksia tällä alalla tai millä tahansa alalla, jossa on kyse ihmisten eliniästä.

On joitain vielä monimutkaisempia asioita. Ravintokuidun polymeerit ovat aika vaikeasti   selvitettävissä olevia, päinvastoin kuin vitamiinit, joita pystytään eristämään tai helposti syntetisoimaan. Jotkut näistä polymeereistä saattavat muuttua, kun niitä irrotetaan niiden monimutkaisesta struktuurista soluseinämässä. Näinpä sitten kun yritämme uuttaa niitä, liian usein eristämme jotakin aivan muuta alkuperäismateriaalista, kenties jotakin hyödyllistä, mutta mitä varmimmin ainakin erilaista. Tällainen ärsyttää monia tiedemiehiä, jotka mieluiten haluaisvat käyttää ravintoaineitten puhdasta muotoa tutkimuksiinsa. Ja muutakin on: Ravintokuitu on niin interaktiivista, että ravinnon muut komponentit todennäköisesti vaikuttavat vaihtelua kuidun vaikutukseen ihmisessä. Kaikki tällainen tekee ravintokuitutieteestä niin haastavan ja niin vaikean!

Tämä kirja on osoitus siitä, että on monia tälle asialle antautuneita tiedemiehiä ja kliinikkoja, jotka ovat antaneet parhaimman työpanoksensa ravintokuidun tutkimuksiin.   Kuitenkaan kaikkia työpanoksia ei tähän käsikirjaan rajoitetun tilan takia voitu mahduttaa. Erityinen kiitos kaikille tämän kirjan kirjoittajille, sillä ennen kaikkea tämä on heidän kirjansa.

Kirja antaa suuren määrän tietoa. Lukijaa kehoitetaan tutustumaan sisällysluettelon taulukkoon, joka selvittää kirjan   designin: Käsikirja on suunniteltu sitten, että olisi mahdollisimman helppoa löytää tarvittavaa tietoa. Laajasti käsitellään kemiaa, analyyttisiä metodeja, fysiologisia ja biokemiallisia näkökohtia, kliinisiä ja epidemiologisia tutkimuksia ja konsumptiomalleja. Kirjan lopussa on taulukkoja eri elintarvikkeitten ravintokuitupitoisuudesta; analyysit on tehty erilaisin menetelmin.
Gene A. Spiller, Los Altos, california- Helmikuu 1985"

JATKOA
Toisen painoksen esipuhe 1992.

Käsikirjan ensimmäisen painoksen jälkeen ravintokuitututkimus on tehnyt suuria edistyksiä . Tämä uusi Käsikirja on revidoitu ja kirjoittajat ovat päivittäneet artikkelinsa ja - poikkeuksena muutama harva luku (kuten Southgaten artikkeli ja karkean kuidun analyyttiset metodit) - kirja on muuten ennallaan ja uutta aineistoakin on lisätty. Joitain uusia kirjoittajia ja lukuja on nyt mukana.Näihin kuuluu Englystin ja Hudsonin uusi analyysimetodi (Luku 3.3.) ja Italian ravintokuidun käytöstä Bosellon, Armellin ja Zambonin artikkelit Hugh Trowell on poistunut keskuudestamme vuonna 1989. Hänen artikkelinsa on pidetty koskemattomana. Pääasiallinen lisäys tässä toisessa painoksessa käsittää elintarvikkeitten ravintokuitupitoiuuden laajempia taulukoita. Useat kirjoittajat ovat tehneet näitä taulukoita, joten lukijalla on mahdollisuus vertailla eri lähteitä ja eri metodeilla saatuja tietoja.

Tänän uuden painoksen pitäisi antaa tutkijoille, lääkäreille, ravitsemustyöntekijöille ja muille terveysalan työntekijöille hyödyllistä ja helposti saatavilla olevaa lähdetietoa kuten käsikirjan ainakin. Koska tila ei salli sisällyttää tämän alan kaikkien eksperttien työpanoksia, päätettiin ensisijaisesti mikäli mahdollista säilyttää alkuperäiskirjoittajat. Toivomme, että meidän työpanoksemme on tuottanut tästä aiheesta kiinnostuneille arvostetun käsikirjan.

G.A. S., Health Research and Studies Center; Inc SPHERA Foundation, Los Altos, California- tammikuu 1992.

JATKOA
Kolmannen painoksen esipuhe 20000.

Tämän Käsikirjan ensimmäisen ja toisen painoksen jälkeen on ravintokuitutieteessä nähty suurta edistystä. Tämä uusi painos on revidoitu ja yksittäiset kirjoittajat ovat tehneet päivityksensä - poikkeuksena on muutama harva kappale, jolla on historiallinen merkitys tai jossa oleva tieto pitää olla olemassa tämän kaltaisessa käsikirjassa, vaikka se olisi kirjoitettu vuosia ennen painatusta.   Sanon niitä mielelläni klassillisiksi kappaleiksi, sillä niillä on essentielli, ajaton luonteensa. Muutamia uusia kirjoittajia ja lukuja on lisätty kuten uusi jakso viljan kuidusta, mikä painottaa viljoihin liittyneiden fytokemikaalien ratkaisevaa osuutta.

Hugh Trowell poistui keskuudestamme 1989 ja hänen lukunsa on ennallaan. Denis Burkitt poistui myös keskuudestamme vähän aikaa sen jälkeen kun toinen painos oli ilmestynyt. Hän oli kirjoittanut kanssani siihen johdannon. Päätin laajentaa tätä johdantolukua muuttamatta sitä kappaletta, joka julkaistiin toisessa painoksessa. Lisäsin siihen toisen luvun, joka samalla muodostaa päivityksen.

Tämän uuden painoksen pitäisi antaa tutkijoille, lääkäreille, ravitsemustyöntekijöille ja muille terveysalan työntekijöille hyödyllistä ja helposti saatavilla olevaa lähdetietoa kuten käsikirjan pitää. Koska tila ei salli sisällyttää tämän alan kaikkien eksperttien työpanoksia, päätettiin ensisijaisesti mikäli mahdollista säilyttää alkuperäiskirjoittajat.
Toivomme, että meidän työpanoksemme on tuottanut tästä aiheesta kiinnostuneille arvostetun käsikirjan. Yksi uusi luku (2.8) on pohdintaa animaalisesta lähteestä peräisin olevasta kuidusta. Tämä onkin mielenkiintoinen aihe kuidun määritelmässä, koska ravintokuitu pidetään kasviperäisistä lähteistä tulevana.

On ollut suurta edistystä kuluneena kymmenenä vuotena ravintotutkimuksen alalla, mutta epäonneksi näinä 10 kuluneena vuotena on nähty myös kuidun tutkimuksessa ristiriitaisuuksia , kuten muissakin ravintoa koskevissa aihepiireissä.   1970-luvun lopulla Hugh Trowel ilmaisi eräässä kokouksessamme huolensa siitä, että tiedemiesten mitä hartaimmat halut suorittaa enemmän tutkimustyötä jättää epäselväksi käsityksen kuidun hyödyistä. Tässä esipuheen lopussa vetoankin kaikkiin kuitututkijoihin, että pidettäisiin tarkasti huolta   laajan yleiskäsitystä antavan johtopäätöksen aikaansaamisesta eikä niinkään painopisteenä olisi yksityiskohtainen ravintokuidun monimutkaisuuden ja kuitujen välisen interaktion pohdinta. Joissain tärkeissä julkaisuissa onkin päästy johtopäätöksiin kuidun vaikutuksista, kun on tutkittu sellaisia dieettejä, jotka ovat kaukana siitä, mitä voi sanoa runsaskuituisiksi dieeteiksi.
Ravintokuitu on kallisarvoinen lahja, jonka kasvit meille suovat. Tutkikaamme sitä ja antakaamme siitä opetusta huolella.

Gene A. Spiller. Health research and Studies Center Inc. SPHERA Foundation, los Altos, California- Joulukuu 2000.

MAISSIN (Zea Mays) ligniinikomponentista tuoretta tietoa 2018 . Maissikuitu.

Maissin kuitupitoisuus Fineli.fi
Maissijyvät, 5% kuitua.
Polenta, karkea maissijauho, kuitu 4%
Gluteeniton Corn Flakes, kuitu 1 %
Maissi, tacokuori, kuitu 1%
Pakastevihannes Amerikansekoitus, porkkana-papu-parsakaali-paprika-maissi, kuitu 9%.
jne
https://fineli.fi/fineli/fi/index, hakusana Maissi

Maissin LIGNIINISTÄ ja fenolisista polymeereistä

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29665690
Abstract

The structure of the phenolic polymer in maize grain fibers, with 5.5% Klason lignin content, has been studied.
For this, the milled wood lignin (MWL) and dioxane lignin (DL) preparations were isolated and analyzed. The data indicated that the lignin in maize fibers was syringyl rich, mostly involved in β-aryl ether, resinol, and phenylcoumaran substructures.
2D NMR and derivatization followed by reductive cleavage (DFRC) also revealed the occurrence of associated ferulates together with trace amounts of p-coumarates acylating the γ-OH of lignin side chains, predominantly on S-lignin units.
More interesting was the occurrence of diferuloylputrescine, a ferulic acid amide, which was identified by 2D NMR and comparison with a synthesized standard, that was apparently incorporated into this lignin.
A phenylcoumaran structure involving a diferuloylputrescine coupled through 8-5' linkages to another diferuloylputrescine (or to a ferulate or a guaiacyl lignin unit) was found, providing compelling evidence for its participation in radical coupling reactions.
The occurrence of diferuloylputrescine in cell walls of maize kernels and other cereal grains appears to have been missed in previous works, perhaps due to the alkaline hydrolysis commonly used for composition studies. KEYWORDS:

2D NMR; Maize kernels; ferulates; hydroxycinnamoyl amides; lignin monomers

10.1021/acs.jafc.8b00880

Picture, Lignin structure. https://pubs.acs.org/doi/ipdf/10.1021/acs.jafc.8b00880

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29291861

018 Apr 25;246:360-378. doi: 10.1016/j.foodchem.2017.11.012. Epub 2017 Nov 3.

Relevance, structure and analysis of ferulic acid in maize cell walls.

Bento-Silva A¹, Vaz Patto MC¹, do Rosário Bronze M².

Phenolic compounds in foods have been widely studied due to their health benefits. In cereals, phenolic compounds are extensively linked to cell wall polysaccharides, mainly arabinoxylans, which cross-link with each other and with other cell wall components. In maize, ferulic acid is the phenolic acid present in the highest concentration, forming ferulic acid dehydrodimers, trimers and tetramers. The cross-linking of polysaccharides is important for the cell wall structure and growth, and may protect against pathogen invasion. In addition to the importance for maize physiology, ferulic acid has been recognized as an important chemical structure with a wide range of health benefits when consumed in a diet rich in fibre. This review paper presents the different ways ferulic acid can be present in maize, the importance of ferulic acid derivatives and the methodologies that can be used for their analysis.

Valaisevinta kuitutietämystä GENE A SPILLER lähteestä, Kuitu merkitsee terveydelle.

Nyt kun jälleen tarvitsen niitä kuitutietoja, etsin Gene A Spiller kirjan muistiinpanojani yli 10 vuoden takaa. Hän on parantavan kuitutieteen jättiläinen mielestäni. Hän antaa niin paljon yksityiskohtaista ja olennaista tietoa eri kuiduista kirjassaan. Alunperin löysin kirjan, kun etsin tietoja fytiinistä, jota voi olla kuidun joukossa: CRC Handbook of Dietary Fiber in Human Nutrition, CRC Press (Boca Raton, FL), 1986, 3rd edition, 2001.
Huomaan että häneltä on paljon spesifistä ravinto-ohjetta kirjoina nykyään saatavilla. Hänen persoonansa on kiinnostava ja halusin tietää enemmän. Löysin seuraavan henkilökuvauksen ja samassa maintaian paljon kirjallisuutta. Huomaan että Tiedemies ja kliinisen nutrition tohtori tri Gene A Spiller on 91- vuotias tänä vuonna.

SITAATTI:

https://www.encyclopedia.com/arts/educational-magazines/spiller-gene-alan-1927

SPILLER, Gene A(lan) 1927–

PERSONAL: Born February 19, 1927, in Milan, Italy; immigrated to the United States, 1950, naturalized citizen, 1962; son of Silvio Gaetano (an army general) and Beatrice (a homemaker; maiden name, Galli) Spiller. Education: University of Milan, D.Sc., 1949; University of Southern California, M.A., 1952; University of California—Berkeley, M.S., 1968, Ph.D., 1972; additional study at Stanford University School of Medicine.
CAREER: Consultant in nutrition research and education, Los Angeles, CA, 1952–65; University of California, Berkeley, research chemist, 1966–67, associate specialist in physiology, 1968–72; Mills College, Oakland, CA, lecturer, 1971–81; Syntex Research, Palo Alto, CA, principal scientist and head of nutritional physiology, 1972–80; Foothill College, Los Altos, CA, lecturer, 1974–; researcher and writer on health and preventive medicine, 1974–; consultant in clinical nutrition research, Los Altos, 1981–; Stanford Center for Research in Disease Prevention, Stanford, CA, consultant, beginning 1986; Health Research and Studies Center, Los Altos, president, 1988–; SPHERA Foundation, Los Altos, president, 1990–.

MEMBER: American Institute for Nutrition, American Society for Clinical Nutrition, American College of Nutrition, American Association of Cereal Chemists, American Diabetes Association, British Nutrition Society, Mediterranean Group for the Study of Diabetes, Wilderness Society, Sierra Club, Alpine Hills Club.

WRITINGS:

(With John W. Farquhar) The Last Puff, Norton (New York, NY), 1990.
The Superpyramid Eating Program: Introducing the Revolutionary Five New Food Groups, recipes by Deborah Madison, Times Books (New York, NY), 1993, published as Eat Your Way to Better Health: Good Health and Great Recipes with the Superpyramid Eating Program, Prima Publications (Rocklin, CA), 1996.
(With Rowena Hubbard) Nutrition Secrets of the Ancients, Prima Publications (Rocklin, CA), 1996.
(With Bonnie Bruce) Cancer Survivor's Nutrition & Health Guide: Eating Well and Getting Better during and after Cancer Treatment, Prima Publications (Rocklin, CA), 1997.
(With Bonnie Bruce) Calcium: Nature's Versatile Mineral, Avery (New York, NY), 2000.
Healthy Nuts, Avery/Penguin (New York, NY), 2000.
(With John W. Farquhar) Diagnosis—Heart Disease: Answers to Your Questions about Recovery and Lasting Health, Norton (New York, NY), 2001.
(With Rowena Hubbard) The Power of Ancient Foods, Book Publishing Co. (Summertown, TN), 2003.
Contributor to Tube Feeding, Jones & Bartlett, 2001.

EDITOR

(With Ronald J. Amen) Fiber in Human Nutrition, Plenum (New York, NY), 1976.
(With Ronald J. Amen) Topics in Dietary Fiber Research, Plenum (New York, NY), 1978.
(With Ruth McPherson Kay) Medical Aspects of Dietary Fiber, Plenum (New York, NY), 1980.
Nutritional Pharmacology, Alan Liss (New York, NY), 1981.
The Methylxanthine Beverages and Foods: Chemistry, Consumption, and Health Effects, Alan Liss (New York, NY), 1984.
*****CRC Handbook of Dietary Fiber in Human Nutrition, CRC Press (Boca Raton, FL), 1986, 3rd edition, 2001.
(With James Scala) New Protective Roles for Selected Nutrients, Alan Liss (New York, NY), 1989.
The Mediterranean Diets in Health and Disease, Van Nostrand (New York, NY), 1991.
Handbook of Lipids in Human Nutrition, CRC Press (Boca Raton, FL), 1996.
Caffeine, CRC Press (Boca Raton, FL), 1998.

SIDELIGHTS: Nutritional expert Gene A. Spiller's books include numerous academic volumes about food and nutrition, as well as several books intended for the general reader. In the 1990 volume The Last Puff, which he wrote with John W. Farquhar, Spiller includes information on nicotine addiction and how to quit smoking. Featuring testimonies from ex-addicts (like those found in AA founder Bill W.'s Alcoholics Anonymous), The Last Puff includes personal stories from actress Celeste Holm; David Goerlitz, who achieved fame in cigarette advertisements as the Winston Man; and twenty-eight others. Calling the work "refreshingly unlike the usual stop-smoking manual," a Publishers Weekly critic observed that the first-person stories are "realistic and persuasive." In a review for the Washington Post, Robert H. Williams noted that the self-help guide "manages to be a valuable little book with something for everyone … with an interest in quitting smoking."
Spiller used the latest in dietary research for his 1993 guide The Superpyramid Eating Program: Introducing the Revolutionary Five New Food Groups, later published as Eat Your Way to Better Health: Good Health and Great Recipes with the Superpyramid Eating Program. Going beyond the recommendations of the U.S. government's Food Pyramid, Spiller points out the advantages of eating more natural, or "whole plant," foods. Spiller's pyramid has whole grains, beans, egg whites, and nonfat dairy items as its base; fruits and vegetables as its second level; fish, nuts, olives, avocados, and seeds as its third level; and low-fat meats and dairy products at the top. He details how cultures that traditionally eat foods from his "superpyramid" rarely suffer from common Western health problems like heart disease and obesity, and includes recipes from Deborah Madison to aid the reader in exploring these foods. "The author takes great pains to point out that his program is not a diet" but more of a lifestyle, a Publishers Weekly reviewer noted, adding that while the book has little that is new, the "text is an interesting amalgam of food lore, recipes and nutritional self-help guidelines." Library Journal contributor Carol Cubberley recommended the book, calling it a "well organized and clearly written" examination of a nutritional way of life.
In Diagnosis—Heart Disease: Answers to Your Questions about Recovery and Lasting Health, Spiller teams up with physician John W. Farquhar once again to take on a pressing public health issue. In a series of questions and answers, Spiller and Farquhar look at the causes and treatments of heart disease, as well as lifestyle changes people can make that can help prevent cardiac trouble. They also include a special section on particular heart-health issues facing women, for whom heart disease is the number one cause of death in America. While noting that the information in Diagnosis—Heart Disease is covered in many other books, Library Journal contributor Eris Weaver remarked that it is nonetheless conveyed "accurately, concisely, and in very simple language." A Publishers Weekly critic found that the book "decodes doctor-speak and provides accessible information," and recommended the book for people undergoing cardiac treatment.
Spiller told CA: "There seems to be a need for more scientist-writers. I love equally well the science of disease prevention, creative writing, and now audiovisual communication. I feel that this combination of talents can help me write and publish work that the general public can enjoy and be inspired by, without the rigidity that often permeates the popular writing of some scientists. In the past ten years I feel I've become part of that select group of creative scientist-writers that is so much needed in this changing world.
"In 1990 I expanded my publishing activities through a new nonprofit foundation, the SPHERA Foundation, to produce creative and inspiring work on health and disease prevention. I plan to continue editing and writing medical books on topics at the forefront of research (heart disease, cancer, and so on)."

BIOGRAPHICAL AND CRITICAL SOURCES:

PERIODICALS

Booklist, February 15, 1993, Barbara Jacobs, review of The Superpyramid Eating Program: Introducing the Revolutionary Five New Food Groups, p. 1021.
Library Journal, March 1, 1990, Robert Schmid, review of The Last Puff, p. 110; March 15, 1993, Carol Cubberley, review of The Superpyramid Eating Program, p. 100; February 1, 2001, Eris Weaver, review of Diagnosis—Heart Disease: Answers to Your Questions about Recovery and Lasting Health, p. 120.
New York Times, July 12, 1990, Jane Brody, review of The Last Puff, p. B8.
Publishers Weekly, February 16, 1990, review of The Last Puff, p. 76; February 22, 1993, review of The Superpyramid Eating Program, p. 92; February 5, 2001, "Healing Yourself and Others," p. 86.
Washington Post, July 31, 1990, Robert H. Williams, review of The Last Puff, p. WH14.

Cite this article
Pick a style below, and copy the text for your bibliography.

MLA
Chicago
APA

"Spiller, Gene A(lan) 1927–." Contemporary Authors, New Revision Series. . Encyclopedia.com. 15 Aug. 2018 <http://www.encyclopedia.com>.

"Spiller, Gene A(lan) 1927–." Contemporary Authors, New Revision Series. . Encyclopedia.com. (August 15, 2018). http://www.encyclopedia.com/arts/educational-magazines/spiller-gene-alan-1927

"Spiller, Gene A(lan) 1927–." Contemporary Authors, New Revision Series. . Retrieved August 15, 2018 from Encyclopedia.com: http://www.encyclopedia.com/arts/educational-magazines/spiller-gene-alan-1927

Learn more about citation styles

Citation styles

Encyclopedia.com gives you the ability to cite reference entries and articles according to common styles from the Modern Language Association (MLA), The Chicago Manual of Style, and the American Psychological Association (APA).
Within the “Cite this article” tool, pick a style to see how all available information looks when formatted according to that style. Then, copy and paste the text into your bibliography or works cited list.
Because each style has its own formatting nuances that evolve over time and not all information is available for every reference entry or article, Encyclopedia.com cannot guarantee each citation it generates. Therefore, it’s best to use Encyclopedia.com citations as a starting point before checking the style against your school or publication’s requirements and the most-recent information available at these sites:

Notes:

Most online reference entries and articles do not have page numbers. Therefore, that information is unavailable for most Encyclopedia.com content. However, the date of retrieval is often important. Refer to each style’s convention regarding the best way to format page numbers and retrieval dates.
In addition to the MLA, Chicago, and APA styles, your school, university, publication, or institution may have its own requirements for citations. Therefore, be sure to refer to those guidelines when editing your bibliography or works cited list.

Kuitutietämys on keliakiassa tärkeä asia.

Gluteeniton valmisravinto on vähäkuituista, ennen vielä vähemmän kuitua kuin nykyään, kun asiaan on alettu kiinnittää huomiota. Kuidun tulee myös olla varmasti gluteenitonta ja ilman toksisia peptidejä.
Luonollisesti maailmassa on kaikenlaisia muitakin kasveja kuin kotimainen vilja vehnä, ruis, ohra ja kaura ja niiden kuidut. Siis suurin osa maailman elintarvikkeista olisi periaaeessa gluteenitonta. tietysti kaikkien elintarvikkeiden peptidijaksoja ei ole analysoitu suolistoreaktion suhteen ja varmaan on joitain sekvenssejä joista tulee samantapaista reaktiota kuin näiden gluteenia muodostavien viljojen prolamiineista ja gluteliineista. Arvelen niin.

Mutta ylipäätänsä kuidusta on mukava tietää jotakin.
Aikoinaan tein muistiinpanoa Spille,r A Gene-kirjasta ja siinä kerrottiin kuitulaaduista ja niiden molekulaarisista koostumuksista. Otan tähänkin blogiin muistiin.

Kun nyt haen netistä GENE A SPILLER kirjasta viite tietoa , löysin häneltä myös Kaffeiinista kirjoitusta vuodelta 1997 Olen pohtinut kovasti kaffeiinin merkitystä ihmiskeholle ja varsinkin genomille, sillä en ole viime aikoina enää sietänyt kahvia kuten aiemmin. ( P.s. 2021: Jouduin vaihtamaan gevalia kahvin toisiin laatuihin. Gevaliassa on hiven gluteiinirakennetta.)

Otan tämän sattumalöydön sitaattina:

Gene A. Spiller

CRC Press, 9 okt. 1997 - 384 sidor

2 Recensioner

Caffeine by
Gene A. Spiller (Editor),

, more…

3.33 · Rating details · 3 Ratings · 0 Reviews

Caffeine-found in tea, coffee, mate, cola beverages, cocoa, and chocolate products-is an integral part of the diet of many people. Caffeine answers questions for a broad range of readers interested in the effects beverages and foods containing this dietary methylxanthine have on human health, nutrition, and physiological functioning.

The composition, processing, consumption, health effects, and epidemiological correlations of caffeine are examined in detail. It is often said that too much caffeine is "bad for you." How much is too much? Get the facts on consumption of caffeine-containing products with this authoritative text.

Chapters 1 and 2 offer an introductory, concise overview of the chemistry and analysis of methylxanthines. In Chapters 3 through 8, each natural product-tea, coffee, maté, and cocoa and chocolate products-is described in terms of botany, cultivation, processing, composition, and consumption patterns. Consumption of caffeine is also examined in detail in Chapter 9. Chapter 10 provides an easy-to-read overview of the basic physiology and biochemistry of caffeine. The ergogenic, cognitive, and emotional effects of caffeine are discussed in Chapters 11 and 12. Chapters 13 through 16 deal with specific health effects-serum cholesterol, cancer and fibrocystic breast disease, calcium and bone health, and human reproduction.
For physicians, nutritionists, other health professionals, food scientists, and everyone interested in the effects of caffeine on the human body, Caffeine is a convenient, single-source reference.

----

GENE A SILLER, PhD, kuitutietämyksestä (Göteborgin Biomed. kirjaston hyllyiltä aikanaan löysin kuitukirjan. huomaan että näitä on monta nykyään netissä.
https://www.thriftbooks.com/a/gene-a-spiller/444353/

Siteeraan kuitenkin sitä vanhaa kirjaa , jota olen selaillut aiemmin. Siinä pääasiassa kartoitetaan kuituja ja niiden nimiä. Asetan eri otsikon alle. Pitänee seuloa kirjastosta näitä GENE A SPILLER teoksia kun siellä käy. Oikea kuituhan on se suoliston tärkein ruoka suolistofloran normalisoimiseksi mistä suoliterveys sitten taas versoo. Suolistoflora tekee kuidusta energia-aineita itselleen ja ihmisillekin tulee rääpe- kilojouleja niistä bakteerien tekemistä karboksyylihapoista. Niistä suolipinta esim paksusuolessa saa energiaa. .

Ruotsalaisesta kirjasta sitaatti. Biogeeniset aminit. Histamiinia vapauttavat aineet

Nils E. Eriksson toimitti kirjan (2000) Så handlägger vi födoämnesöverkänsilghet- en praktika. Glaxo Wellcome.

Tämän kirjan sain aikoinaan Dietetiikan kursseilla.
Näyttää olevan vielä saatavilla netissä.
https://www.bokborsen.se/?_d=asc&_s=price&f=1&qi=9789188286529
Kirjassa on hyvin paljon tietoa ravintoaineista, joista tulee eri yksilöille vaivoja.
Sivull 114 on kerrottu biogeeneistä amineista ja myös niistä ruoka-ainetekijöistä, jotka aiheuttavat jollain mekanismilla histamiinin vapautumisen solusita.

Siteeraan ruotsalaisen tekstin:

BIOGENA AMINER, HISTAMINFRISÄTTANDE FÖDOÄMNEN OCH TILLSATSER

Överkänslighetsreaktioner mot mjölk ( laktosintolerans oräknad), olika sorters ost, vin och öl debuterar gärna i vuxenåren. I många fall är det biogena aminer ( histamin, tryptamin, tyramin, serotonin, isoamylamin, fenyletylamin) som ligger bakom besvären. Dessa yttrar sige oftast som huvudvärk, rödflammig hud, värmekänsla, magknip och diarreer. biogena aminer uppstår när aminosyror dekarboxyleras till olika aminer
( en aminosyra miinus CO2 = motsvarande amin).
Det sker vid bakteriell aktivitet och är en del av den naturliga processen vid nedbrytning av organiskt material. Fisk-, kött-, och mjölkproduketer är särskilt utsatta för ackumulering av biogena aminer. I nedanstående tabel ges exempel på aminhaltiga livsmedel.

BIOGENA AMINER. Livsmedel som är kända för att ge symtom och deras innehåll av olika biogena aminer:

Makrill innehåller histamin, tyramin.
Sill, inlagd, innehåller tyramin.
Salami innehåller histamin, tyramin, tryptamin, fenyletylamin.
Skinka innehåller tryptamin.
Ost innehåller histamin, tyramin, fenyletylamin.
Spenat innehåller histamin.
Tomat innehåller histamin, tryptamin, serotonin.
Avokado innehåller tyramin, serotonin.
Banan innehåller tyramin, tryptamin, serotonin.
Hallon innehåller tyramin.
Ananas innehåller serotonin.
Valnötter innehåller serotonin.
Choklad innehåller fenyletylamin, serotonin.
Vin innehåller histamin, tyramin.
Öl innehåller tyramin.

(sidan 115) HISTAMINFRISÄTTANDE (Hf) FÖDOÄMNEN anges kunna utlösa allergiliknande symtom.

Exempel på sådana födoämnen är jordgubbar, skaldjur och äggvita. Dokumentationen bakom denna typ av överkänslighet är bristfällig ( år 2000).

Många patienter tror att oklara överkänslighetssymptom i hud, luftvägar eller tarm beror på FÖDOÄMNESTILLSATSER (färgämnen, konserveringsmedel, antioxidationsmedel- se sidan 149), besprutningsmedel eller gödningsmedel. Sådan överkänslighet kan dock sällan påvisas med objektiva metoder. överkänsligheten mot födoämnestillsatser drabbar framför allt den som redan har en atopisk sjukdom. Hos de som verkligen har en sådan känslighet verkar denna gå parallellt med hur man i övrigt mår. Är eksemet eller tarmen sämre reagerar man på mindre mängder av dessa ämnen än annars.

Muistiin myös biogeenien aminien vähentämisestä kun on koliikki vaivaa

Pelkkä gluteiinin vähentäminen on tietysti perusasia, jos on keliakia.
mutta koska suolisto on kovin vahingoittuneena, jos dieetti aloitetaan vasta aikuisena, kestää hyvin kauan saada mitään oireettomuutta aikaan.

Jos koliikki jää vallitsevaksi oireeksi, niin silloin tulee mieleen reaktiivisuus niistä soluista suolessa, jotka keräävät biogeenisia amineja. Suolistohan on hyvin serotoniinipitoista . Suolen serotoniini taas ei pysty menemään hyödylliseksi "neuroniseratoniiniksi" aivoon, koska aminit eivät imeydy, ne vain reagoivat paikallisesti siellä, missä ovat vapautuneet.

Jos katsotaan tavallista ravinnon aminohappoa tryptofaania, vain 1 % tästä pääsee vähitellen aivojen puolelle ja siitä sitten pieni hippu jopa johonkin serotonergiseen neuroniin, joita myös on hyvin vähän. Ne tuotavat spesifisin entsyymein serotoniinia. Osan tryptofaanista pitäisi sitten myös lopulta tuottaa melatoniinia.

(Voi vain kuvitella missä tilassa keho on jos joku käyttää pilleriäkään jotain narkotikaa, joka hetkessä puristaa aivoista sinne vaivoin kertyneet funktionellit biogeeniset aminit vapaaksi yhdessä huumetripissä jonkinlaisen euforian (patologisen hyvinvoinnin tunteen) aikaansamiseksi. Tyhjennetyt hermopäätteet ehkä pystyvät 6 kuukaudessa saamaan samaa biogeenien aminien tasoaan takaisin, edellytyksenä on, että tuollaista neuroniväkivaltaa kuten huumeita ei käytetä. Jos käytetään useita kertoja, neuronijärjestelmä uupuu ja voi tuhoutua eikä pysty enää tekemään normaalia serotoniiniaan. Tästä seuraa lopulta depressio ja pahoinvointi, dysforia, koska serotonerginen hermosto vastaa neutraalista mielialasta. On hyvin tavallista, että sitten käyetään jotain serotonergiseen järjestelmään auttavaa lääkärin kirjoittamaa antidepressanttia, mutta se ei koskaan vastaa normaalia tervettä serotonergistä järjestelmää, vaikka antaa tukee vahingoittuneelle serotonergiselle järjestelmälle kuin kipsi luunmurtumaan.

Mutta missä sitten sitä serotoniinia on roppakaupalla?
Suolistossa.
Koliikkitilanteissa sitä on vapautunut myrskyisesti.
On myös pahanlaatuisia tauteja, joissa serotoniinin tuotanto suolistossa lisääntyy.

Mutta jos nyt vain ajattelee tavallisia keliakian toipumisvaiheen koliikkeja, on hyötyä syötävän ravinnon laadun tarkkailusta ja tietopuolisesti vähentää syömiensä valmiiden biogeenien amininen määrää. On hyötyä koliikkien välttämisestä. Koliikit, suolistokivut, EIVÄT ole hoidettavissa millään kipulääkkeellä. Pitää vain seurata ruokapäiväkirjan avulla ja kirjoittaa ylös joka ikinen ravintoaine josta koliikki johtuu. ja sitten välttää sitä ainetta. Tällaisiin tekijöithin ei tule koskaan tottumaan. Tässä jokainen ihminen on yksilöllinen. Mahdollisesti jokin vahva antihistaminen neurolepti voi lieventää koliikkikipua ja suoliston liika nopeaa tyhjenemistä , esim Nozinan pienenäkin annoksena.("suolistokorkki"). koliikkien vähentymisen huomaa siten vuosian varrella, jos alkaa johdonmukaisesti tarkkailemaan ravintonsa laatua ja vähentämään aminipitoisten elintarvikkeiden osuutta ruoassaan hyvin noudatetun perusdieetin ohella (gluteeniton ja vähälaktoosinen).

Vanhoista muistiinpanoista kertausta:

Elintarvike ja ravinnon antamista aminohapoista muodostuvat aminit.

Aminit eivät mene proteiinin rakenteeksi kuten aminohapoot, vaan niitä erittyy ja eräät solut kokoavat niitä ja käyttävät sitten työkaluina, koska ne ovat reaktiivisia ja mukana tulehdusilmiössä ja allergiassa.. Esim radioaktiivinen altistus tekee säteilysairauden , jonka olennainen piirre on valtava histamiinin vapautuminen näistä kertymäkohdista eri soluissa. (Saattaisi olla eduksi säteilysairaudessa jokin vahva nueroleptinen antihistamiini kuten Nozinan).

Aminohapoista tulee amini kun siitä eroaa yksi hiilidioksidi.

Histidiinistä tulee histamiini. Tryptofaanista tulee tryptamiini. Tyrosiinista tulee tyramiini. 5-hydroksityrosiinista tulee serotoniini. Fenylalaniinista tulee fenyletylamini.

Läski, fläsk: histamiinia vapauttava
kinkku, skinka: tryptamiinia 10-100 mg/kg
juusto, ost: biogeenisia amineja
histamiini > 1000 mg/kg
tyramiini > 1000 mg/kg
fenyletylamini> 500 mg/ kg
-riippuu juustolajista
kala, fisk
biogeenisia amineja. Myös histamiinia vapauttavia tekijöitä. Histamiini, tyramiini, fenyletylamini,
Riippuu kalatyypista ja valmistustavasta. Säilykkeissä on eniten amineja.
anjovis, ansjovis, silli, sill
biogeenisiä amineita
histamiini >1000 mg/kg
tyramiini >1000 mg/kg
fenyletylamini >500 mg/kg

makrilli/tonnikala;makrill/tonfisk
biogeenisiä amineja
histamiini > 1000 mg / kg
tyramiini 100-1000 mg / kg
salami
biogeenisiä amineja
histamiini 100 -1000 mg/kg
tyramiini 100 -1000 mg/kg
tryptamiini 10 -100 mg/kg
fenyletylamini > 500 mg/kg

tomaatti, tomat
biogeenisiä amineja
ristireaktio koivunsiitepölyallergiaan
histamiinia vapauttavia tekijöitä
histamiini 20-100 mg/kg
tryptamiini 10-100 mg/kg
serotoniini 10-100 mg/ kg

suklaa, choklad
biogeenisiä amineja
histamiinia vapauttavia tekijöitä
epätäydellisesti imeytyneitä hiilihydraatteja
fenyletylamini > 500 mg/kg
serotoniini 10-100 mg/kg

viini/ kalja vin/öl

biogeenisia amineja
sulfiitteja ( E 220-E227)
histamiini 20-100 mg/kg
tyramiini 20-100 mg/kg

kuivatut hedelmät ; torkad frukt
sulfiitteja ( E 220-E227)

Pähkinät, saksanpähkinä
serotoniinia 100 mg / kg

pekaanipähkinä

serotoniinia 10-100 mg/ kg

viikuna: serotoniinia, (runsaasti galaktoosia)

banaani; banan
biogeenisia amineja
epätäydellisesti imeytyneitä hiilihydraatteja
para-allergiaa latexille
serotoniini 10-100 mg7kg
tryptamiini 10-100 mg/kg
tyramiini 20-100 mg/kg

avokado
biogeenisia amineja
para-allergiaa latexille
serotoniini 10-100 mg/kg
tyramiini 20-100 mg/ kg

luumu, plommon
para-allergiaa koivun siitepölylle
epätäydellisesti imeytyneitä hiilihydraatteja
biogeenisia amineja
serotoniinia 10-100 mg/kg
punaiset luumut: tyramiinia 20-100mg/kg.)

hiiva, jäst
biogeenisia amineja
histamiini > 1000 mg/kg
tyramiini > 1000 mg/kg

ananas
biogeenisia amineja
serotoniinia ( 10-100 mg/kg

hapankaali, surkål
biogeenisia amineja
histamiini 100-1000 mg/kg
tyramiinia 20-100 mg/kg

pinaatti, spenat
biogeenisia amineja
histamiini 100-1000 mg/kg

kananmaksa, kycklinglever

tyramiinia 100- 1000 mg/kg

MUISTAKIN AMINOHAPOISTA JA RAKENNEPROTEIINEISTA TULEE BIOGEENISIA AMINEJA.

Lysiinistä tulee CADAVERIINIÄ, joka on 1,2- diaminopentaani tai pentametyleenidiamiini.

Ornitiini-nimisestä aminohaposta tulee PUTRESKIINIA..

Arginiinista tuleva amini on AGMATIINI.

Eräs polyamiini on GERONTIINI eli muskulamiini tai neurodiini.

Seriinistä tulee ETANOLAMINIA, josta voi saada aktiivia hiiltäkin esim koliinin synteesiin, energian puutreessa se muuntuu edelleen kohti muurahaishappoa. ja vapaata typpeä

Metioniinista johtuu KOLAMIINIA. (Näistä kahdesta aminohaposta pitäisi kehkeytyä elävässä kehossa koliinia ja sitten asetylkoliinia.

Proteiinirakenteista peräisin on metylamiini, dimetyliamini ja trimetyyliamini.

TRIMETYYLIAMIINI on kalan hajuinen molekyyli ja sitä kehittyy kasvien ja eläinten kudosten hajotessa. Sitä on myös ihmisnfektioisa ja silloin kun hengitys haisee pahalle. Sitä muodostuu mm karnitiinin ja koliinin ollessa runsaaat ravinnossa.

Kalan haihtuvia aromeja on runsaasti kuten dimetyyliamini, trimetyyliamini, ammonia, etyyliamini, dietyyliamine, n-propyyli-amini ja butyyliamini identified. Mahdollisesti myös metyyliamini, metyylietyyliamine ja iso-propylamiini.

IHMISEN HAJUAISTI on yleensä tarkka monille dekarboksylaatiotuotteelle ja se modostaa ihmiselle erään luonnollisen puolustuksen pilaantuneen ruoan nauttimista vastaan. ”Ruoka haisee pahalle, pilaantuneelle”. Siis aminohapot ovat muuttuenet amineikseen.

YHTEENVETONA

Ole tarpeeksi ”kranttu” valkuaisaineitten suhteen! Käytä hyvän laatuisia tuoreita proteiineja, jotka eivät ole alkaneet muodostaa biogenisia amineja liikaa, ainakaan myrkyllisiä amineja.

Valitse sellaisia elintarvikkeita, joissa luonnollisten biogeenisten aminien pitoisuus ei ole kovin korkea.

Tai käytä sellaisia aromaattisia ja maukkaita ruokia, herkkuja, harvemmin.

Pidä kuntosi ja antioksidanttistatuksesi niin hyvänä, ettei omat kehoproteiinisi turhan nopeasti tee aminimuotoja. Aminimuotojen aineenvaihdunta on hidasta. C-vitamiinilla ja muilla antioksidanteilla on edullista vaikutusta kudosten pitämisessä hyvässä kunnossa.

Katso kuitenkin , että saat sellaisia essentiellejä aminohappoja, joista hermokudos voi valmistaa tärkeitä hermonvälittäjäamineja normaaliin tapaan. Välttämättömän proteiinin määrä kuitenkin on päivittäin kohtuullisen rajoittunut ja suhteessa kehon kokoon ja energiankäyttöön. Keskimäärin tarvitsee 1 gramman proteiinia painokiloaan kohden päivässä. Proteiinimäärän näkee elintarviketaulukosita ja ruokatavaroiden sisällysluettelosta annettuna grammoina 100 grammaa kohden. Ihmiskeho muodostaa aineenvaihdunnassa endogeenisesti aminohappoja lisäämllä hiiliketjuisiin happoihin aminoryhmiä. Endogeenisessa proteiiniaineenvaihdunnassa liikuu paljon proteiinia, jonka määrästä ravinnossa päivittäin tarvittava määrä on murto-osa. Riittää 0,6 g proteiinia painokiloa kohden, jos on jotain syytä rajoittaa proteiinin käyttöä . Proteiinin käytössä on eduksi pitää vähempiproteiininen kasvisravinopäivä silloin tällöin. Proteiinin määrä viikkoa kohti on olennaisempaa kuin proteiinin määrä päivää kohti- jos proeiini opn hyvänlatuista ja aminohapot hyödynnettävissä ( ei esim liian denaturoituja ja käristettyjä).

LÄHDE:

(1) Aminien arvot on otettu Tri Ulf Bengtssonin taulukosta allergikoille, joiden on syytä välttää biogeenisia amineja liiallisen reaktiviteettinsa takia, sillä biogeeniset aminit kertyvät eräisiin verisolutyyppeihin ja vapautuvat reaktioissa. Migreeni on eräs tauti, jossa on syytä tarkistaa ravintotottumuksensa ja käyttämänsä biogeenit aminit.

(2) Harperin kirja.

21.9.2007 20:21 Päivitystä Aminohappojen aminimuodoista, biogeenisista amineista L Bright

Leta i den här bloggen