SPILLER A GENE. Kuitukirja

Vanha kirja oli vielä kirjastossa ja otin sen lainaksi taas! Nostalgisen onnellinen tunnelma nähdä tämä kirja.
Tämä versio on julaksitu 2001 ja se on kolmas painos. Alkupuheessa Tri Gene A Spiller  on kirjoitanut sanat ensimmäiseen painokseen helmikuussa 1985 ja mainitsee toimittaneensa ensimmäisen kerran kirjan ravintokuidusta jo 1970-luvun puolivälissä ja silloin  hänen oli  vaikea löytää harvojakaan   työpanoksensa antajia  sen kirjan  eri  kappaleisiin.  Mutta kun hän alkoi toimittaa tätä   käytännön käsikirjaansa  ja  esitti  suunnitelmansa Uuden Seelannin Kuitusymposiumissa (Symposium on Fiber in Human and Animal Nutrition , 1982), hän  löysi yli 50  tarvitsemaansa  kirjoittajaa, mutta   kaikki   aineisto ei mahtunut tähän kirjaan.

Cinderella-ravintoaine ( litiumpitoinen  ravintoaine)  oli  1900- luvun varhaisvuosina  saanut enemmän huomiota kuin moni muu ravintoaine. Nyt oli kasviseinämät, kumit ja limat saaneet kuitenkin pysyvän sijansa  nutritiossa ja lääketieteessä.  Vaikka  muutamat  ihmiset vieläkin (1985)  luulevat, että kuitujen merkitystä   tarvittavana ravintoaineena ei ole lopullisesti osoitettu, kehitysvauhti  on kuitenkin  niiden puolella, jotka ovat havainneet   pätevää käyttöä runsaskuituisille elintarvikkeille tautien hoidossa, esim tyypin II diabeteksen hoidossa.  Samoin  ajan  henki  on niiden epidemiologien puolella, jotka havaitsivat  korrelaatioita  paksunsuolen syövän  vähemmässä  insidenssissä käytettäessä korkeakuituista dieettiä.   He havaitsivat parhaimmiksi  tavoiksi estää runsaskuituisella dieetillä  liikarasvaisen ja  liiallisen  ruoan käyttämistä.  Tämä luettelo  havainnoista    kasvaa edelleen.

Onko julkaistu tutkimuksia ravintokuidun pitkäaikaisvaikutuksista?
Tietystikään ei ole (1985).  Vallitsevissa olosuhteissa on todennäköisesti mahdotonta  läpiviedä    tutkimusta, jossa korreloidaan  ravitsemusta  kroonisiin tauteihin.  On hyväksyttävä ne  näytön muruset, joita  saa johdettua hyvästä epidemiologiasta, kontrolloiduiata ihmistutkimuksista ja tietystikin eläinkokeista. Monien meidän elinajat tarvittaisiin  tyydyttämään  tieteen  kielenkäytön puritaaneja.  jotka toivovat  lopullisia, johtopäätöksen antavia tutkimuksia tällä alalla tai millä tahansa alalla,  jossa  on kyse  ihmisten eliniästä.

On joitain vielä monimutkaisempia asioita. Ravintokuidun polymeerit  ovat aika  vaikeasti   selvitettävissä olevia,  päinvastoin kuin vitamiinit, joita pystytään eristämään tai helposti syntetisoimaan.  Jotkut näistä polymeereistä  saattavat  muuttua, kun niitä irrotetaan niiden monimutkaisesta  struktuurista soluseinämässä. Näinpä sitten kun yritämme  uuttaa niitä, liian usein eristämme jotakin aivan muuta alkuperäismateriaalista,  kenties jotakin hyödyllistä, mutta  mitä varmimmin ainakin erilaista.  Tällainen  ärsyttää  monia tiedemiehiä, jotka mieluiten haluaisvat käyttää ravintoaineitten puhdasta muotoa tutkimuksiinsa.  Ja muutakin on:  Ravintokuitu on niin interaktiivista, että  ravinnon muut komponentit todennäköisesti  vaikuttavat vaihtelua kuidun vaikutukseen ihmisessä.  Kaikki tällainen tekee ravintokuitutieteestä  niin haastavan ja niin vaikean!

Tämä kirja on osoitus siitä, että  on monia  tälle asialle antautuneita tiedemiehiä ja kliinikkoja, jotka ovat  antaneet parhaimman  työpanoksensa  ravintokuidun tutkimuksiin.   Kuitenkaan  kaikkia työpanoksia ei tähän käsikirjaan  rajoitetun  tilan  takia  voitu mahduttaa.  Erityinen kiitos kaikille  tämän kirjan kirjoittajille,  sillä ennen kaikkea tämä on heidän kirjansa.

Kirja  antaa suuren määrän tietoa.  Lukijaa kehoitetaan tutustumaan sisällysluettelon taulukkoon, joka  selvittää kirjan   designin: Käsikirja   on  suunniteltu sitten, että olisi mahdollisimman helppoa löytää tarvittavaa tietoa.  Laajasti käsitellään kemiaa, analyyttisiä metodeja, fysiologisia ja biokemiallisia näkökohtia, kliinisiä ja epidemiologisia tutkimuksia ja konsumptiomalleja.  Kirjan lopussa on taulukkoja  eri elintarvikkeitten ravintokuitupitoisuudesta; analyysit on tehty erilaisin menetelmin.
Gene A. Spiller, Los Altos, california- Helmikuu 1985"

JATKOA
Toisen painoksen esipuhe 1992.

Käsikirjan ensimmäisen painoksen jälkeen ravintokuitututkimus on tehnyt suuria edistyksiä . Tämä uusi Käsikirja on revidoitu ja kirjoittajat ovat  päivittäneet  artikkelinsa ja -  poikkeuksena muutama harva luku   (kuten Southgaten artikkeli ja  karkean kuidun analyyttiset metodit)  - kirja on muuten  ennallaan ja uutta aineistoakin  on lisätty.  Joitain uusia kirjoittajia ja lukuja   on nyt mukana.Näihin kuuluu Englystin ja Hudsonin uusi analyysimetodi (Luku 3.3.) ja Italian  ravintokuidun käytöstä  Bosellon, Armellin ja  Zambonin  artikkelit  Hugh Trowell on poistunut keskuudestamme vuonna 1989. Hänen  artikkelinsa on pidetty koskemattomana.  Pääasiallinen lisäys tässä toisessa painoksessa käsittää  elintarvikkeitten ravintokuitupitoiuuden laajempia taulukoita. Useat kirjoittajat ovat tehneet näitä taulukoita, joten lukijalla on  mahdollisuus vertailla  eri lähteitä ja eri metodeilla saatuja tietoja.

Tänän  uuden painoksen pitäisi antaa  tutkijoille, lääkäreille,  ravitsemustyöntekijöille ja muille terveysalan työntekijöille  hyödyllistä ja helposti saatavilla olevaa lähdetietoa kuten käsikirjan ainakin. Koska tila ei salli sisällyttää  tämän alan kaikkien  eksperttien  työpanoksia,  päätettiin ensisijaisesti mikäli mahdollista  säilyttää  alkuperäiskirjoittajat. Toivomme,  että meidän työpanoksemme  on  tuottanut  tästä aiheesta kiinnostuneille   arvostetun  käsikirjan.

G.A. S., Health Research and Studies Center; Inc SPHERA Foundation, Los Altos, California- tammikuu 1992.

JATKOA
Kolmannen painoksen esipuhe 20000.

Tämän Käsikirjan ensimmäisen  ja toisen painoksen jälkeen on ravintokuitutieteessä nähty suurta edistystä.  Tämä uusi painos on revidoitu ja  yksittäiset  kirjoittajat ovat tehneet päivityksensä - poikkeuksena on muutama harva kappale, jolla on historiallinen merkitys  tai jossa oleva tieto pitää  olla olemassa tämän kaltaisessa käsikirjassa, vaikka  se olisi  kirjoitettu  vuosia ennen  painatusta.   Sanon niitä mielelläni  klassillisiksi  kappaleiksi, sillä niillä on essentielli, ajaton luonteensa. Muutamia uusia kirjoittajia ja lukuja on lisätty kuten uusi jakso viljan kuidusta, mikä painottaa  viljoihin  liittyneiden fytokemikaalien ratkaisevaa osuutta.

Hugh Trowell poistui keskuudestamme  1989 ja hänen lukunsa on ennallaan. Denis Burkitt poistui myös keskuudestamme vähän aikaa sen jälkeen kun toinen painos oli ilmestynyt. Hän oli kirjoittanut kanssani siihen  johdannon.  Päätin  laajentaa tätä johdantolukua muuttamatta sitä kappaletta, joka julkaistiin toisessa painoksessa. Lisäsin siihen toisen luvun, joka samalla muodostaa päivityksen.

Tämän  uuden painoksen pitäisi antaa  tutkijoille, lääkäreille,  ravitsemustyöntekijöille ja muille terveysalan työntekijöille  hyödyllistä ja helposti saatavilla olevaa lähdetietoa kuten käsikirjan pitää. Koska tila ei salli sisällyttää  tämän alan kaikkien  eksperttien  työpanoksia,  päätettiin ensisijaisesti mikäli mahdollista  säilyttää  alkuperäiskirjoittajat.
Toivomme,  että meidän työpanoksemme  on  tuottanut  tästä aiheesta kiinnostuneille   arvostetun  käsikirjan. Yksi uusi luku (2.8)  on pohdintaa  animaalisesta lähteestä peräisin olevasta kuidusta. Tämä onkin mielenkiintoinen aihe kuidun määritelmässä,  koska  ravintokuitu pidetään  kasviperäisistä lähteistä tulevana. 

On ollut suurta edistystä  kuluneena kymmenenä  vuotena ravintotutkimuksen alalla, mutta  epäonneksi näinä 10 kuluneena vuotena  on nähty myös  kuidun tutkimuksessa  ristiriitaisuuksia , kuten muissakin  ravintoa koskevissa aihepiireissä.   1970-luvun lopulla Hugh Trowel ilmaisi eräässä kokouksessamme huolensa siitä,  että tiedemiesten mitä  hartaimmat halut suorittaa  enemmän tutkimustyötä jättää   epäselväksi  käsityksen   kuidun hyödyistä. Tässä  esipuheen lopussa  vetoankin  kaikkiin kuitututkijoihin, että pidettäisiin  tarkasti huolta   laajan yleiskäsitystä  antavan johtopäätöksen  aikaansaamisesta  eikä niinkään painopisteenä olisi  yksityiskohtainen ravintokuidun  monimutkaisuuden ja kuitujen välisen interaktion  pohdinta.  Joissain  tärkeissä  julkaisuissa onkin  päästy johtopäätöksiin kuidun vaikutuksista, kun on tutkittu sellaisia dieettejä, jotka ovat kaukana siitä, mitä voi sanoa  runsaskuituisiksi dieeteiksi.
Ravintokuitu on kallisarvoinen lahja, jonka kasvit meille suovat.  Tutkikaamme sitä ja antakaamme siitä opetusta huolella.  

Gene A. Spiller. Health research and Studies Center Inc. SPHERA Foundation, los Altos, California- Joulukuu 2000.