Vanha kirja oli vielä kirjastossa ja otin sen lainaksi taas! Nostalgisen onnellinen tunnelma nähdä tämä kirja.
Tämä versio on julaksitu 2001 ja se on kolmas painos. Alkupuheessa Tri Gene A Spiller on kirjoitanut sanat ensimmäiseen painokseen helmikuussa 1985 ja mainitsee toimittaneensa ensimmäisen kerran kirjan ravintokuidusta jo 1970-luvun puolivälissä ja silloin hänen oli vaikea löytää harvojakaan työpanoksensa antajia sen kirjan eri kappaleisiin. Mutta kun hän alkoi toimittaa tätä käytännön käsikirjaansa ja esitti suunnitelmansa Uuden Seelannin Kuitusymposiumissa (Symposium on Fiber in Human and Animal Nutrition , 1982), hän löysi yli 50 tarvitsemaansa kirjoittajaa, mutta kaikki aineisto ei mahtunut tähän kirjaan.
Cinderella-ravintoaine ( litiumpitoinen ravintoaine) oli 1900- luvun varhaisvuosina saanut enemmän huomiota kuin moni muu ravintoaine. Nyt oli kasviseinämät, kumit ja limat saaneet kuitenkin pysyvän sijansa nutritiossa ja lääketieteessä. Vaikka muutamat ihmiset vieläkin (1985) luulevat, että kuitujen merkitystä tarvittavana ravintoaineena ei ole lopullisesti osoitettu, kehitysvauhti on kuitenkin niiden puolella, jotka ovat havainneet pätevää käyttöä runsaskuituisille elintarvikkeille tautien hoidossa, esim tyypin II diabeteksen hoidossa. Samoin ajan henki on niiden epidemiologien puolella, jotka havaitsivat korrelaatioita paksunsuolen syövän vähemmässä insidenssissä käytettäessä korkeakuituista dieettiä. He havaitsivat parhaimmiksi tavoiksi estää runsaskuituisella dieetillä liikarasvaisen ja liiallisen ruoan käyttämistä. Tämä luettelo havainnoista kasvaa edelleen.
Onko julkaistu tutkimuksia ravintokuidun pitkäaikaisvaikutuksista?
Tietystikään ei ole (1985). Vallitsevissa olosuhteissa on todennäköisesti mahdotonta läpiviedä tutkimusta, jossa korreloidaan ravitsemusta kroonisiin tauteihin. On hyväksyttävä ne näytön muruset, joita saa johdettua hyvästä epidemiologiasta, kontrolloiduiata ihmistutkimuksista ja tietystikin eläinkokeista. Monien meidän elinajat tarvittaisiin tyydyttämään tieteen kielenkäytön puritaaneja. jotka toivovat lopullisia, johtopäätöksen antavia tutkimuksia tällä alalla tai millä tahansa alalla, jossa on kyse ihmisten eliniästä.
On joitain vielä monimutkaisempia asioita. Ravintokuidun polymeerit ovat aika vaikeasti selvitettävissä olevia, päinvastoin kuin vitamiinit, joita pystytään eristämään tai helposti syntetisoimaan. Jotkut näistä polymeereistä saattavat muuttua, kun niitä irrotetaan niiden monimutkaisesta struktuurista soluseinämässä. Näinpä sitten kun yritämme uuttaa niitä, liian usein eristämme jotakin aivan muuta alkuperäismateriaalista, kenties jotakin hyödyllistä, mutta mitä varmimmin ainakin erilaista. Tällainen ärsyttää monia tiedemiehiä, jotka mieluiten haluaisvat käyttää ravintoaineitten puhdasta muotoa tutkimuksiinsa. Ja muutakin on: Ravintokuitu on niin interaktiivista, että ravinnon muut komponentit todennäköisesti vaikuttavat vaihtelua kuidun vaikutukseen ihmisessä. Kaikki tällainen tekee ravintokuitutieteestä niin haastavan ja niin vaikean!
Tämä kirja on osoitus siitä, että on monia tälle asialle antautuneita tiedemiehiä ja kliinikkoja, jotka ovat antaneet parhaimman työpanoksensa ravintokuidun tutkimuksiin. Kuitenkaan kaikkia työpanoksia ei tähän käsikirjaan rajoitetun tilan takia voitu mahduttaa. Erityinen kiitos kaikille tämän kirjan kirjoittajille, sillä ennen kaikkea tämä on heidän kirjansa.
Kirja antaa suuren määrän tietoa. Lukijaa kehoitetaan tutustumaan sisällysluettelon taulukkoon, joka selvittää kirjan designin: Käsikirja on suunniteltu sitten, että olisi mahdollisimman helppoa löytää tarvittavaa tietoa. Laajasti käsitellään kemiaa, analyyttisiä metodeja, fysiologisia ja biokemiallisia näkökohtia, kliinisiä ja epidemiologisia tutkimuksia ja konsumptiomalleja. Kirjan lopussa on taulukkoja eri elintarvikkeitten ravintokuitupitoisuudesta; analyysit on tehty erilaisin menetelmin.
Gene A. Spiller, Los Altos, california- Helmikuu 1985"
JATKOA
Toisen painoksen esipuhe 1992.
Käsikirjan ensimmäisen painoksen jälkeen ravintokuitututkimus on tehnyt suuria edistyksiä . Tämä uusi Käsikirja on revidoitu ja kirjoittajat ovat päivittäneet artikkelinsa ja - poikkeuksena muutama harva luku (kuten Southgaten artikkeli ja karkean kuidun analyyttiset metodit) - kirja on muuten ennallaan ja uutta aineistoakin on lisätty. Joitain uusia kirjoittajia ja lukuja on nyt mukana.Näihin kuuluu Englystin ja Hudsonin uusi analyysimetodi (Luku 3.3.) ja Italian ravintokuidun käytöstä Bosellon, Armellin ja Zambonin artikkelit Hugh Trowell on poistunut keskuudestamme vuonna 1989. Hänen artikkelinsa on pidetty koskemattomana. Pääasiallinen lisäys tässä toisessa painoksessa käsittää elintarvikkeitten ravintokuitupitoiuuden laajempia taulukoita. Useat kirjoittajat ovat tehneet näitä taulukoita, joten lukijalla on mahdollisuus vertailla eri lähteitä ja eri metodeilla saatuja tietoja.
Tänän uuden painoksen pitäisi antaa tutkijoille, lääkäreille, ravitsemustyöntekijöille ja muille terveysalan työntekijöille hyödyllistä ja helposti saatavilla olevaa lähdetietoa kuten käsikirjan ainakin. Koska tila ei salli sisällyttää tämän alan kaikkien eksperttien työpanoksia, päätettiin ensisijaisesti mikäli mahdollista säilyttää alkuperäiskirjoittajat. Toivomme, että meidän työpanoksemme on tuottanut tästä aiheesta kiinnostuneille arvostetun käsikirjan.
G.A. S., Health Research and Studies Center; Inc SPHERA Foundation, Los Altos, California- tammikuu 1992.
JATKOA
Kolmannen painoksen esipuhe 20000.
Tämän Käsikirjan ensimmäisen ja toisen painoksen jälkeen on ravintokuitutieteessä nähty suurta edistystä. Tämä uusi painos on revidoitu ja yksittäiset kirjoittajat ovat tehneet päivityksensä - poikkeuksena on muutama harva kappale, jolla on historiallinen merkitys tai jossa oleva tieto pitää olla olemassa tämän kaltaisessa käsikirjassa, vaikka se olisi kirjoitettu vuosia ennen painatusta. Sanon niitä mielelläni klassillisiksi kappaleiksi, sillä niillä on essentielli, ajaton luonteensa. Muutamia uusia kirjoittajia ja lukuja on lisätty kuten uusi jakso viljan kuidusta, mikä painottaa viljoihin liittyneiden fytokemikaalien ratkaisevaa osuutta.
Hugh Trowell poistui keskuudestamme 1989 ja hänen lukunsa on ennallaan. Denis Burkitt poistui myös keskuudestamme vähän aikaa sen jälkeen kun toinen painos oli ilmestynyt. Hän oli kirjoittanut kanssani siihen johdannon. Päätin laajentaa tätä johdantolukua muuttamatta sitä kappaletta, joka julkaistiin toisessa painoksessa. Lisäsin siihen toisen luvun, joka samalla muodostaa päivityksen.
Tämän uuden painoksen pitäisi antaa tutkijoille, lääkäreille,
ravitsemustyöntekijöille ja muille terveysalan työntekijöille
hyödyllistä ja helposti saatavilla olevaa lähdetietoa kuten käsikirjan pitää. Koska tila ei salli sisällyttää tämän alan kaikkien
eksperttien työpanoksia, päätettiin ensisijaisesti mikäli mahdollista
säilyttää alkuperäiskirjoittajat.
Toivomme, että meidän työpanoksemme on tuottanut tästä aiheesta kiinnostuneille arvostetun käsikirjan. Yksi uusi luku (2.8) on pohdintaa animaalisesta lähteestä peräisin olevasta kuidusta. Tämä onkin mielenkiintoinen aihe kuidun määritelmässä, koska ravintokuitu pidetään kasviperäisistä lähteistä tulevana.
On ollut suurta edistystä kuluneena kymmenenä vuotena ravintotutkimuksen alalla, mutta epäonneksi näinä 10 kuluneena vuotena on nähty myös kuidun tutkimuksessa ristiriitaisuuksia , kuten muissakin ravintoa koskevissa aihepiireissä. 1970-luvun lopulla Hugh Trowel ilmaisi eräässä kokouksessamme huolensa siitä, että tiedemiesten mitä hartaimmat halut suorittaa enemmän tutkimustyötä jättää epäselväksi käsityksen kuidun hyödyistä. Tässä esipuheen lopussa vetoankin kaikkiin kuitututkijoihin, että pidettäisiin tarkasti huolta laajan yleiskäsitystä antavan johtopäätöksen aikaansaamisesta eikä niinkään painopisteenä olisi yksityiskohtainen ravintokuidun monimutkaisuuden ja kuitujen välisen interaktion pohdinta. Joissain tärkeissä julkaisuissa onkin päästy johtopäätöksiin kuidun vaikutuksista, kun on tutkittu sellaisia dieettejä, jotka ovat kaukana siitä, mitä voi sanoa runsaskuituisiksi dieeteiksi.
Ravintokuitu on kallisarvoinen lahja, jonka kasvit meille suovat. Tutkikaamme sitä ja antakaamme siitä opetusta huolella.
Gene A. Spiller. Health research and Studies Center Inc. SPHERA Foundation, los Altos, California- Joulukuu 2000.
onsdag 15 augusti 2018
MAISSIN (Zea Mays) ligniinikomponentista tuoretta tietoa 2018 . Maissikuitu.
Maissin kuitupitoisuus Fineli.fi
Maissijyvät, 5% kuitua.
Polenta, karkea maissijauho, kuitu 4%
Gluteeniton Corn Flakes, kuitu 1 %
Maissi, tacokuori, kuitu 1%
Pakastevihannes Amerikansekoitus, porkkana-papu-parsakaali-paprika-maissi, kuitu 9%.
jne
https://fineli.fi/fineli/fi/index, hakusana Maissi
Maissin LIGNIINISTÄ ja fenolisista polymeereistä
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29665690
Abstract
Maissijyvät, 5% kuitua.
Polenta, karkea maissijauho, kuitu 4%
Gluteeniton Corn Flakes, kuitu 1 %
Maissi, tacokuori, kuitu 1%
Pakastevihannes Amerikansekoitus, porkkana-papu-parsakaali-paprika-maissi, kuitu 9%.
jne
https://fineli.fi/fineli/fi/index, hakusana Maissi
Maissin LIGNIINISTÄ ja fenolisista polymeereistä
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29665690
Abstract
The structure of the phenolic polymer in maize grain fibers, with 5.5% Klason lignin content, has been studied.
For this, the milled wood lignin (MWL) and dioxane lignin (DL) preparations were isolated and analyzed. The data indicated that the lignin in maize fibers was syringyl rich, mostly involved in β-aryl ether, resinol, and phenylcoumaran substructures.
2D NMR and derivatization followed by reductive cleavage (DFRC) also revealed the occurrence of associated ferulates together with trace amounts of p-coumarates acylating the γ-OH of lignin side chains, predominantly on S-lignin units.
More interesting was the occurrence of diferuloylputrescine, a ferulic acid amide, which was identified by 2D NMR and comparison with a synthesized standard, that was apparently incorporated into this lignin.
A phenylcoumaran structure involving a diferuloylputrescine coupled through 8-5' linkages to another diferuloylputrescine (or to a ferulate or a guaiacyl lignin unit) was found, providing compelling evidence for its participation in radical coupling reactions.
The occurrence of diferuloylputrescine in cell walls of maize kernels and other cereal grains appears to have been missed in previous works, perhaps due to the alkaline hydrolysis commonly used for composition studies. KEYWORDS:
For this, the milled wood lignin (MWL) and dioxane lignin (DL) preparations were isolated and analyzed. The data indicated that the lignin in maize fibers was syringyl rich, mostly involved in β-aryl ether, resinol, and phenylcoumaran substructures.
2D NMR and derivatization followed by reductive cleavage (DFRC) also revealed the occurrence of associated ferulates together with trace amounts of p-coumarates acylating the γ-OH of lignin side chains, predominantly on S-lignin units.
More interesting was the occurrence of diferuloylputrescine, a ferulic acid amide, which was identified by 2D NMR and comparison with a synthesized standard, that was apparently incorporated into this lignin.
A phenylcoumaran structure involving a diferuloylputrescine coupled through 8-5' linkages to another diferuloylputrescine (or to a ferulate or a guaiacyl lignin unit) was found, providing compelling evidence for its participation in radical coupling reactions.
The occurrence of diferuloylputrescine in cell walls of maize kernels and other cereal grains appears to have been missed in previous works, perhaps due to the alkaline hydrolysis commonly used for composition studies. KEYWORDS:
2D NMR; Maize kernels; ferulates; hydroxycinnamoyl amides; lignin monomers
- 10.1021/acs.jafc.8b00880
- Picture, Lignin structure. https://pubs.acs.org/doi/ipdf/10.1021/acs.jafc.8b00880
018 Apr 25;246:360-378. doi: 10.1016/j.foodchem.2017.11.012. Epub 2017 Nov 3.
Relevance, structure and analysis of ferulic acid in maize cell walls.
Bento-Silva A1, Vaz Patto MC1, do Rosário Bronze M2.
Phenolic compounds in foods have been widely studied due to their health benefits. In cereals, phenolic compounds are extensively linked to cell wall polysaccharides, mainly arabinoxylans, which cross-link with each other and with other cell wall components. In maize, ferulic acid is the phenolic acid present in the highest concentration, forming ferulic acid dehydrodimers, trimers and tetramers. The cross-linking of polysaccharides is important for the cell wall structure and growth, and may protect against pathogen invasion. In addition to the importance for maize physiology, ferulic acid has been recognized as an important chemical structure with a wide range of health benefits when consumed in a diet rich in fibre. This review paper presents the different ways ferulic acid can be present in maize, the importance of ferulic acid derivatives and the methodologies that can be used for their analysis.
Valaisevinta kuitutietämystä GENE A SPILLER lähteestä, Kuitu merkitsee terveydelle.
Nyt kun jälleen tarvitsen niitä kuitutietoja, etsin Gene A Spiller kirjan muistiinpanojani yli 10 vuoden takaa. Hän on parantavan kuitutieteen jättiläinen mielestäni. Hän antaa niin paljon yksityiskohtaista ja olennaista tietoa eri kuiduista kirjassaan. Alunperin löysin kirjan, kun etsin tietoja fytiinistä, jota voi olla kuidun joukossa: CRC Handbook of Dietary Fiber in Human Nutrition, CRC Press (Boca Raton, FL), 1986, 3rd edition, 2001.
Huomaan että häneltä on paljon spesifistä ravinto-ohjetta kirjoina nykyään saatavilla. Hänen persoonansa on kiinnostava ja halusin tietää enemmän. Löysin seuraavan henkilökuvauksen ja samassa maintaian paljon kirjallisuutta. Huomaan että Tiedemies ja kliinisen nutrition tohtori tri Gene A Spiller on 91- vuotias tänä vuonna.
SITAATTI:
https://www.encyclopedia.com/arts/educational-magazines/spiller-gene-alan-1927
CAREER: Consultant in nutrition research and education, Los Angeles, CA, 1952–65; University of California, Berkeley, research chemist, 1966–67, associate specialist in physiology, 1968–72; Mills College, Oakland, CA, lecturer, 1971–81; Syntex Research, Palo Alto, CA, principal scientist and head of nutritional physiology, 1972–80; Foothill College, Los Altos, CA, lecturer, 1974–; researcher and writer on health and preventive medicine, 1974–; consultant in clinical nutrition research, Los Altos, 1981–; Stanford Center for Research in Disease Prevention, Stanford, CA, consultant, beginning 1986; Health Research and Studies Center, Los Altos, president, 1988–; SPHERA Foundation, Los Altos, president, 1990–.
MEMBER: American Institute for Nutrition, American Society for Clinical Nutrition, American College of Nutrition, American Association of Cereal Chemists, American Diabetes Association, British Nutrition Society, Mediterranean Group for the Study of Diabetes, Wilderness Society, Sierra Club, Alpine Hills Club.
The Superpyramid Eating Program: Introducing the Revolutionary Five New Food Groups, recipes by Deborah Madison, Times Books (New York, NY), 1993, published as Eat Your Way to Better Health: Good Health and Great Recipes with the Superpyramid Eating Program, Prima Publications (Rocklin, CA), 1996.
(With Rowena Hubbard) Nutrition Secrets of the Ancients, Prima Publications (Rocklin, CA), 1996.
(With Bonnie Bruce) Cancer Survivor's Nutrition & Health Guide: Eating Well and Getting Better during and after Cancer Treatment, Prima Publications (Rocklin, CA), 1997.
(With Bonnie Bruce) Calcium: Nature's Versatile Mineral, Avery (New York, NY), 2000.
Healthy Nuts, Avery/Penguin (New York, NY), 2000.
(With John W. Farquhar) Diagnosis—Heart Disease: Answers to Your Questions about Recovery and Lasting Health, Norton (New York, NY), 2001.
(With Rowena Hubbard) The Power of Ancient Foods, Book Publishing Co. (Summertown, TN), 2003.
Contributor to Tube Feeding, Jones & Bartlett, 2001.
(With Ronald J. Amen) Topics in Dietary Fiber Research, Plenum (New York, NY), 1978.
(With Ruth McPherson Kay) Medical Aspects of Dietary Fiber, Plenum (New York, NY), 1980.
Nutritional Pharmacology, Alan Liss (New York, NY), 1981.
The Methylxanthine Beverages and Foods: Chemistry, Consumption, and Health Effects, Alan Liss (New York, NY), 1984.
*****CRC Handbook of Dietary Fiber in Human Nutrition, CRC Press (Boca Raton, FL), 1986, 3rd edition, 2001.
(With James Scala) New Protective Roles for Selected Nutrients, Alan Liss (New York, NY), 1989.
The Mediterranean Diets in Health and Disease, Van Nostrand (New York, NY), 1991.
Handbook of Lipids in Human Nutrition, CRC Press (Boca Raton, FL), 1996.
Caffeine, CRC Press (Boca Raton, FL), 1998.
SIDELIGHTS: Nutritional expert Gene A. Spiller's books include numerous academic volumes about food and nutrition, as well as several books intended for the general reader. In the 1990 volume The Last Puff, which he wrote with John W. Farquhar, Spiller includes information on nicotine addiction and how to quit smoking. Featuring testimonies from ex-addicts (like those found in AA founder Bill W.'s Alcoholics Anonymous), The Last Puff includes personal stories from actress Celeste Holm; David Goerlitz, who achieved fame in cigarette advertisements as the Winston Man; and twenty-eight others. Calling the work "refreshingly unlike the usual stop-smoking manual," a Publishers Weekly critic observed that the first-person stories are "realistic and persuasive." In a review for the Washington Post, Robert H. Williams noted that the self-help guide "manages to be a valuable little book with something for everyone … with an interest in quitting smoking."
Spiller used the latest in dietary research for his 1993 guide The Superpyramid Eating Program: Introducing the Revolutionary Five New Food Groups, later published as Eat Your Way to Better Health: Good Health and Great Recipes with the Superpyramid Eating Program. Going beyond the recommendations of the U.S. government's Food Pyramid, Spiller points out the advantages of eating more natural, or "whole plant," foods. Spiller's pyramid has whole grains, beans, egg whites, and nonfat dairy items as its base; fruits and vegetables as its second level; fish, nuts, olives, avocados, and seeds as its third level; and low-fat meats and dairy products at the top. He details how cultures that traditionally eat foods from his "superpyramid" rarely suffer from common Western health problems like heart disease and obesity, and includes recipes from Deborah Madison to aid the reader in exploring these foods. "The author takes great pains to point out that his program is not a diet" but more of a lifestyle, a Publishers Weekly reviewer noted, adding that while the book has little that is new, the "text is an interesting amalgam of food lore, recipes and nutritional self-help guidelines." Library Journal contributor Carol Cubberley recommended the book, calling it a "well organized and clearly written" examination of a nutritional way of life.
In Diagnosis—Heart Disease: Answers to Your Questions about Recovery and Lasting Health, Spiller teams up with physician John W. Farquhar once again to take on a pressing public health issue. In a series of questions and answers, Spiller and Farquhar look at the causes and treatments of heart disease, as well as lifestyle changes people can make that can help prevent cardiac trouble. They also include a special section on particular heart-health issues facing women, for whom heart disease is the number one cause of death in America. While noting that the information in Diagnosis—Heart Disease is covered in many other books, Library Journal contributor Eris Weaver remarked that it is nonetheless conveyed "accurately, concisely, and in very simple language." A Publishers Weekly critic found that the book "decodes doctor-speak and provides accessible information," and recommended the book for people undergoing cardiac treatment.
Spiller told CA: "There seems to be a need for more scientist-writers. I love equally well the science of disease prevention, creative writing, and now audiovisual communication. I feel that this combination of talents can help me write and publish work that the general public can enjoy and be inspired by, without the rigidity that often permeates the popular writing of some scientists. In the past ten years I feel I've become part of that select group of creative scientist-writers that is so much needed in this changing world.
"In 1990 I expanded my publishing activities through a new nonprofit foundation, the SPHERA Foundation, to produce creative and inspiring work on health and disease prevention. I plan to continue editing and writing medical books on topics at the forefront of research (heart disease, cancer, and so on)."
Library Journal, March 1, 1990, Robert Schmid, review of The Last Puff, p. 110; March 15, 1993, Carol Cubberley, review of The Superpyramid Eating Program, p. 100; February 1, 2001, Eris Weaver, review of Diagnosis—Heart Disease: Answers to Your Questions about Recovery and Lasting Health, p. 120.
New York Times, July 12, 1990, Jane Brody, review of The Last Puff, p. B8.
Publishers Weekly, February 16, 1990, review of The Last Puff, p. 76; February 22, 1993, review of The Superpyramid Eating Program, p. 92; February 5, 2001, "Healing Yourself and Others," p. 86.
Washington Post, July 31, 1990, Robert H. Williams, review of The Last Puff, p. WH14.
Huomaan että häneltä on paljon spesifistä ravinto-ohjetta kirjoina nykyään saatavilla. Hänen persoonansa on kiinnostava ja halusin tietää enemmän. Löysin seuraavan henkilökuvauksen ja samassa maintaian paljon kirjallisuutta. Huomaan että Tiedemies ja kliinisen nutrition tohtori tri Gene A Spiller on 91- vuotias tänä vuonna.
SITAATTI:
https://www.encyclopedia.com/arts/educational-magazines/spiller-gene-alan-1927
SPILLER, Gene A(lan) 1927–
PERSONAL: Born February 19, 1927, in Milan, Italy; immigrated to the United States, 1950, naturalized citizen, 1962; son of Silvio Gaetano (an army general) and Beatrice (a homemaker; maiden name, Galli) Spiller. Education: University of Milan, D.Sc., 1949; University of Southern California, M.A., 1952; University of California—Berkeley, M.S., 1968, Ph.D., 1972; additional study at Stanford University School of Medicine.CAREER: Consultant in nutrition research and education, Los Angeles, CA, 1952–65; University of California, Berkeley, research chemist, 1966–67, associate specialist in physiology, 1968–72; Mills College, Oakland, CA, lecturer, 1971–81; Syntex Research, Palo Alto, CA, principal scientist and head of nutritional physiology, 1972–80; Foothill College, Los Altos, CA, lecturer, 1974–; researcher and writer on health and preventive medicine, 1974–; consultant in clinical nutrition research, Los Altos, 1981–; Stanford Center for Research in Disease Prevention, Stanford, CA, consultant, beginning 1986; Health Research and Studies Center, Los Altos, president, 1988–; SPHERA Foundation, Los Altos, president, 1990–.
MEMBER: American Institute for Nutrition, American Society for Clinical Nutrition, American College of Nutrition, American Association of Cereal Chemists, American Diabetes Association, British Nutrition Society, Mediterranean Group for the Study of Diabetes, Wilderness Society, Sierra Club, Alpine Hills Club.
WRITINGS:
(With John W. Farquhar) The Last Puff, Norton (New York, NY), 1990.The Superpyramid Eating Program: Introducing the Revolutionary Five New Food Groups, recipes by Deborah Madison, Times Books (New York, NY), 1993, published as Eat Your Way to Better Health: Good Health and Great Recipes with the Superpyramid Eating Program, Prima Publications (Rocklin, CA), 1996.
(With Rowena Hubbard) Nutrition Secrets of the Ancients, Prima Publications (Rocklin, CA), 1996.
(With Bonnie Bruce) Cancer Survivor's Nutrition & Health Guide: Eating Well and Getting Better during and after Cancer Treatment, Prima Publications (Rocklin, CA), 1997.
(With Bonnie Bruce) Calcium: Nature's Versatile Mineral, Avery (New York, NY), 2000.
Healthy Nuts, Avery/Penguin (New York, NY), 2000.
(With John W. Farquhar) Diagnosis—Heart Disease: Answers to Your Questions about Recovery and Lasting Health, Norton (New York, NY), 2001.
(With Rowena Hubbard) The Power of Ancient Foods, Book Publishing Co. (Summertown, TN), 2003.
Contributor to Tube Feeding, Jones & Bartlett, 2001.
EDITOR
(With Ronald J. Amen) Fiber in Human Nutrition, Plenum (New York, NY), 1976.(With Ronald J. Amen) Topics in Dietary Fiber Research, Plenum (New York, NY), 1978.
(With Ruth McPherson Kay) Medical Aspects of Dietary Fiber, Plenum (New York, NY), 1980.
Nutritional Pharmacology, Alan Liss (New York, NY), 1981.
The Methylxanthine Beverages and Foods: Chemistry, Consumption, and Health Effects, Alan Liss (New York, NY), 1984.
*****CRC Handbook of Dietary Fiber in Human Nutrition, CRC Press (Boca Raton, FL), 1986, 3rd edition, 2001.
(With James Scala) New Protective Roles for Selected Nutrients, Alan Liss (New York, NY), 1989.
The Mediterranean Diets in Health and Disease, Van Nostrand (New York, NY), 1991.
Handbook of Lipids in Human Nutrition, CRC Press (Boca Raton, FL), 1996.
Caffeine, CRC Press (Boca Raton, FL), 1998.
SIDELIGHTS: Nutritional expert Gene A. Spiller's books include numerous academic volumes about food and nutrition, as well as several books intended for the general reader. In the 1990 volume The Last Puff, which he wrote with John W. Farquhar, Spiller includes information on nicotine addiction and how to quit smoking. Featuring testimonies from ex-addicts (like those found in AA founder Bill W.'s Alcoholics Anonymous), The Last Puff includes personal stories from actress Celeste Holm; David Goerlitz, who achieved fame in cigarette advertisements as the Winston Man; and twenty-eight others. Calling the work "refreshingly unlike the usual stop-smoking manual," a Publishers Weekly critic observed that the first-person stories are "realistic and persuasive." In a review for the Washington Post, Robert H. Williams noted that the self-help guide "manages to be a valuable little book with something for everyone … with an interest in quitting smoking."
Spiller used the latest in dietary research for his 1993 guide The Superpyramid Eating Program: Introducing the Revolutionary Five New Food Groups, later published as Eat Your Way to Better Health: Good Health and Great Recipes with the Superpyramid Eating Program. Going beyond the recommendations of the U.S. government's Food Pyramid, Spiller points out the advantages of eating more natural, or "whole plant," foods. Spiller's pyramid has whole grains, beans, egg whites, and nonfat dairy items as its base; fruits and vegetables as its second level; fish, nuts, olives, avocados, and seeds as its third level; and low-fat meats and dairy products at the top. He details how cultures that traditionally eat foods from his "superpyramid" rarely suffer from common Western health problems like heart disease and obesity, and includes recipes from Deborah Madison to aid the reader in exploring these foods. "The author takes great pains to point out that his program is not a diet" but more of a lifestyle, a Publishers Weekly reviewer noted, adding that while the book has little that is new, the "text is an interesting amalgam of food lore, recipes and nutritional self-help guidelines." Library Journal contributor Carol Cubberley recommended the book, calling it a "well organized and clearly written" examination of a nutritional way of life.
In Diagnosis—Heart Disease: Answers to Your Questions about Recovery and Lasting Health, Spiller teams up with physician John W. Farquhar once again to take on a pressing public health issue. In a series of questions and answers, Spiller and Farquhar look at the causes and treatments of heart disease, as well as lifestyle changes people can make that can help prevent cardiac trouble. They also include a special section on particular heart-health issues facing women, for whom heart disease is the number one cause of death in America. While noting that the information in Diagnosis—Heart Disease is covered in many other books, Library Journal contributor Eris Weaver remarked that it is nonetheless conveyed "accurately, concisely, and in very simple language." A Publishers Weekly critic found that the book "decodes doctor-speak and provides accessible information," and recommended the book for people undergoing cardiac treatment.
Spiller told CA: "There seems to be a need for more scientist-writers. I love equally well the science of disease prevention, creative writing, and now audiovisual communication. I feel that this combination of talents can help me write and publish work that the general public can enjoy and be inspired by, without the rigidity that often permeates the popular writing of some scientists. In the past ten years I feel I've become part of that select group of creative scientist-writers that is so much needed in this changing world.
"In 1990 I expanded my publishing activities through a new nonprofit foundation, the SPHERA Foundation, to produce creative and inspiring work on health and disease prevention. I plan to continue editing and writing medical books on topics at the forefront of research (heart disease, cancer, and so on)."
BIOGRAPHICAL AND CRITICAL SOURCES:
PERIODICALS
Booklist, February 15, 1993, Barbara Jacobs, review of The Superpyramid Eating Program: Introducing the Revolutionary Five New Food Groups, p. 1021.Library Journal, March 1, 1990, Robert Schmid, review of The Last Puff, p. 110; March 15, 1993, Carol Cubberley, review of The Superpyramid Eating Program, p. 100; February 1, 2001, Eris Weaver, review of Diagnosis—Heart Disease: Answers to Your Questions about Recovery and Lasting Health, p. 120.
New York Times, July 12, 1990, Jane Brody, review of The Last Puff, p. B8.
Publishers Weekly, February 16, 1990, review of The Last Puff, p. 76; February 22, 1993, review of The Superpyramid Eating Program, p. 92; February 5, 2001, "Healing Yourself and Others," p. 86.
Washington Post, July 31, 1990, Robert H. Williams, review of The Last Puff, p. WH14.
-
MLA
-
Chicago
-
APA
"Spiller, Gene A(lan) 1927–."
Contemporary Authors, New Revision Series.
.
Encyclopedia.com.
15 Aug. 2018
<http://www.encyclopedia.com>.
"Spiller, Gene A(lan) 1927–."
Contemporary Authors, New Revision Series.
. Encyclopedia.com.
(August 15, 2018).
http://www.encyclopedia.com/arts/educational-magazines/spiller-gene-alan-1927
"Spiller, Gene A(lan) 1927–."
Contemporary Authors, New Revision Series.
. Retrieved
August 15, 2018
from Encyclopedia.com:
http://www.encyclopedia.com/arts/educational-magazines/spiller-gene-alan-1927
Learn more about citation styles
Within the “Cite this article” tool, pick a style to see how all available information looks when formatted according to that style. Then, copy and paste the text into your bibliography or works cited list.
Because each style has its own formatting nuances that evolve over time and not all information is available for every reference entry or article, Encyclopedia.com cannot guarantee each citation it generates. Therefore, it’s best to use Encyclopedia.com citations as a starting point before checking the style against your school or publication’s requirements and the most-recent information available at these sites:
Citation styles
Encyclopedia.com gives you the ability to cite reference entries and articles according to common styles from the Modern Language Association (MLA), The Chicago Manual of Style, and the American Psychological Association (APA).Within the “Cite this article” tool, pick a style to see how all available information looks when formatted according to that style. Then, copy and paste the text into your bibliography or works cited list.
Because each style has its own formatting nuances that evolve over time and not all information is available for every reference entry or article, Encyclopedia.com cannot guarantee each citation it generates. Therefore, it’s best to use Encyclopedia.com citations as a starting point before checking the style against your school or publication’s requirements and the most-recent information available at these sites:
Modern Language Association
http://www.mla.org/styleThe Chicago Manual of Style
http://www.chicagomanualofstyle.org/tools_citationguide.htmlAmerican Psychological Association
http://apastyle.apa.org/Notes:
- Most online reference entries and articles do not have page numbers. Therefore, that information is unavailable for most Encyclopedia.com content. However, the date of retrieval is often important. Refer to each style’s convention regarding the best way to format page numbers and retrieval dates.
- In addition to the MLA, Chicago, and APA styles, your school, university, publication, or institution may have its own requirements for citations. Therefore, be sure to refer to those guidelines when editing your bibliography or works cited list.
Kuitutietämys on keliakiassa tärkeä asia.
Gluteeniton valmisravinto on vähäkuituista, ennen vielä vähemmän kuitua kuin nykyään, kun asiaan on alettu kiinnittää huomiota. Kuidun tulee myös olla varmasti gluteenitonta ja ilman toksisia peptidejä.
Luonollisesti maailmassa on kaikenlaisia muitakin kasveja kuin kotimainen vilja vehnä, ruis, ohra ja kaura ja niiden kuidut. Siis suurin osa maailman elintarvikkeista olisi periaaeessa gluteenitonta. tietysti kaikkien elintarvikkeiden peptidijaksoja ei ole analysoitu suolistoreaktion suhteen ja varmaan on joitain sekvenssejä joista tulee samantapaista reaktiota kuin näiden gluteenia muodostavien viljojen prolamiineista ja gluteliineista. Arvelen niin.
Mutta ylipäätänsä kuidusta on mukava tietää jotakin.
Aikoinaan tein muistiinpanoa Spille,r A Gene-kirjasta ja siinä kerrottiin kuitulaaduista ja niiden molekulaarisista koostumuksista. Otan tähänkin blogiin muistiin.
Otan tämän sattumalöydön sitaattina:
The composition, processing,
consumption, health effects, and epidemiological correlations of
caffeine are examined in detail. It is often said that too much caffeine
is "bad for you." How much is too much? Get the facts on consumption of
caffeine-containing products with this authoritative text.
Luonollisesti maailmassa on kaikenlaisia muitakin kasveja kuin kotimainen vilja vehnä, ruis, ohra ja kaura ja niiden kuidut. Siis suurin osa maailman elintarvikkeista olisi periaaeessa gluteenitonta. tietysti kaikkien elintarvikkeiden peptidijaksoja ei ole analysoitu suolistoreaktion suhteen ja varmaan on joitain sekvenssejä joista tulee samantapaista reaktiota kuin näiden gluteenia muodostavien viljojen prolamiineista ja gluteliineista. Arvelen niin.
Mutta ylipäätänsä kuidusta on mukava tietää jotakin.
Aikoinaan tein muistiinpanoa Spille,r A Gene-kirjasta ja siinä kerrottiin kuitulaaduista ja niiden molekulaarisista koostumuksista. Otan tähänkin blogiin muistiin.
- Kun nyt haen netistä GENE A SPILLER kirjasta viite tietoa , löysin häneltä myös Kaffeiinista kirjoitusta vuodelta 1997 Olen pohtinut kovasti kaffeiinin merkitystä ihmiskeholle ja varsinkin genomille, sillä en ole viime aikoina enää sietänyt kahvia kuten aiemmin. ( P.s. 2021: Jouduin vaihtamaan gevalia kahvin toisiin laatuihin. Gevaliassa on hiven gluteiinirakennetta.)
Otan tämän sattumalöydön sitaattina:
CRC Press, 9 okt. 1997 - 384 sidor
Caffeine by
,
more…
Caffeine-found in tea,
coffee, mate, cola beverages, cocoa, and chocolate products-is an
integral part of the diet of many people. Caffeine answers questions for
a broad range of readers interested in the effects beverages and foods
containing this dietary methylxanthine have on human health, nutrition,
and physiological functioning.
Chapters 1
and 2 offer an introductory, concise overview of the chemistry and
analysis of methylxanthines. In Chapters 3 through 8, each natural
product-tea, coffee, maté, and cocoa and chocolate products-is described
in terms of botany, cultivation, processing, composition, and
consumption patterns. Consumption of caffeine is also examined in detail
in Chapter 9. Chapter 10 provides an easy-to-read overview of the basic
physiology and biochemistry of caffeine. The ergogenic, cognitive, and
emotional effects of caffeine are discussed in Chapters 11 and 12.
Chapters 13 through 16 deal with specific health effects-serum
cholesterol, cancer and fibrocystic breast disease, calcium and bone
health, and human reproduction.
For physicians, nutritionists, other health professionals, food scientists, and everyone interested in the effects of caffeine on the human body, Caffeine is a convenient, single-source reference.
For physicians, nutritionists, other health professionals, food scientists, and everyone interested in the effects of caffeine on the human body, Caffeine is a convenient, single-source reference.
----
GENE A SILLER, PhD, kuitutietämyksestä (Göteborgin Biomed. kirjaston hyllyiltä aikanaan löysin kuitukirjan. huomaan että näitä on monta nykyään netissä.
https://www.thriftbooks.com/a/gene-a-spiller/444353/
https://www.thriftbooks.com/a/gene-a-spiller/444353/
Siteeraan kuitenkin sitä vanhaa kirjaa , jota olen selaillut aiemmin. Siinä pääasiassa kartoitetaan kuituja ja niiden nimiä. Asetan eri otsikon alle. Pitänee seuloa kirjastosta näitä GENE A SPILLER teoksia kun siellä käy. Oikea kuituhan on se suoliston tärkein ruoka suolistofloran normalisoimiseksi mistä suoliterveys sitten taas versoo. Suolistoflora tekee kuidusta energia-aineita itselleen ja ihmisillekin tulee rääpe- kilojouleja niistä bakteerien tekemistä karboksyylihapoista. Niistä suolipinta esim paksusuolessa saa energiaa. .
Ruotsalaisesta kirjasta sitaatti. Biogeeniset aminit. Histamiinia vapauttavat aineet
Nils E. Eriksson toimitti kirjan (2000) Så handlägger vi födoämnesöverkänsilghet- en praktika. Glaxo Wellcome.
Tämän kirjan sain aikoinaan Dietetiikan kursseilla.
Näyttää olevan vielä saatavilla netissä.
https://www.bokborsen.se/?_d=asc&_s=price&f=1&qi=9789188286529
Kirjassa on hyvin paljon tietoa ravintoaineista, joista tulee eri yksilöille vaivoja.
Sivull 114 on kerrottu biogeeneistä amineista ja myös niistä ruoka-ainetekijöistä, jotka aiheuttavat jollain mekanismilla histamiinin vapautumisen solusita.
Siteeraan ruotsalaisen tekstin:
BIOGENA AMINER, HISTAMINFRISÄTTANDE FÖDOÄMNEN OCH TILLSATSER
Överkänslighetsreaktioner mot mjölk ( laktosintolerans oräknad), olika sorters ost, vin och öl debuterar gärna i vuxenåren. I många fall är det biogena aminer ( histamin, tryptamin, tyramin, serotonin, isoamylamin, fenyletylamin) som ligger bakom besvären. Dessa yttrar sige oftast som huvudvärk, rödflammig hud, värmekänsla, magknip och diarreer. biogena aminer uppstår när aminosyror dekarboxyleras till olika aminer
( en aminosyra miinus CO2 = motsvarande amin).
Det sker vid bakteriell aktivitet och är en del av den naturliga processen vid nedbrytning av organiskt material. Fisk-, kött-, och mjölkproduketer är särskilt utsatta för ackumulering av biogena aminer. I nedanstående tabel ges exempel på aminhaltiga livsmedel.
Sill, inlagd, innehåller tyramin.
Salami innehåller histamin, tyramin, tryptamin, fenyletylamin.
Skinka innehåller tryptamin.
Ost innehåller histamin, tyramin, fenyletylamin.
Spenat innehåller histamin.
Tomat innehåller histamin, tryptamin, serotonin.
Avokado innehåller tyramin, serotonin.
Banan innehåller tyramin, tryptamin, serotonin.
Hallon innehåller tyramin.
Ananas innehåller serotonin.
Valnötter innehåller serotonin.
Choklad innehåller fenyletylamin, serotonin.
Vin innehåller histamin, tyramin.
Öl innehåller tyramin.
Tämän kirjan sain aikoinaan Dietetiikan kursseilla.
Näyttää olevan vielä saatavilla netissä.
https://www.bokborsen.se/?_d=asc&_s=price&f=1&qi=9789188286529
Kirjassa on hyvin paljon tietoa ravintoaineista, joista tulee eri yksilöille vaivoja.
Sivull 114 on kerrottu biogeeneistä amineista ja myös niistä ruoka-ainetekijöistä, jotka aiheuttavat jollain mekanismilla histamiinin vapautumisen solusita.
Siteeraan ruotsalaisen tekstin:
BIOGENA AMINER, HISTAMINFRISÄTTANDE FÖDOÄMNEN OCH TILLSATSER
Överkänslighetsreaktioner mot mjölk ( laktosintolerans oräknad), olika sorters ost, vin och öl debuterar gärna i vuxenåren. I många fall är det biogena aminer ( histamin, tryptamin, tyramin, serotonin, isoamylamin, fenyletylamin) som ligger bakom besvären. Dessa yttrar sige oftast som huvudvärk, rödflammig hud, värmekänsla, magknip och diarreer. biogena aminer uppstår när aminosyror dekarboxyleras till olika aminer
( en aminosyra miinus CO2 = motsvarande amin).
Det sker vid bakteriell aktivitet och är en del av den naturliga processen vid nedbrytning av organiskt material. Fisk-, kött-, och mjölkproduketer är särskilt utsatta för ackumulering av biogena aminer. I nedanstående tabel ges exempel på aminhaltiga livsmedel.
BIOGENA AMINER. Livsmedel som är kända för att ge symtom och deras innehåll av olika biogena aminer:
Sill, inlagd, innehåller tyramin.
Salami innehåller histamin, tyramin, tryptamin, fenyletylamin.
Skinka innehåller tryptamin.
Ost innehåller histamin, tyramin, fenyletylamin.
Spenat innehåller histamin.
Tomat innehåller histamin, tryptamin, serotonin.
Avokado innehåller tyramin, serotonin.
Banan innehåller tyramin, tryptamin, serotonin.
Hallon innehåller tyramin.
Ananas innehåller serotonin.
Valnötter innehåller serotonin.
Choklad innehåller fenyletylamin, serotonin.
Vin innehåller histamin, tyramin.
Öl innehåller tyramin.
- (sidan 115) HISTAMINFRISÄTTANDE (Hf) FÖDOÄMNEN anges kunna utlösa allergiliknande symtom.
- Många patienter tror att oklara överkänslighetssymptom i hud, luftvägar eller tarm beror på FÖDOÄMNESTILLSATSER (färgämnen, konserveringsmedel, antioxidationsmedel- se sidan 149), besprutningsmedel eller gödningsmedel. Sådan överkänslighet kan dock sällan påvisas med objektiva metoder. överkänsligheten mot födoämnestillsatser drabbar framför allt den som redan har en atopisk sjukdom. Hos de som verkligen har en sådan känslighet verkar denna gå parallellt med hur man i övrigt mår. Är eksemet eller tarmen sämre reagerar man på mindre mängder av dessa ämnen än annars.
Muistiin myös biogeenien aminien vähentämisestä kun on koliikki vaivaa
Pelkkä gluteiinin vähentäminen on tietysti perusasia, jos on keliakia.
mutta koska suolisto on kovin vahingoittuneena, jos dieetti aloitetaan vasta aikuisena, kestää hyvin kauan saada mitään oireettomuutta aikaan.
Jos koliikki jää vallitsevaksi oireeksi, niin silloin tulee mieleen reaktiivisuus niistä soluista suolessa, jotka keräävät biogeenisia amineja. Suolistohan on hyvin serotoniinipitoista . Suolen serotoniini taas ei pysty menemään hyödylliseksi "neuroniseratoniiniksi" aivoon, koska aminit eivät imeydy, ne vain reagoivat paikallisesti siellä, missä ovat vapautuneet.
Jos katsotaan tavallista ravinnon aminohappoa tryptofaania, vain 1 % tästä pääsee vähitellen aivojen puolelle ja siitä sitten pieni hippu jopa johonkin serotonergiseen neuroniin, joita myös on hyvin vähän. Ne tuotavat spesifisin entsyymein serotoniinia. Osan tryptofaanista pitäisi sitten myös lopulta tuottaa melatoniinia.
(Voi vain kuvitella missä tilassa keho on jos joku käyttää pilleriäkään jotain narkotikaa, joka hetkessä puristaa aivoista sinne vaivoin kertyneet funktionellit biogeeniset aminit vapaaksi yhdessä huumetripissä jonkinlaisen euforian (patologisen hyvinvoinnin tunteen) aikaansamiseksi. Tyhjennetyt hermopäätteet ehkä pystyvät 6 kuukaudessa saamaan samaa biogeenien aminien tasoaan takaisin, edellytyksenä on, että tuollaista neuroniväkivaltaa kuten huumeita ei käytetä. Jos käytetään useita kertoja, neuronijärjestelmä uupuu ja voi tuhoutua eikä pysty enää tekemään normaalia serotoniiniaan. Tästä seuraa lopulta depressio ja pahoinvointi, dysforia, koska serotonerginen hermosto vastaa neutraalista mielialasta. On hyvin tavallista, että sitten käyetään jotain serotonergiseen järjestelmään auttavaa lääkärin kirjoittamaa antidepressanttia, mutta se ei koskaan vastaa normaalia tervettä serotonergistä järjestelmää, vaikka antaa tukee vahingoittuneelle serotonergiselle järjestelmälle kuin kipsi luunmurtumaan.
Mutta missä sitten sitä serotoniinia on roppakaupalla?
Suolistossa.
Koliikkitilanteissa sitä on vapautunut myrskyisesti.
On myös pahanlaatuisia tauteja, joissa serotoniinin tuotanto suolistossa lisääntyy.
Mutta jos nyt vain ajattelee tavallisia keliakian toipumisvaiheen koliikkeja, on hyötyä syötävän ravinnon laadun tarkkailusta ja tietopuolisesti vähentää syömiensä valmiiden biogeenien amininen määrää. On hyötyä koliikkien välttämisestä. Koliikit, suolistokivut, EIVÄT ole hoidettavissa millään kipulääkkeellä. Pitää vain seurata ruokapäiväkirjan avulla ja kirjoittaa ylös joka ikinen ravintoaine josta koliikki johtuu. ja sitten välttää sitä ainetta. Tällaisiin tekijöithin ei tule koskaan tottumaan. Tässä jokainen ihminen on yksilöllinen. Mahdollisesti jokin vahva antihistaminen neurolepti voi lieventää koliikkikipua ja suoliston liika nopeaa tyhjenemistä , esim Nozinan pienenäkin annoksena.("suolistokorkki"). koliikkien vähentymisen huomaa siten vuosian varrella, jos alkaa johdonmukaisesti tarkkailemaan ravintonsa laatua ja vähentämään aminipitoisten elintarvikkeiden osuutta ruoassaan hyvin noudatetun perusdieetin ohella (gluteeniton ja vähälaktoosinen).
Vanhoista muistiinpanoista kertausta:
mutta koska suolisto on kovin vahingoittuneena, jos dieetti aloitetaan vasta aikuisena, kestää hyvin kauan saada mitään oireettomuutta aikaan.
Jos koliikki jää vallitsevaksi oireeksi, niin silloin tulee mieleen reaktiivisuus niistä soluista suolessa, jotka keräävät biogeenisia amineja. Suolistohan on hyvin serotoniinipitoista . Suolen serotoniini taas ei pysty menemään hyödylliseksi "neuroniseratoniiniksi" aivoon, koska aminit eivät imeydy, ne vain reagoivat paikallisesti siellä, missä ovat vapautuneet.
Jos katsotaan tavallista ravinnon aminohappoa tryptofaania, vain 1 % tästä pääsee vähitellen aivojen puolelle ja siitä sitten pieni hippu jopa johonkin serotonergiseen neuroniin, joita myös on hyvin vähän. Ne tuotavat spesifisin entsyymein serotoniinia. Osan tryptofaanista pitäisi sitten myös lopulta tuottaa melatoniinia.
(Voi vain kuvitella missä tilassa keho on jos joku käyttää pilleriäkään jotain narkotikaa, joka hetkessä puristaa aivoista sinne vaivoin kertyneet funktionellit biogeeniset aminit vapaaksi yhdessä huumetripissä jonkinlaisen euforian (patologisen hyvinvoinnin tunteen) aikaansamiseksi. Tyhjennetyt hermopäätteet ehkä pystyvät 6 kuukaudessa saamaan samaa biogeenien aminien tasoaan takaisin, edellytyksenä on, että tuollaista neuroniväkivaltaa kuten huumeita ei käytetä. Jos käytetään useita kertoja, neuronijärjestelmä uupuu ja voi tuhoutua eikä pysty enää tekemään normaalia serotoniiniaan. Tästä seuraa lopulta depressio ja pahoinvointi, dysforia, koska serotonerginen hermosto vastaa neutraalista mielialasta. On hyvin tavallista, että sitten käyetään jotain serotonergiseen järjestelmään auttavaa lääkärin kirjoittamaa antidepressanttia, mutta se ei koskaan vastaa normaalia tervettä serotonergistä järjestelmää, vaikka antaa tukee vahingoittuneelle serotonergiselle järjestelmälle kuin kipsi luunmurtumaan.
Mutta missä sitten sitä serotoniinia on roppakaupalla?
Suolistossa.
Koliikkitilanteissa sitä on vapautunut myrskyisesti.
On myös pahanlaatuisia tauteja, joissa serotoniinin tuotanto suolistossa lisääntyy.
Mutta jos nyt vain ajattelee tavallisia keliakian toipumisvaiheen koliikkeja, on hyötyä syötävän ravinnon laadun tarkkailusta ja tietopuolisesti vähentää syömiensä valmiiden biogeenien amininen määrää. On hyötyä koliikkien välttämisestä. Koliikit, suolistokivut, EIVÄT ole hoidettavissa millään kipulääkkeellä. Pitää vain seurata ruokapäiväkirjan avulla ja kirjoittaa ylös joka ikinen ravintoaine josta koliikki johtuu. ja sitten välttää sitä ainetta. Tällaisiin tekijöithin ei tule koskaan tottumaan. Tässä jokainen ihminen on yksilöllinen. Mahdollisesti jokin vahva antihistaminen neurolepti voi lieventää koliikkikipua ja suoliston liika nopeaa tyhjenemistä , esim Nozinan pienenäkin annoksena.("suolistokorkki"). koliikkien vähentymisen huomaa siten vuosian varrella, jos alkaa johdonmukaisesti tarkkailemaan ravintonsa laatua ja vähentämään aminipitoisten elintarvikkeiden osuutta ruoassaan hyvin noudatetun perusdieetin ohella (gluteeniton ja vähälaktoosinen).
Vanhoista muistiinpanoista kertausta:
Elintarvike ja ravinnon
antamista aminohapoista muodostuvat aminit.
Aminit eivät mene
proteiinin rakenteeksi kuten aminohapoot, vaan niitä erittyy ja
eräät solut kokoavat niitä ja käyttävät sitten työkaluina,
koska ne ovat reaktiivisia ja mukana tulehdusilmiössä ja
allergiassa.. Esim radioaktiivinen altistus tekee säteilysairauden
, jonka olennainen piirre on valtava histamiinin vapautuminen
näistä kertymäkohdista eri soluissa. (Saattaisi olla eduksi säteilysairaudessa jokin vahva nueroleptinen antihistamiini kuten Nozinan).
Aminohapoista tulee amini kun
siitä eroaa yksi hiilidioksidi.
Histidiinistä tulee
histamiini. Tryptofaanista tulee tryptamiini. Tyrosiinista tulee
tyramiini. 5-hydroksityrosiinista tulee serotoniini.
Fenylalaniinista tulee fenyletylamini.
Läski, fläsk:
histamiinia vapauttava
kinkku, skinka: tryptamiinia 10-100 mg/kg
juusto, ost: biogeenisia amineja
histamiini > 1000 mg/kg
tyramiini > 1000 mg/kg
fenyletylamini> 500 mg/ kg
-riippuu juustolajista
kala, fisk
biogeenisia amineja. Myös histamiinia vapauttavia tekijöitä. Histamiini, tyramiini, fenyletylamini,
Riippuu kalatyypista ja valmistustavasta. Säilykkeissä on eniten amineja.
anjovis, ansjovis, silli, sill
biogeenisiä amineita
histamiini >1000 mg/kg
tyramiini >1000 mg/kg
fenyletylamini >500 mg/kg
kinkku, skinka: tryptamiinia 10-100 mg/kg
juusto, ost: biogeenisia amineja
histamiini > 1000 mg/kg
tyramiini > 1000 mg/kg
fenyletylamini> 500 mg/ kg
-riippuu juustolajista
kala, fisk
biogeenisia amineja. Myös histamiinia vapauttavia tekijöitä. Histamiini, tyramiini, fenyletylamini,
Riippuu kalatyypista ja valmistustavasta. Säilykkeissä on eniten amineja.
anjovis, ansjovis, silli, sill
biogeenisiä amineita
histamiini >1000 mg/kg
tyramiini >1000 mg/kg
fenyletylamini >500 mg/kg
makrilli/tonnikala;makrill/tonfisk
biogeenisiä amineja
histamiini > 1000 mg / kg
tyramiini 100-1000 mg / kg
salami
biogeenisiä amineja
histamiini 100 -1000 mg/kg
tyramiini 100 -1000 mg/kg
tryptamiini 10 -100 mg/kg
fenyletylamini > 500 mg/kg
biogeenisiä amineja
histamiini > 1000 mg / kg
tyramiini 100-1000 mg / kg
salami
biogeenisiä amineja
histamiini 100 -1000 mg/kg
tyramiini 100 -1000 mg/kg
tryptamiini 10 -100 mg/kg
fenyletylamini > 500 mg/kg
tomaatti, tomat
biogeenisiä amineja
ristireaktio koivunsiitepölyallergiaan
histamiinia vapauttavia tekijöitä
histamiini 20-100 mg/kg
tryptamiini 10-100 mg/kg
serotoniini 10-100 mg/ kg
biogeenisiä amineja
ristireaktio koivunsiitepölyallergiaan
histamiinia vapauttavia tekijöitä
histamiini 20-100 mg/kg
tryptamiini 10-100 mg/kg
serotoniini 10-100 mg/ kg
suklaa, choklad
biogeenisiä amineja
histamiinia vapauttavia tekijöitä
epätäydellisesti imeytyneitä hiilihydraatteja
fenyletylamini > 500 mg/kg
serotoniini 10-100 mg/kg
biogeenisiä amineja
histamiinia vapauttavia tekijöitä
epätäydellisesti imeytyneitä hiilihydraatteja
fenyletylamini > 500 mg/kg
serotoniini 10-100 mg/kg
viini/ kalja vin/öl
biogeenisia amineja
sulfiitteja ( E 220-E227)
histamiini 20-100 mg/kg
tyramiini 20-100 mg/kg
sulfiitteja ( E 220-E227)
histamiini 20-100 mg/kg
tyramiini 20-100 mg/kg
kuivatut hedelmät ; torkad
frukt
sulfiitteja ( E 220-E227)
sulfiitteja ( E 220-E227)
Pähkinät,
saksanpähkinä
serotoniinia 100 mg / kg
serotoniinia 100 mg / kg
pekaanipähkinä
serotoniinia 10-100 mg/ kg
viikuna:
serotoniinia, (runsaasti galaktoosia)
banaani; banan
biogeenisia amineja
epätäydellisesti imeytyneitä hiilihydraatteja
para-allergiaa latexille
serotoniini 10-100 mg7kg
tryptamiini 10-100 mg/kg
tyramiini 20-100 mg/kg
biogeenisia amineja
epätäydellisesti imeytyneitä hiilihydraatteja
para-allergiaa latexille
serotoniini 10-100 mg7kg
tryptamiini 10-100 mg/kg
tyramiini 20-100 mg/kg
avokado
biogeenisia amineja
para-allergiaa latexille
serotoniini 10-100 mg/kg
tyramiini 20-100 mg/ kg
biogeenisia amineja
para-allergiaa latexille
serotoniini 10-100 mg/kg
tyramiini 20-100 mg/ kg
luumu,
plommon
para-allergiaa koivun siitepölylle
epätäydellisesti imeytyneitä hiilihydraatteja
biogeenisia amineja
serotoniinia 10-100 mg/kg
punaiset luumut: tyramiinia 20-100mg/kg.)
para-allergiaa koivun siitepölylle
epätäydellisesti imeytyneitä hiilihydraatteja
biogeenisia amineja
serotoniinia 10-100 mg/kg
punaiset luumut: tyramiinia 20-100mg/kg.)
hiiva, jäst
biogeenisia amineja
histamiini > 1000 mg/kg
tyramiini > 1000 mg/kg
biogeenisia amineja
histamiini > 1000 mg/kg
tyramiini > 1000 mg/kg
ananas
biogeenisia amineja
serotoniinia ( 10-100 mg/kg
biogeenisia amineja
serotoniinia ( 10-100 mg/kg
hapankaali,
surkål
biogeenisia amineja
histamiini 100-1000 mg/kg
tyramiinia 20-100 mg/kg
biogeenisia amineja
histamiini 100-1000 mg/kg
tyramiinia 20-100 mg/kg
pinaatti, spenat
biogeenisia amineja
histamiini 100-1000 mg/kg
biogeenisia amineja
histamiini 100-1000 mg/kg
kananmaksa, kycklinglever
tyramiinia 100- 1000 mg/kg
MUISTAKIN AMINOHAPOISTA JA
RAKENNEPROTEIINEISTA TULEE BIOGEENISIA AMINEJA.
Lysiinistä tulee CADAVERIINIÄ,
joka on 1,2- diaminopentaani tai pentametyleenidiamiini.
Ornitiini-nimisestä
aminohaposta tulee PUTRESKIINIA..
Arginiinista tuleva amini on
AGMATIINI.
Eräs polyamiini on GERONTIINI
eli muskulamiini tai neurodiini.
Seriinistä tulee ETANOLAMINIA,
josta voi saada aktiivia hiiltäkin esim koliinin synteesiin,
energian puutreessa se muuntuu edelleen kohti muurahaishappoa. ja
vapaata typpeä
Metioniinista johtuu
KOLAMIINIA.
(Näistä
kahdesta
aminohaposta pitäisi kehkeytyä elävässä
kehossa koliinia ja
sitten asetylkoliinia.
Proteiinirakenteista peräisin
on metylamiini, dimetyliamini ja trimetyyliamini.
TRIMETYYLIAMIINI on kalan
hajuinen molekyyli ja sitä kehittyy kasvien ja eläinten kudosten
hajotessa. Sitä on myös ihmisnfektioisa ja silloin kun hengitys
haisee pahalle. Sitä muodostuu mm karnitiinin ja koliinin ollessa
runsaaat ravinnossa.
Kalan haihtuvia aromeja on
runsaasti kuten dimetyyliamini, trimetyyliamini, ammonia,
etyyliamini, dietyyliamine, n-propyyli-amini ja butyyliamini
identified. Mahdollisesti myös metyyliamini, metyylietyyliamine ja
iso-propylamiini.
IHMISEN HAJUAISTI on yleensä
tarkka monille dekarboksylaatiotuotteelle ja se modostaa ihmiselle
erään luonnollisen puolustuksen pilaantuneen ruoan nauttimista
vastaan. ”Ruoka
haisee pahalle, pilaantuneelle”. Siis aminohapot ovat muuttuenet
amineikseen.
YHTEENVETONA
Ole tarpeeksi ”kranttu”
valkuaisaineitten suhteen! Käytä hyvän laatuisia tuoreita
proteiineja, jotka eivät
ole alkaneet muodostaa biogenisia amineja liikaa, ainakaan
myrkyllisiä amineja.
Valitse sellaisia
elintarvikkeita, joissa luonnollisten biogeenisten aminien pitoisuus
ei ole kovin korkea.
Tai käytä sellaisia
aromaattisia ja maukkaita ruokia, herkkuja,
harvemmin.
Pidä kuntosi ja
antioksidanttistatuksesi niin hyvänä, ettei omat kehoproteiinisi
turhan nopeasti tee aminimuotoja. Aminimuotojen aineenvaihdunta on
hidasta. C-vitamiinilla ja muilla antioksidanteilla on edullista
vaikutusta kudosten pitämisessä hyvässä kunnossa.
Katso kuitenkin , että saat
sellaisia essentiellejä aminohappoja, joista hermokudos voi
valmistaa tärkeitä hermonvälittäjäamineja normaaliin tapaan.
Välttämättömän proteiinin määrä kuitenkin on päivittäin
kohtuullisen rajoittunut ja suhteessa kehon kokoon ja
energiankäyttöön. Keskimäärin tarvitsee 1 gramman proteiinia
painokiloaan kohden päivässä. Proteiinimäärän näkee
elintarviketaulukosita ja ruokatavaroiden sisällysluettelosta
annettuna grammoina 100 grammaa kohden. Ihmiskeho muodostaa
aineenvaihdunnassa endogeenisesti aminohappoja lisäämllä
hiiliketjuisiin happoihin aminoryhmiä. Endogeenisessa
proteiiniaineenvaihdunnassa liikuu paljon proteiinia, jonka
määrästä ravinnossa päivittäin tarvittava määrä on
murto-osa. Riittää 0,6 g proteiinia painokiloa kohden, jos on
jotain syytä rajoittaa proteiinin käyttöä . Proteiinin käytössä
on eduksi pitää vähempiproteiininen kasvisravinopäivä silloin
tällöin. Proteiinin määrä viikkoa kohti on olennaisempaa kuin
proteiinin määrä päivää kohti- jos proeiini opn hyvänlatuista
ja aminohapot hyödynnettävissä ( ei esim liian denaturoituja ja
käristettyjä).
LÄHDE:
(1) Aminien arvot on otettu Tri
Ulf Bengtssonin taulukosta allergikoille, joiden on syytä välttää
biogeenisia amineja liiallisen reaktiviteettinsa takia, sillä
biogeeniset aminit kertyvät eräisiin verisolutyyppeihin ja
vapautuvat reaktioissa. Migreeni on eräs tauti, jossa on syytä
tarkistaa ravintotottumuksensa ja käyttämänsä biogeenit aminit.
(2) Harperin kirja.
21.9.2007 20:21 Päivitystä
Aminohappojen aminimuodoista, biogeenisista amineista L Bright
fredag 10 augusti 2018
Muistiinpanoja vuosien varrelta. Fokus 1994-5.
Vuonna 1995 olin pitänyt gluteenitonta dieettiä jo vuodesta 1981 asti eli 14 vuotta. Siihen mennessä en ollut vielä kuunnellut keliakiasymposiumien ohjeita - Kansainväliset symposiumit olivat Tampereella 1996 ja 1998.
Täällä Göteborgissa oli kuitenkin asiaan perehtynyt lääkäri Henry Asser, joka informoi Dahlheimers-talolla esitelmällään 1993 hyvin valaisevasti ongelman vakavuudesta. Huomasin että samainen lääkäri toimii nykyisessä Angered Centrumin uudessa lähisairaalassa jonkin kerran kuukaudessa. Se merkitsee, että varmaan intoleranssiasiat tulee tältä kulmalta paremmins seulottua väestöstä ja tietomäärä ja elintarvikkeitten saanti kaupungin näillä alueilla tulee olemaan optimaalista nyt 2018 aikaan.
Hankin 1995 aikoihin ravinto-opin tekstejä ja koetin pärjäillä luetun tiedon avulla ja tavallisen lääketieteen kirjojen avulla, lähinnä sprue- diagnoosia käyttäen hakusanana, non-trooppinen sprue. Merck Manual ja Cecil Loeb olivat mielestäni parhaimmat lähteet. Amerikkalaista ja englantilaista tekstiä. Niissä oli periaatteena symptomaattinen hoito, siis ravintoaineiden puutteiden aiheuttamien puutostiojen korvaushoito laajalla skaalalla. Joka ravintoaine korvattiin erikseen joko oireiden perusteella tai niistä olevan tiedon ja arvioidun menetyksen perusteella.
Silti oli suorastaan viidakkomatkan tapainen olotila: kuin edetä viidakossa joka on umpeenkasvanutta eikä eteenpäin pääse kuin askelen kerrallaan kaikkia lianeeja ja oksia ja tiheikköä avaamalla ja varomalla upottavia kohtia. Voi sanoa, että varsinaisia ohjeita ei niin tullut mistään. Parhaita ohjeita oli joskus 1991 sisätautien erikoislääkäriltä: "Jatka edelleen samaa dieettiä ja B12 vitamiinin käyttöä ja ota myös rautaa välillä."
Niin, se "sama dieetti" oli periaatteellisesti "gluteeniton dieetti".
Vanhojen kansioitten selailussa tänään otin esiin vuoden 1995 veroilmoituksen yhteydessä muistiinkirjoitetut asiat. Miten ylipäätänsä tulin ekonomisesti toimeen niinä vaikeina vuosina, kun ei ollut töitä eikä voimiakaan lähteä ansiotöihin?
Lasten ikä siihen aikaan oli 17- 18, 14 ja 13. (Siis verovuonna 1994 16-17, 13 ja 12 vuotta)
Pojat olivat ammattikouluvaiheessa ja heillä oli opintotuki. (Sotaväkikin oli siihen aikaan normaliteetti ja molemmilla edessä) Nuorimmat olivat teini-ikäisiä.
Vuonna 1994 olin sitten päätynyt dieettivaelluksessa vielä noudattamaan 1993 koostamaani dieettiä. Tähän tietämykseeni vaikutti tri Asserin luento; ja kirjoitin veroilmoituksen liitteeseen muistiin seuraavia itseäni varten:
"Dieetinpito-ongelmista Suunnilleen samanlainen dieetti i kuin vuonna 1993, pieniä vivahde-eroja.
AD- tippoja käytän vähemmän 1994. Kalsiumtabletin valinnasta on ongelmaa. Alkuvuodesta käytin kalsiumkarbonaattia kalcitena.. Siirryin kuitenkin 26.7 94 käyttämään Calci hydrogenophosphas kapseleita, koska epäilen fosfaatin puutetta. Olin joutunut pitämään maidotonta vaihetta, koska maidosta oli niin paljon vaivoja. Sain kuitenkin neuvoksi ystävältä spinologilta edes yrittää käyttää maitoa siten, että keitän kupillisen silloin tällöin, jotta saan maidon siedon kohenemaan, Maitotuotteista poikkeus, jota pystyin käyttämään oli maitosuklaa. Vaivana oli lähinnä sieämättömät koliikit. Olin kyllä käsittänyt noista lukemistani kirjoista, että minun proteiininkäyttöni on liian vähäistä, suositellun normaalialueen alarajaa. Jokseenkin vähäsuolaista käytin myös. Magnesiumtabletteja 75 mg otin silloin tällöin, pari kertaa viikossa. Sinkkilisää otin vuoden lopulla, sitäkin joku suostteli minulle. Zn glukonaattia 10 mg ) . Sitten löysin Optivit nimisen monivitamiinin, sitä otin 1 tabletin pari kertaa viikossa josain vaiheesa. Taisi olla suomalinen valmiste.
Käytin myös betakaroteenia, joka oli sen ajan pop--A-vitamiini. B12 injektioita jatkoin edelleen , 11 pistosta vuodessa. B-kombin forte taas antoi muita B-vitamiineja; tätä otin kuureittain 1 tabletti päivässä. C-vitamiinia miltei päivittäin 500 mg. Foolihappoa 5 mg pari kertaa viikossa.
Varalääkkeinä oli allergisiin reaktioihin Prednisolon 5 mg. Ampiaisenpistoihin niitä tarvitsikin; sain siihen aikaan luonnossa paljon amipaisen hyökkäyksiä kohtaani, varsinkin Suomessa käydessä kesin . Niitä tuli luumun kokoisia pallukoita.
Olin käynyt koliikkien takia tri Ulf Bengtsonin vastaanotolla jo 1993 ja hän sanoi että ei osaa antaa muuta apua kuin G.I.. Lomudal reseptin ja suositella biogeenisten aminien vähentämistä. Sain ohjeen näistä biogeenisista amineista. Saatoin ottaa Lomudal- nesteen ennen ruokailua, ja se esti koliikkia niin hyvin, että vuoden 1994 aikana ei ollut niin paljon enää Lomudalin tarvetta. 1995 sain uusitun reeptin. Mutta hengenahdistukseen, joita allergisuudesta tuli jossain yhteyksissä, minulla oli Bricanyl-liuosta ja oli joskus Ventoline myös.
Kun alkoi verensokeri heittelehtiä, kirjoitin lopulta hänelle ja sain suosituksen ottaa yhteyttä Sahlgrenskan Diabeteskeskuseen asian selvittämiseksi, koska saattoi olla hypoglykemiaa ja hyperglykemiaa vuoroin. Jo 1993 kovin huolissani, koska suvussa on sokeritautia. Hankin sokerimittarin Medisense ja sensoreita ja sokosti vain koetin ajaa verensokeria normaaliraiteille ravinnon avulla- tieoni ravinto-opista oli tosiaan liian vähäistä silloin , mutta mitä muuta voi lääkärinä tehdä? Viheliäisen sokeripitoisia olivat kaikki gluteenittomat valmistuotteet. Ei ollut oikeastaan olemassakaan keliakikon vähäsokerisia tuotteita. Pidin kotona myös virtsansokerin kontrolli-liuskat. Ei saisi tulla sokeria eikä valkuaista esiin. Jos meni paastoten verensokerikokeeseen, miltei pimeni silmissä, kun verensokeri oli alle 3 mmol/l. Halusin aina varhaisimpaan mahdolliseen aikaan, että verensokeri ei olisi ainakaan liian matala. -- kuitenkin yhtä helposti saattoi olla joskus 14,5 mmol/L kun mittasi satunnaisesti kotona.
Kummallisten verensokeriarvojen heittelyn kirjoitin Diabeteskeskukseen. Löytyy maininta papereistani, että varsinainen diabetes poissuljettiin siinä vaiheessa (tri Wesslau) . Siis verensokerin heittelyn täytyy johtua suoliston imeytymisseikoista. ja jollain tavalla ei-oikeasta keliakiadieetistä. Koska oikeanpuoleinen munuainenkin kivisti joskus, mainitsin siitäkin sinä vuonna. minlle olisi tehty urografia 30.5. 1995 , mutta siitä kyllä livistin sillä kertaa. Jos hienommin sanoo: prioritoin silmää ja kilpirauhasta ja peruutin urografian.
Mutta syitåä sokerin heittelehtimiseen etsiessäni otin yhteyttä Diabetesyhdistykeenkin ja kävin kuuntelemassa erään esitelmän, joka antoi mahtavan oivalluksen: Fruktoosisokeria ei pidä käyttää diabeteksessa, vaikka se menee ilman insuliinin tarvetta solun sisään, sillä solussa se muuttuu neurotoksiseksi sorbitoliksi, josta on haittaa esim silmänpohjalle, luennoi diabeteslääkäri.
Niihin aikoihin olin käyttänyt fruktoosia ja hunajaakin runsaasti- siis todella runsaasti. Ne tekivät verensokerin epästabiiliksi, vaikka niistä ei tullut mahakoliikkeja kuten laktoosista.
(Niinä vuosina Sahlgrenskan sairaalssa oli C-kirjasto ja siellä oli valtavasti uutta kirjallisuutta, Uudet väitöskirjat tulivat sinne. Niitten dubletteja sitten välillä kontainerittain tyhjennettiin hyllyistä ja sieltä sai kirjallisuutta niin paljon kuin vain kasseissaan jaksoi kotiin kantaa! Voi sanoa että kannoin kotiini sadoittain väitöskirjoja ja osan annoin ystävilleni, jotka ovat myös kiinnostuneita näistä asiosita).
(Vuonna 1981 alkutilanteessa Lempäälän verikokeessa oli kaikkia verisoluja alamittainen määrä ( anemiaa, neutropeniaa, leukopeniaa ja trombosytopeniaa , GT koholla j keltainen seerumi. Hankala oli veren ominaisuuksien normalisointi, sillä minusta tuntui, että välillä on vuototaipumusta ja välillä taas liikaa hyytymistaipumusta- jopa pinnallinen tulppakin tuli käsivarteen jonkin laboratorioverinäytteen oton jälkeen. Tuli ihan mieleen, että onkohan tämä jotain veritautia. Siinä vaiheessa en vielä ollut käsittänyt K-vitamiinin osuutta tai sen hyvin suurta tarvetta keliakiassa.
(Myöhmmin kyllä sitten noudatin Merck Manualin K1- vitamiinin annostusta 5 mg x 1 usean vuoden ajan).
Hammaslääkärissä käynti oli piinallista, koska ikenet saattoivat vuotaa verta ja hammaslääkärin pöytä oli verinen lopulta ja hammaslääkärit stressaantuivat. Hammaslääkärin käynnin jälkeen oli taas minulla rintakipuja ja sydämen rytmihäiriöitä. Niitten takia menin sitten kerran tutkimuksiinkiin. Otettiin akuutti EKG (Tri Norberg) ja myöhemmin yritettiin Östrassa hänen lähetteellään ottaa rasitus-EKG kliinisen fysiologian laboratoriossa , mutta rytmi oli vielä epästabiili ja provosoitui pitkä takykardia ja koe keskeytettiin, pohjelihaksetkin väsyivät liikaa. Muistaakseni nuori lääkäri oli nimeltään Abdullah Beka. Asiasta sitten ei kuulunut enempää. - Olinhan jo opiskeluaikana saanut takykaridna hamamsoperaatioiden jälkeen aj siinäkin Turussa kävin EKG.ssä. Nuori etupäivystäjä tykkäsi että olen niin nuori että takykardia ei voi olla mitenkän orgaanista. Asia jäi silleen silloinkin. Aina hammaslääkärillä käynnin jälkeen oli rytmihäiriötä.
Minulla oli niihin aikoihin 1994-5 varalla nitroa ja diureettiakin. Koska Suomessa aina hammasääkärikäyntien ja hammasoperaatioitten jälkeen oli pitkään rytmihäiriötä ja väsymystä, sitä piti jo niinkuin normaliteettina. Nyt kun on tuo läppäinsuffisienssi ultaäänituktiuksella todettu 2005, 2006, osaan ottaa profylaktista antibioottia ja se vähentää hammaslääkärikäynnin jälkeistä rytmihäiriötä. Lisäksi katson että käytän brokkolia, juustoa , pinaattia ja muuta mikä pitää veren mukavan reologisena hammaslääkäriä ajatellen enkä käytä hammaskipuun särkylääkettä. Aspiriinin neljäsosamuru jo pitää viikon veren juoksevana.
Kaiken lisäksi lihakset alkoivat oireilla vuonna 1995 ja se oli uusi huoli. Tuli ensin kamala käsisärky vasempaan olkavarteen. Se oli infernaalista. En ole tottunut koskaan siihen, että kehossa mikään särkee pitkän aikaa. Lopulta tuskin sain nostettua kättä ja menin Östraan ortopedin (tri Björn Edshage) puheille. 4.8. 1994. Ortopedi sanoi, että kyse on Supraspinatus-jänteen vauriosta vasemmalla ja suositteli sairasvoimistelua - itse asiassa hän pystyi siinä tilanteessa suosittelemaan käteen vain uimista ja lähetti EMG-tutkimukseen. Siellä kävin 10. 10. 1994.
Kävin uimahallissa usein. Tässä kylässä oli oma uimahalli. Samaa oiretta tuli siten oikeaankin käteen ja aloin olla hyvin tarkka siitä, että jos kannan jotain, jaan kuorman tasaisesti molemmille käsivarsille ja yliptänsä en raahaa liian raskaita , vaan käytän jotain kärryä. Sain jopa ystävän spinologin neuvon pussin kantamiseen, Kannettavan pussin voi heittää olkapäälle siten, että painopiste tulee hartialle ja selänpuolelle eikä kipeisiin jänteisiin.
Tässä vaiheessa myös lisäsin B12-vitamiinipistosten tiheyttä ja jaoin 1 mg annoksen kahteen ja annoin pistää vitamiinin lapalihaksiin selän yläosiin. Siitä lihassäryt loppuivat ja lihakset vaikuttivat jatkovuosinakin voivan hyvin. Kun yläraajojen lihasoireet olivat ohittuneet, palasin tavalliseen B12 vitamiiniannostukseen . Vuorokuukausin ( tai 2 kuukauden välein) oikeaan tai vasempaan pakaraan. jos toinen pistää, tai aeimmin reiteen s.c. jos itse pistän. vaikka nykyisin pystyn itse pistämään kyllä lonkan taa oikeaan paikkaan jopa im, tai ainakin sc.
Neurologi Gabor Molnar, sanoi että Biceps-lihas oli 1995 jonkin verran heikentynyt, lievää myodegeneraatiota, ja treenauksen pitäisi olla hyvin varovaista. Hän myös kysyi, onko minulla ollut joskus niskatraumaa. No, tavallaan oli myönnettävä. Aiemmin olin pudonnut pyörän ohjaustangon yli oikea otsakulma edellä tuossa Fjällsyran nimisen talon kohdalla katuun- ilman kypärää - Pyörän pinnojen väliin meni minun muovikantinen röntgenopin kirjani Turusta; olin otattanut siitä juuri muutaman valokopion ja se oli muovikassissa. Kun pääsin laaksosta tasamaalle, ponkasin pyörän vauhtiin ja siihen tuli äkkipysähdys.
Siis neurologi suositteli niskaröntgenkuvausta. Siinä vaiheessa sitten kävin Lääkärikeskuksessa (21.11. 2994) tri Bengt Morellilla niskaröntgenkuvauksessa. Lausunnossa oli "utretad lordos" ja hän selitti että sellainen muodostuu vanhan trauman seurauksena. Mitään tuoretta vauriota ei näy ja ylimmät nikamat saa näkyviin vain magneettiröntgenkoneessa, mutta Lääkärikeskus ei silloin vielä omannut sellaista ja sitten kun se tulee, voisi ottaa kuvan ylemmistä nikamista, jos näyttää olevan tarvetta. Kädet olivatkin sitemmin suhteellisen hyvässä kunnossa- ( Poikkeuksena tuo tapaus kymmenen vuota sitetn kun joku nykänen kiskaisi oikeasta kädestä kassini ja lensin suoraann taaksepäin ja kumautin pään katuun. Siitä sitten tuli seuraavana vuonna taas paha hermopinneoire oikeaan käteen, muat se nyt ei ole keliakiaongelmaa. Kävin impingementoireesta ortopedilla. Silloin sain kortisonia olkakipuun Siten B12-vitamiiniannoksia nostamalla särky väheni, olin nimittäin jo harventanut erään lääkärin kehoituksesta B12-annokset ihan 3 kuukauden väleihin). Niskaa kuvattiin taas , en tiedä kuinka monta kuvaa ja Lundby, Haga röntgen. Ehkä pari kymmentä kuvaa. Ainakaan ei todettu murtumaa kaularangass- tässä olikin siten usea lääkräi, joiden nimiä eti taida olla kansiossani, taisinko kysyöä, olin niin vajonnut siihen olkakipuun) .
Niinä vuosina 1994-5 vuonna Sairasvakuutuskassa hoputti minua ottamaan selvää tuosta keliakiatilanteessa. olin kysellyt voisiko saada jotain dieettiavustusta sairasvakuutuksesta. Nimittäin viimeisen synnytyksen jälkeen Östrassa 1982 sanottiin, että kun "kuntoni kohenee voi ajatella tarkistaa keliakiatilanteen, mutta siinä vaiheessa ei ole syytä sellaiseen toimenpiteeseen" ja dieetti riittää.
Kävin siten FK:n hoputuksesta Sahlgrenskassa ihan gastroenterologin tri Rolf Gillbergin vastaanotolla. Silloin oli verenkuva Sahlgrenskassa hyvä eikä ollut mitään akuuttia kipua. Keskustelimme. Hän sanoi, että sellaisessa suolitutkimuksessa olisi joitain riskejä ja tunnusteli kädellaan abdomenin ja sanoi, että hän ei nyt suosittele invasiivista tutkimusta. Myönsin olevani samaa mieltä ja lupasin tulla sitten takaisin, kun tulee mahan vaivaa. Siten myös FK oli lähettänyt asiastani ihna lapun Tingsrätteniin ja sieltä tuli lausunto että tilanteeni ei ole katsottu sellaiseksi että tarvisisin keliakian takia jotain avustusta. - No gluteeniton ruoka sinnsä on ehkä halvempaakin kuin mutien ruoka ja jos joku saa avustuksen se on ehkä riisisäkin hinta. Minulla ei ollut ongelma vain gluteiinista vaan hiilihydraatinkin laadusta ja määrästä ja diabneettisuuden vaarasta.
Yksi pahimmista komplikaatioista tuli kuitenkin silmästä. Oikea silmä oli saanut niinä pyöräonnettomuudessa tällin siten, että vahvat silmalasini painoivat silmämunan päälle ja orbitan reunoja silloin aikoinaan. Mutta se mahdollisesti eri asia kuin silloin tällöin ilmenevät sarveiskalvotulehdukset. Yksi silmätulehdus alkoi hammaspuudutuksenkin jälkeen. puudutuspiikki tuli etuhampaan lähelle oikean silmän alapuolelle yläleukaan.
Ne keratiitit olivat niin pahoja silmänpinnan kuivumisia, että en voinut käsittää, mistä ne voisivat johtua. Suomessa sanottiin: Sjögrenin Syndroma. Hieno sana, mutta sanasta ei ole paljon apua tässä tilanteessa. Silmät kirvelivät, sai räpyttää silmiä kuin kolibri siipiä- Sjögrenin syndroman silmävaivaan auttaa konventionellisti ajatellen prednisoloni, jota otinkin, mutta se taas pahensi verensokeritasapainoa eikä mitenkään parantanut silmää.
( Lopulta menin Sahlgrenskan polille. - se tapahtui vuoden 1996 alussa. . Tri Göran Helgesson sanoi, että " ei meillä tällaiseen käytetä mitään steroidia. Kyse on toistuvasta keratiitista, keratitis residivans. Sitä paitsi silmän lasiaisen rakenne on luhistumassa. Ei siitä tule koskaan mitään hyvää. Reseptistä Oculenta voi olla lievitystä". Oikea silmä tosiaan tuntui ihan kuin tennispallolta ja pienemmältäkin kuin vasen. Silmän paineet olivat kuitenkin normaalit.
Nyt kun lausunto oli noin raflaava, päätin myös otta asian prioritoidusti silmän kannalta 1996. Nostin A-vitamiiniannostuksen xeroftalmiatasoon ja aloitin Arovit kuurin. Se on Rochen lääke Afrikan xeroftalmiaan ja A-vitamiinin puutteeseen. Neljä sellaista vuodessa estää sen Afrikan zeroftalmian Sitäpaitsi olin siinä vaiheesa aika vegetaristi, söin hyvin vähän lihaa. Aloitin käyttää kananlihaa ja kananmaksaakin.
Useana vuonna käytin näitä Arovit-kuureja. Silmä ei enää koskaan tullut sellaiseksi korpuksi ja keratiitti parani. Joskus tosin ilmeni lasiasessa tulehdusta, ( Toisenkin kerran myöehmmin kävin silmäpoliklinikalla- siellä oli nuori tyttölääkäri. Sen jälkeen päätin tiukentaa laktoosin osuutta ravinnossa, edelleen vähentää sokeria, koska laktoosi ja sokeri vaurioitaa lasiaisstruktuuria).
Olen voinut jättää nyt viime vuosina Arovit-kuurit pois, mutta käytän aina Möllerin kalanmaksaöljyä päivittäin ja liharavintoa, kananmunaa ja kananmaksaa.
Niin vahvalla A-vitamiinilla kuin Rochen "Afrikan lääke" on omat kontraindikaationsa , mutta silmäni oli niin kipeä, lausunto niin vakava ja vaiva oli niin suuri, että en koskaan halua sellaista silmävaivaa, että Arovit oli mitä indisoiduin minulle. Nyt pidän A-vitamiiniannostuksen edelleen hyvänä kalanmaksaöljyn avulla. Silmät eivät ole enää kipeät.
Silmän lisäksi oli 1995 aikoihin ilmeni muistakin komplikaatioista keliakiasta, kuten kilpirauhasvaiva.
Kilpirauhanen oli tulehtunut ja yhdestä kulmasta oikein kipeäkin välillä, ja välillä kuristi kuin panta ja tuntui kaulalla kuin kuivana kipeänä korppuna. Sitä oli jo alettu palpoida terveyskeskuksessa ja sitemmin otettiin säännöllisti metabolia-arvot. Osoittautuikin sitten, että olin muuttumassa hypotyreoottiseksi ja kilpirauhasessa kytee subakuutti tyreoidiitti ( Tähän diagnoosiin päästiin lopulta 2004 kun otettiin myös TPO joka oli koholla, Lääkärikeskus, tri Christer Lindqvist). Se on mielestäni pelkkää keliakian komplikaatiota, sillä muistin kuinka 1993 ihotestin yhteydessä - kun iholle oli asetettu myös viljauutetta (kutaanitesti) , - sen lisäksi että reagoin jälkeenpäin huimauksella, kilpirauhanen kipeytyi taas selvemmin. Kun kerroin tri Ulf Bengtsonille myöhemmin, hän sanoi, että sellaista hän ei ollut aiemmin kuullut tapahtuneen.
( Tämä asia alkoi kontrolloitua sittemmin terveyskeskuksessa vuodesta 1996 ja kilpirauhaslääke aloitettiin vähtiellen ja on vuosittaisessa kontrollissa edelleen terveyskeskuksessa kardiologin Göran Ulfenstamin suosituksesta 23-10-2008 - läppäinsuffisienssit ovat silloin ennallaan kuten 2005/ Tri Matts Willstrand, Lääkärikeskus) ja vastaa sitä tasoa, mitä "3%:lla kansasta on sairaaloitten ulkopuolella"- Siis olennaisinta on pitää kilpirauhasen funktio normaalirajoissa. Silloin sydänläpillä on optimaalinen mahdollisuus toimia.
Tuo vuosi 1995 oli sikäli merkittävä, että sain hankittua paljon perustietoa, olihan välttämättömyyden pakosta hankittava tietoa, kirjallisuutta ravinto-opin alalta ja myös datan käyttötaitoa. PC, Macinthos kurssi oli maksullinen Göteborgin Kansanyliopistossa lähellä Järntorgetia. Olihan kaikkien oireitten takana minulle toksinen molekyyli , joka tuli kotimaisista viljoista.
Omaan ammattiin kuuluvat Sosiaalihallituksen järjestämät kurssit olivat siihen aikaan maksuttomia, jos löysi sellaisia sopivia. Löysin allergiasta (SS) ja ja hematologiasta (ÖS) hyvät kurssit 1995 vuoden lopulla.
Minulla oli vielä silloin iso asunto, koska lapsia asui siellä 4. Sain vuokratukea ja lapsilisääkin vielä kahdesta lapsesta. Lisäksi Suomesta siskoni osti osuuttani vanhempien jälkeensä jättämästä firmasta, ja siitä tuli joka kuukausi osamaksuna summa, joka kattoi meidän ruokamenojamme ja muita kuluja. Sosiaalitoimistosta sain tukea myös, Siellä otettiin huomooon Suomesta saamani kannatus. Jossain vaiheessa sosiaalitoimisto antoi lainaa, jonka maksoin Suomesta saatavalla summalla, jonka maksoi sinne suoraan takaisin.
Lisäksi minulla oli henkilökohtaista lainaa.
Jollain tavalla vuosi 1994- 5 ajoista selvisin näiden kaikenlaisten asioitten kanssa.
Hyvin suuresta merkityksestä oli PC- kurssin ohella keliakiasymposiumit seuraavina vuosina , joissa jaettiin osallistujille tukeva tietopuolinen aineisto: satoja abstrakteja, sen ajan uusinta tietoa alalta, hyviä luentoja ja silmäys tieteen ongelmien tasoon ja käsitystä siitä, missä kohtaa keliakiatietämys maailmanlaajuisella tasolla on. esim. siinä vaiheessa vasta hahmotettiin, mitlä gluteenimolekyylin struktuuri näyttää. Nämä olivat englannin kielellä Tampereella. Siskoni avusti saamaan osallistumismaksut maksettua. 1996, 1998.
Henkilökohtainen suuri löytö oli vuonna 1997 Ravintopin luentosarja Näringslära 10 p. Fristående kurser, aivan tuossa lähellä Göteborgin yliopistossa. miten sen muuten löysinkin? Tästä kurssista sain tiedot NNR -kirjoista ja energiantasapainotuksesta. Luennoitsija oli silloin Bodil Hulthe´n.
Lääketieteen opiskelujen moninaisten luentojen jälkeen tämä oli aivan täysin erilainen luento. Lääketiede tutkii ihmisen kehoa, perimänja elintapojen tuotetta, mutta tämä luento esitti elintavasta laatutekijää, jonka voi säädellä niin, että keho voi hyvin ja samalla tekijän, joka on modifioitavissa kehon resurssien mukaan, niin että keho voi toimia optimaalisesti. Ja jos näin tehdään, läketieteen ottamien kokeiden tulisi osoittaa normaalia. Jos eivät osoita, vika ei ole normalisoidussa dieetissä, vaan kehossa on jokin metabolinen rajoittava tekijä, joka heijastuu normaaliarvoista poikkeamaan. Ajatelutapa oli uusi. Siihen perustuu sitten moni rasituskoe kuten sokerirasitus. ja toisaalta moni joka ei tunne mitään ravinto-opin ohjeista saataa käyttää sellaisia määriä sokeria, jota kutsuttaisiin laboratoriossa sokerirasitukseksi. Siitä sitten voi seurata ylirasitustila, joka on diabeettisuutta ja siitä - jos se havaitaan- voidaan palata normaali metaboliaan tiedon avulla . Ihminen on todellakin riippuvainen tiedosta. Vaistot ja vietit eivät johda järkevyyteen ja terveyteen ihmislajilla.
Dieetin suhteen tyyniin vesiin johti sitten dietetiikan kurssi Göteborgin yliopiitossa 1998- 2001. Sain vielä tutkimustyöni aiheeksi K-vitamiinin 10 p. työ ja niin alkoi myös vereni reologiset ominaisuudet muuttua normaaliksi, kun sain valaistusta dieetin osuudesta reologiaan - ja samalla luustoon.
Tässä mainitsen vain miten vähän nyt 2018 tarvitsen lisävitamiineja, kun osaan käyttää ravintoaineita niin, että ne antavat mitä tarvitsen.
2018
Käytän Levaxiinia, koska vielä ei ole tapahtunut kenelläkään, että kilpirauhanen voisi muuttua normaaliksi niillä, joilla se on muuttunut subakuutissa tyreoidiitissa hypotyreoottiseksi.
Verenpaineen pitämiseksi normaalina käytän diureettia ja vähäsuolaista dieettiä. kontrolloin että verenpaine on alle 140/85.
Joskus katson että verensokeri on normaali, tavoite: alle 6 mmol/l.
Mineraalietasapainoon käytän erilaisia hedelmiä, kuivia hedelmiä , pähkinöitä.
Minulla on vuosittaisessa kontrollissa aina natrium yläkantissa ja kalium alakantissa, joten on aina noudetattava vähäsuolaista dieettiä ja runsaskaliumhedelmäsuola pitoista dieettiä.
Lihasten pysyttämiseksi kunnossa käytän kohtuullisesti proteiinia- varoen, että ei liikaa kuitenkaan.
Kontrolloin painon, siitä näkee jos tulee äkki turvotuksia. Liika proteiini tekee myös turvotuksia seuraavaksi päiväksi.
B12- pistoksia otan harvakseltaan, n 4 kertaa vuodessa. Veriarvot ovat nykyisin normaalit ja lihakset
eivät ole arkoja. Mutta edelleen varon liian raskaan raahaamista ja huonosti tasapainotettua kantotapaa, jos kannan jotain.
Möllerin kalanmaksaöljyä teelusikallinen päivässä. Myös tavallista öljyä joskus ruokalusikallisen. rapsi- tai oliiviöljyä. Niissä on K1 vitamiinia ja E- vitamiinia. .
Koetan muistaa tri Ulf Bengtssonin ohjeet biogeenien aminien vältöstä- siis mieluummin tuorejuustoa kuin aromista ja jos keltaista juustoa niihin hyvin lievästi aromista. .
Hyvin harvoin histamiinipitoista kalaa (purkkitonnikalaa), sardiinia, anjovista,, mieluiten pakasteseitä tai pakasteturskaa.
Mieluiten vähäpuriinista lihaa, siis kanaa, munaa, maitotuotetta, kuin punaista, vahvasti puriinipitoista lihaa. Ei makkaroita. niissä on kovin paljon suoloja.
Maitotuotteet laktoosittomina tai vähälaktoosisina. Galaktoosia saa kyllä viikunasta.
Eräs komplikaatio, mikä tässä pitää mainita: Tuossa 1990-luvulla oli yksi influenssa, jonka jälkitautina tuli esiin sydäninsuffisienssi. Siihen käytin Digoksiinia ( tri Olson Järntorget Jänrhälsan) joitain aikoja, koska se poisti hyvin insuffisienssiturvotusta, jota flunssa ja yskiminen aiheutti.
Sitten olenkin koettanut ottaa influenssarokotuksia.
Kuitenkin tänä kesänä taas iski influenssa. Pärjäilin tavallisen diureetin avulla turvotuksista. Yskä oli kuitenkin hakkaava ja paha ja pitkäaikainen. Oli kuulemma sellainen inluenssatyyppi B, joka ei sisältynyt rokotteisiin. Jos tulee paha verenpainepiikki, Atacand 4 mg auttaa, se vähentää keuhkoturvotusta. ja sydänrasitusta. minulle se toimii akuuttilääkkeenä kuten toisille Furesis.
Tämä influenssa iski keuhkojenkin puolelle ja aiheutti restriktiota hengitykseen. PEF arvot tippuivat monta kymmentä prosenttia. Ostin limaa irrottavaa yskänlääkettä Bisolvon ja Fishermans Frien salmiakkitabletteja, joista saa kloridia ilman natriumia.
---
Sitten tuli helleaalto.
Tämä eivät sinänsä keliakian kannalta tuota erityisongelmaa muuten paitsi tuntuu siltä, että suolisto pääsee helposti liikaa kuivumaan, mikä on tosi tukalaa: kuin maha olisi täynnä pieniä pyöreitä kiviä ja ilmaa. Tähän en toistaiseksi ole keksinyt mitään erityistä keinoa muuta kuin koettaa käyttää vettä runsaasti ennen kuin noita pieniä "kivikuulia" pääsee muodostumaan, löytää kuitupitoista ja ottaa jotain suolaa, merisuolahiutaleita kielelle, ettei joudu relatiiviseen suolan puutteeseen. Kovassa helteessä ei ole sitä tavallista nälkää, koska lämpöenergiaa tulee ulkopuolelta.
---
Myös kuivahedelmistä koetan kerätä sitä mineraalia runsaasti. Viikunaa, taatelia. Salaatti on eduksi, Tavallinen uuniperuna ja kala. Vältän leipiä, vaikka ne olisivat varmasti hyviä gluteenittomia - sillä nyt taitaa kuidun tarve olla erittäin suuri eikä niissä ole niin paljon kuitua kuin hedelmissä ja pavuissa. Ongelma on aktuellia vielä, helle ei ole varmuudella vielä päättynyt. Liikunta on tärkeää! Olen tehnyt helteelläkin pitkiä kävelyitä ja se on hyväksi. Täytyy vain muistaa, että vaateissakin voi tuoda punkkeja kotiin. Pistettävä vaatteet pesusankoon metsäsamoilun jälkeen.
Siis edelleen - on jatkuvasti adaptoiduttava päivittäin ilmastoon, lämpötilaan, ilmankosteuteen.
Toivottavasti tässä tuli joitain asioita joista jollekuille voi olla hyötyä.
Ajattelin että kirjoittelen tässä sisällä kun tuo Johanne myrsky pauhaa, mutta se oli hyvin lyhyt ja nyt on jo sinistä taivasta, joten lopetan tähän. Ehkä voin siirtää kaikki kasvit ja tuolit takaisin parvekkeelle. Täytyy katsoa, mikä on sääennuste jatkossa.
...
Siis kuten sanottu, keliakiassa ei ole gluteeni mitenkään se suurin ongelma.Sen kun oppii tietopuolisesti erottamaan dieetistään, dieetti on gluteeniton. Se on tiedon asia.
Onglemat tulevat siitä, että gluteiinin sietämättömyys diagnosoidaan liian myöhään, jolloin se on ehtinyt aiheuttaa komplikaatioprosessien juuret, joista versoo pahenevat komplikaatiot ja alentunut yleiskunto ja vähentynyt luonnollinen immuunipuolustuskyky.
Tämäkin on tietopuolinen asia.
Onglemien jäävuori tulee komplikaatioista, jotka taas ovat " sairauksia", joita hoidetaan erikseen ilman perussyyn selvitystä tai tietämystä. Jopa kielletään siinä vaiheessa monelta edes mahdollisuus testata gluteenittoman dieetin parantavaa vaikutusta turhana . Alan olla sitä mieltä että tuolalinen esim puolen vuoden dieettikokeilu täysin gluteenittomalla ravinnolla, voisi antaa valkenemista moniin selvittämättömiin tautitiloihin. Sellaista koeaikaa taas pidetään ajan haaskauksena ja vääränä ohjeena. Sitäpaitsi ihmisen ruokamuisti on kuin kananmuisti ja kärsivällisyys dieetin pitoon on pavlovilaisen oppimisin huippusaavutus.
'
Täällä Göteborgissa oli kuitenkin asiaan perehtynyt lääkäri Henry Asser, joka informoi Dahlheimers-talolla esitelmällään 1993 hyvin valaisevasti ongelman vakavuudesta. Huomasin että samainen lääkäri toimii nykyisessä Angered Centrumin uudessa lähisairaalassa jonkin kerran kuukaudessa. Se merkitsee, että varmaan intoleranssiasiat tulee tältä kulmalta paremmins seulottua väestöstä ja tietomäärä ja elintarvikkeitten saanti kaupungin näillä alueilla tulee olemaan optimaalista nyt 2018 aikaan.
Hankin 1995 aikoihin ravinto-opin tekstejä ja koetin pärjäillä luetun tiedon avulla ja tavallisen lääketieteen kirjojen avulla, lähinnä sprue- diagnoosia käyttäen hakusanana, non-trooppinen sprue. Merck Manual ja Cecil Loeb olivat mielestäni parhaimmat lähteet. Amerikkalaista ja englantilaista tekstiä. Niissä oli periaatteena symptomaattinen hoito, siis ravintoaineiden puutteiden aiheuttamien puutostiojen korvaushoito laajalla skaalalla. Joka ravintoaine korvattiin erikseen joko oireiden perusteella tai niistä olevan tiedon ja arvioidun menetyksen perusteella.
Silti oli suorastaan viidakkomatkan tapainen olotila: kuin edetä viidakossa joka on umpeenkasvanutta eikä eteenpäin pääse kuin askelen kerrallaan kaikkia lianeeja ja oksia ja tiheikköä avaamalla ja varomalla upottavia kohtia. Voi sanoa, että varsinaisia ohjeita ei niin tullut mistään. Parhaita ohjeita oli joskus 1991 sisätautien erikoislääkäriltä: "Jatka edelleen samaa dieettiä ja B12 vitamiinin käyttöä ja ota myös rautaa välillä."
Niin, se "sama dieetti" oli periaatteellisesti "gluteeniton dieetti".
Vanhojen kansioitten selailussa tänään otin esiin vuoden 1995 veroilmoituksen yhteydessä muistiinkirjoitetut asiat. Miten ylipäätänsä tulin ekonomisesti toimeen niinä vaikeina vuosina, kun ei ollut töitä eikä voimiakaan lähteä ansiotöihin?
Lasten ikä siihen aikaan oli 17- 18, 14 ja 13. (Siis verovuonna 1994 16-17, 13 ja 12 vuotta)
Pojat olivat ammattikouluvaiheessa ja heillä oli opintotuki. (Sotaväkikin oli siihen aikaan normaliteetti ja molemmilla edessä) Nuorimmat olivat teini-ikäisiä.
Vuonna 1994 olin sitten päätynyt dieettivaelluksessa vielä noudattamaan 1993 koostamaani dieettiä. Tähän tietämykseeni vaikutti tri Asserin luento; ja kirjoitin veroilmoituksen liitteeseen muistiin seuraavia itseäni varten:
"Dieetinpito-ongelmista Suunnilleen samanlainen dieetti i kuin vuonna 1993, pieniä vivahde-eroja.
AD- tippoja käytän vähemmän 1994. Kalsiumtabletin valinnasta on ongelmaa. Alkuvuodesta käytin kalsiumkarbonaattia kalcitena.. Siirryin kuitenkin 26.7 94 käyttämään Calci hydrogenophosphas kapseleita, koska epäilen fosfaatin puutetta. Olin joutunut pitämään maidotonta vaihetta, koska maidosta oli niin paljon vaivoja. Sain kuitenkin neuvoksi ystävältä spinologilta edes yrittää käyttää maitoa siten, että keitän kupillisen silloin tällöin, jotta saan maidon siedon kohenemaan, Maitotuotteista poikkeus, jota pystyin käyttämään oli maitosuklaa. Vaivana oli lähinnä sieämättömät koliikit. Olin kyllä käsittänyt noista lukemistani kirjoista, että minun proteiininkäyttöni on liian vähäistä, suositellun normaalialueen alarajaa. Jokseenkin vähäsuolaista käytin myös. Magnesiumtabletteja 75 mg otin silloin tällöin, pari kertaa viikossa. Sinkkilisää otin vuoden lopulla, sitäkin joku suostteli minulle. Zn glukonaattia 10 mg ) . Sitten löysin Optivit nimisen monivitamiinin, sitä otin 1 tabletin pari kertaa viikossa josain vaiheesa. Taisi olla suomalinen valmiste.
Käytin myös betakaroteenia, joka oli sen ajan pop--A-vitamiini. B12 injektioita jatkoin edelleen , 11 pistosta vuodessa. B-kombin forte taas antoi muita B-vitamiineja; tätä otin kuureittain 1 tabletti päivässä. C-vitamiinia miltei päivittäin 500 mg. Foolihappoa 5 mg pari kertaa viikossa.
Varalääkkeinä oli allergisiin reaktioihin Prednisolon 5 mg. Ampiaisenpistoihin niitä tarvitsikin; sain siihen aikaan luonnossa paljon amipaisen hyökkäyksiä kohtaani, varsinkin Suomessa käydessä kesin . Niitä tuli luumun kokoisia pallukoita.
Olin käynyt koliikkien takia tri Ulf Bengtsonin vastaanotolla jo 1993 ja hän sanoi että ei osaa antaa muuta apua kuin G.I.. Lomudal reseptin ja suositella biogeenisten aminien vähentämistä. Sain ohjeen näistä biogeenisista amineista. Saatoin ottaa Lomudal- nesteen ennen ruokailua, ja se esti koliikkia niin hyvin, että vuoden 1994 aikana ei ollut niin paljon enää Lomudalin tarvetta. 1995 sain uusitun reeptin. Mutta hengenahdistukseen, joita allergisuudesta tuli jossain yhteyksissä, minulla oli Bricanyl-liuosta ja oli joskus Ventoline myös.
Kun alkoi verensokeri heittelehtiä, kirjoitin lopulta hänelle ja sain suosituksen ottaa yhteyttä Sahlgrenskan Diabeteskeskuseen asian selvittämiseksi, koska saattoi olla hypoglykemiaa ja hyperglykemiaa vuoroin. Jo 1993 kovin huolissani, koska suvussa on sokeritautia. Hankin sokerimittarin Medisense ja sensoreita ja sokosti vain koetin ajaa verensokeria normaaliraiteille ravinnon avulla- tieoni ravinto-opista oli tosiaan liian vähäistä silloin , mutta mitä muuta voi lääkärinä tehdä? Viheliäisen sokeripitoisia olivat kaikki gluteenittomat valmistuotteet. Ei ollut oikeastaan olemassakaan keliakikon vähäsokerisia tuotteita. Pidin kotona myös virtsansokerin kontrolli-liuskat. Ei saisi tulla sokeria eikä valkuaista esiin. Jos meni paastoten verensokerikokeeseen, miltei pimeni silmissä, kun verensokeri oli alle 3 mmol/l. Halusin aina varhaisimpaan mahdolliseen aikaan, että verensokeri ei olisi ainakaan liian matala. -- kuitenkin yhtä helposti saattoi olla joskus 14,5 mmol/L kun mittasi satunnaisesti kotona.
Kummallisten verensokeriarvojen heittelyn kirjoitin Diabeteskeskukseen. Löytyy maininta papereistani, että varsinainen diabetes poissuljettiin siinä vaiheessa (tri Wesslau) . Siis verensokerin heittelyn täytyy johtua suoliston imeytymisseikoista. ja jollain tavalla ei-oikeasta keliakiadieetistä. Koska oikeanpuoleinen munuainenkin kivisti joskus, mainitsin siitäkin sinä vuonna. minlle olisi tehty urografia 30.5. 1995 , mutta siitä kyllä livistin sillä kertaa. Jos hienommin sanoo: prioritoin silmää ja kilpirauhasta ja peruutin urografian.
Mutta syitåä sokerin heittelehtimiseen etsiessäni otin yhteyttä Diabetesyhdistykeenkin ja kävin kuuntelemassa erään esitelmän, joka antoi mahtavan oivalluksen: Fruktoosisokeria ei pidä käyttää diabeteksessa, vaikka se menee ilman insuliinin tarvetta solun sisään, sillä solussa se muuttuu neurotoksiseksi sorbitoliksi, josta on haittaa esim silmänpohjalle, luennoi diabeteslääkäri.
Niihin aikoihin olin käyttänyt fruktoosia ja hunajaakin runsaasti- siis todella runsaasti. Ne tekivät verensokerin epästabiiliksi, vaikka niistä ei tullut mahakoliikkeja kuten laktoosista.
(Niinä vuosina Sahlgrenskan sairaalssa oli C-kirjasto ja siellä oli valtavasti uutta kirjallisuutta, Uudet väitöskirjat tulivat sinne. Niitten dubletteja sitten välillä kontainerittain tyhjennettiin hyllyistä ja sieltä sai kirjallisuutta niin paljon kuin vain kasseissaan jaksoi kotiin kantaa! Voi sanoa että kannoin kotiini sadoittain väitöskirjoja ja osan annoin ystävilleni, jotka ovat myös kiinnostuneita näistä asiosita).
(Vuonna 1981 alkutilanteessa Lempäälän verikokeessa oli kaikkia verisoluja alamittainen määrä ( anemiaa, neutropeniaa, leukopeniaa ja trombosytopeniaa , GT koholla j keltainen seerumi. Hankala oli veren ominaisuuksien normalisointi, sillä minusta tuntui, että välillä on vuototaipumusta ja välillä taas liikaa hyytymistaipumusta- jopa pinnallinen tulppakin tuli käsivarteen jonkin laboratorioverinäytteen oton jälkeen. Tuli ihan mieleen, että onkohan tämä jotain veritautia. Siinä vaiheessa en vielä ollut käsittänyt K-vitamiinin osuutta tai sen hyvin suurta tarvetta keliakiassa.
(Myöhmmin kyllä sitten noudatin Merck Manualin K1- vitamiinin annostusta 5 mg x 1 usean vuoden ajan).
Hammaslääkärissä käynti oli piinallista, koska ikenet saattoivat vuotaa verta ja hammaslääkärin pöytä oli verinen lopulta ja hammaslääkärit stressaantuivat. Hammaslääkärin käynnin jälkeen oli taas minulla rintakipuja ja sydämen rytmihäiriöitä. Niitten takia menin sitten kerran tutkimuksiinkiin. Otettiin akuutti EKG (Tri Norberg) ja myöhemmin yritettiin Östrassa hänen lähetteellään ottaa rasitus-EKG kliinisen fysiologian laboratoriossa , mutta rytmi oli vielä epästabiili ja provosoitui pitkä takykardia ja koe keskeytettiin, pohjelihaksetkin väsyivät liikaa. Muistaakseni nuori lääkäri oli nimeltään Abdullah Beka. Asiasta sitten ei kuulunut enempää. - Olinhan jo opiskeluaikana saanut takykaridna hamamsoperaatioiden jälkeen aj siinäkin Turussa kävin EKG.ssä. Nuori etupäivystäjä tykkäsi että olen niin nuori että takykardia ei voi olla mitenkän orgaanista. Asia jäi silleen silloinkin. Aina hammaslääkärillä käynnin jälkeen oli rytmihäiriötä.
Minulla oli niihin aikoihin 1994-5 varalla nitroa ja diureettiakin. Koska Suomessa aina hammasääkärikäyntien ja hammasoperaatioitten jälkeen oli pitkään rytmihäiriötä ja väsymystä, sitä piti jo niinkuin normaliteettina. Nyt kun on tuo läppäinsuffisienssi ultaäänituktiuksella todettu 2005, 2006, osaan ottaa profylaktista antibioottia ja se vähentää hammaslääkärikäynnin jälkeistä rytmihäiriötä. Lisäksi katson että käytän brokkolia, juustoa , pinaattia ja muuta mikä pitää veren mukavan reologisena hammaslääkäriä ajatellen enkä käytä hammaskipuun särkylääkettä. Aspiriinin neljäsosamuru jo pitää viikon veren juoksevana.
Kaiken lisäksi lihakset alkoivat oireilla vuonna 1995 ja se oli uusi huoli. Tuli ensin kamala käsisärky vasempaan olkavarteen. Se oli infernaalista. En ole tottunut koskaan siihen, että kehossa mikään särkee pitkän aikaa. Lopulta tuskin sain nostettua kättä ja menin Östraan ortopedin (tri Björn Edshage) puheille. 4.8. 1994. Ortopedi sanoi, että kyse on Supraspinatus-jänteen vauriosta vasemmalla ja suositteli sairasvoimistelua - itse asiassa hän pystyi siinä tilanteessa suosittelemaan käteen vain uimista ja lähetti EMG-tutkimukseen. Siellä kävin 10. 10. 1994.
Kävin uimahallissa usein. Tässä kylässä oli oma uimahalli. Samaa oiretta tuli siten oikeaankin käteen ja aloin olla hyvin tarkka siitä, että jos kannan jotain, jaan kuorman tasaisesti molemmille käsivarsille ja yliptänsä en raahaa liian raskaita , vaan käytän jotain kärryä. Sain jopa ystävän spinologin neuvon pussin kantamiseen, Kannettavan pussin voi heittää olkapäälle siten, että painopiste tulee hartialle ja selänpuolelle eikä kipeisiin jänteisiin.
Tässä vaiheessa myös lisäsin B12-vitamiinipistosten tiheyttä ja jaoin 1 mg annoksen kahteen ja annoin pistää vitamiinin lapalihaksiin selän yläosiin. Siitä lihassäryt loppuivat ja lihakset vaikuttivat jatkovuosinakin voivan hyvin. Kun yläraajojen lihasoireet olivat ohittuneet, palasin tavalliseen B12 vitamiiniannostukseen . Vuorokuukausin ( tai 2 kuukauden välein) oikeaan tai vasempaan pakaraan. jos toinen pistää, tai aeimmin reiteen s.c. jos itse pistän. vaikka nykyisin pystyn itse pistämään kyllä lonkan taa oikeaan paikkaan jopa im, tai ainakin sc.
Neurologi Gabor Molnar, sanoi että Biceps-lihas oli 1995 jonkin verran heikentynyt, lievää myodegeneraatiota, ja treenauksen pitäisi olla hyvin varovaista. Hän myös kysyi, onko minulla ollut joskus niskatraumaa. No, tavallaan oli myönnettävä. Aiemmin olin pudonnut pyörän ohjaustangon yli oikea otsakulma edellä tuossa Fjällsyran nimisen talon kohdalla katuun- ilman kypärää - Pyörän pinnojen väliin meni minun muovikantinen röntgenopin kirjani Turusta; olin otattanut siitä juuri muutaman valokopion ja se oli muovikassissa. Kun pääsin laaksosta tasamaalle, ponkasin pyörän vauhtiin ja siihen tuli äkkipysähdys.
Siis neurologi suositteli niskaröntgenkuvausta. Siinä vaiheessa sitten kävin Lääkärikeskuksessa (21.11. 2994) tri Bengt Morellilla niskaröntgenkuvauksessa. Lausunnossa oli "utretad lordos" ja hän selitti että sellainen muodostuu vanhan trauman seurauksena. Mitään tuoretta vauriota ei näy ja ylimmät nikamat saa näkyviin vain magneettiröntgenkoneessa, mutta Lääkärikeskus ei silloin vielä omannut sellaista ja sitten kun se tulee, voisi ottaa kuvan ylemmistä nikamista, jos näyttää olevan tarvetta. Kädet olivatkin sitemmin suhteellisen hyvässä kunnossa- ( Poikkeuksena tuo tapaus kymmenen vuota sitetn kun joku nykänen kiskaisi oikeasta kädestä kassini ja lensin suoraann taaksepäin ja kumautin pään katuun. Siitä sitten tuli seuraavana vuonna taas paha hermopinneoire oikeaan käteen, muat se nyt ei ole keliakiaongelmaa. Kävin impingementoireesta ortopedilla. Silloin sain kortisonia olkakipuun Siten B12-vitamiiniannoksia nostamalla särky väheni, olin nimittäin jo harventanut erään lääkärin kehoituksesta B12-annokset ihan 3 kuukauden väleihin). Niskaa kuvattiin taas , en tiedä kuinka monta kuvaa ja Lundby, Haga röntgen. Ehkä pari kymmentä kuvaa. Ainakaan ei todettu murtumaa kaularangass- tässä olikin siten usea lääkräi, joiden nimiä eti taida olla kansiossani, taisinko kysyöä, olin niin vajonnut siihen olkakipuun) .
Niinä vuosina 1994-5 vuonna Sairasvakuutuskassa hoputti minua ottamaan selvää tuosta keliakiatilanteessa. olin kysellyt voisiko saada jotain dieettiavustusta sairasvakuutuksesta. Nimittäin viimeisen synnytyksen jälkeen Östrassa 1982 sanottiin, että kun "kuntoni kohenee voi ajatella tarkistaa keliakiatilanteen, mutta siinä vaiheessa ei ole syytä sellaiseen toimenpiteeseen" ja dieetti riittää.
Kävin siten FK:n hoputuksesta Sahlgrenskassa ihan gastroenterologin tri Rolf Gillbergin vastaanotolla. Silloin oli verenkuva Sahlgrenskassa hyvä eikä ollut mitään akuuttia kipua. Keskustelimme. Hän sanoi, että sellaisessa suolitutkimuksessa olisi joitain riskejä ja tunnusteli kädellaan abdomenin ja sanoi, että hän ei nyt suosittele invasiivista tutkimusta. Myönsin olevani samaa mieltä ja lupasin tulla sitten takaisin, kun tulee mahan vaivaa. Siten myös FK oli lähettänyt asiastani ihna lapun Tingsrätteniin ja sieltä tuli lausunto että tilanteeni ei ole katsottu sellaiseksi että tarvisisin keliakian takia jotain avustusta. - No gluteeniton ruoka sinnsä on ehkä halvempaakin kuin mutien ruoka ja jos joku saa avustuksen se on ehkä riisisäkin hinta. Minulla ei ollut ongelma vain gluteiinista vaan hiilihydraatinkin laadusta ja määrästä ja diabneettisuuden vaarasta.
Yksi pahimmista komplikaatioista tuli kuitenkin silmästä. Oikea silmä oli saanut niinä pyöräonnettomuudessa tällin siten, että vahvat silmalasini painoivat silmämunan päälle ja orbitan reunoja silloin aikoinaan. Mutta se mahdollisesti eri asia kuin silloin tällöin ilmenevät sarveiskalvotulehdukset. Yksi silmätulehdus alkoi hammaspuudutuksenkin jälkeen. puudutuspiikki tuli etuhampaan lähelle oikean silmän alapuolelle yläleukaan.
Ne keratiitit olivat niin pahoja silmänpinnan kuivumisia, että en voinut käsittää, mistä ne voisivat johtua. Suomessa sanottiin: Sjögrenin Syndroma. Hieno sana, mutta sanasta ei ole paljon apua tässä tilanteessa. Silmät kirvelivät, sai räpyttää silmiä kuin kolibri siipiä- Sjögrenin syndroman silmävaivaan auttaa konventionellisti ajatellen prednisoloni, jota otinkin, mutta se taas pahensi verensokeritasapainoa eikä mitenkään parantanut silmää.
( Lopulta menin Sahlgrenskan polille. - se tapahtui vuoden 1996 alussa. . Tri Göran Helgesson sanoi, että " ei meillä tällaiseen käytetä mitään steroidia. Kyse on toistuvasta keratiitista, keratitis residivans. Sitä paitsi silmän lasiaisen rakenne on luhistumassa. Ei siitä tule koskaan mitään hyvää. Reseptistä Oculenta voi olla lievitystä". Oikea silmä tosiaan tuntui ihan kuin tennispallolta ja pienemmältäkin kuin vasen. Silmän paineet olivat kuitenkin normaalit.
Nyt kun lausunto oli noin raflaava, päätin myös otta asian prioritoidusti silmän kannalta 1996. Nostin A-vitamiiniannostuksen xeroftalmiatasoon ja aloitin Arovit kuurin. Se on Rochen lääke Afrikan xeroftalmiaan ja A-vitamiinin puutteeseen. Neljä sellaista vuodessa estää sen Afrikan zeroftalmian Sitäpaitsi olin siinä vaiheesa aika vegetaristi, söin hyvin vähän lihaa. Aloitin käyttää kananlihaa ja kananmaksaakin.
Useana vuonna käytin näitä Arovit-kuureja. Silmä ei enää koskaan tullut sellaiseksi korpuksi ja keratiitti parani. Joskus tosin ilmeni lasiasessa tulehdusta, ( Toisenkin kerran myöehmmin kävin silmäpoliklinikalla- siellä oli nuori tyttölääkäri. Sen jälkeen päätin tiukentaa laktoosin osuutta ravinnossa, edelleen vähentää sokeria, koska laktoosi ja sokeri vaurioitaa lasiaisstruktuuria).
Olen voinut jättää nyt viime vuosina Arovit-kuurit pois, mutta käytän aina Möllerin kalanmaksaöljyä päivittäin ja liharavintoa, kananmunaa ja kananmaksaa.
Niin vahvalla A-vitamiinilla kuin Rochen "Afrikan lääke" on omat kontraindikaationsa , mutta silmäni oli niin kipeä, lausunto niin vakava ja vaiva oli niin suuri, että en koskaan halua sellaista silmävaivaa, että Arovit oli mitä indisoiduin minulle. Nyt pidän A-vitamiiniannostuksen edelleen hyvänä kalanmaksaöljyn avulla. Silmät eivät ole enää kipeät.
Silmän lisäksi oli 1995 aikoihin ilmeni muistakin komplikaatioista keliakiasta, kuten kilpirauhasvaiva.
Kilpirauhanen oli tulehtunut ja yhdestä kulmasta oikein kipeäkin välillä, ja välillä kuristi kuin panta ja tuntui kaulalla kuin kuivana kipeänä korppuna. Sitä oli jo alettu palpoida terveyskeskuksessa ja sitemmin otettiin säännöllisti metabolia-arvot. Osoittautuikin sitten, että olin muuttumassa hypotyreoottiseksi ja kilpirauhasessa kytee subakuutti tyreoidiitti ( Tähän diagnoosiin päästiin lopulta 2004 kun otettiin myös TPO joka oli koholla, Lääkärikeskus, tri Christer Lindqvist). Se on mielestäni pelkkää keliakian komplikaatiota, sillä muistin kuinka 1993 ihotestin yhteydessä - kun iholle oli asetettu myös viljauutetta (kutaanitesti) , - sen lisäksi että reagoin jälkeenpäin huimauksella, kilpirauhanen kipeytyi taas selvemmin. Kun kerroin tri Ulf Bengtsonille myöhemmin, hän sanoi, että sellaista hän ei ollut aiemmin kuullut tapahtuneen.
( Tämä asia alkoi kontrolloitua sittemmin terveyskeskuksessa vuodesta 1996 ja kilpirauhaslääke aloitettiin vähtiellen ja on vuosittaisessa kontrollissa edelleen terveyskeskuksessa kardiologin Göran Ulfenstamin suosituksesta 23-10-2008 - läppäinsuffisienssit ovat silloin ennallaan kuten 2005/ Tri Matts Willstrand, Lääkärikeskus) ja vastaa sitä tasoa, mitä "3%:lla kansasta on sairaaloitten ulkopuolella"- Siis olennaisinta on pitää kilpirauhasen funktio normaalirajoissa. Silloin sydänläpillä on optimaalinen mahdollisuus toimia.
Tuo vuosi 1995 oli sikäli merkittävä, että sain hankittua paljon perustietoa, olihan välttämättömyyden pakosta hankittava tietoa, kirjallisuutta ravinto-opin alalta ja myös datan käyttötaitoa. PC, Macinthos kurssi oli maksullinen Göteborgin Kansanyliopistossa lähellä Järntorgetia. Olihan kaikkien oireitten takana minulle toksinen molekyyli , joka tuli kotimaisista viljoista.
Omaan ammattiin kuuluvat Sosiaalihallituksen järjestämät kurssit olivat siihen aikaan maksuttomia, jos löysi sellaisia sopivia. Löysin allergiasta (SS) ja ja hematologiasta (ÖS) hyvät kurssit 1995 vuoden lopulla.
Minulla oli vielä silloin iso asunto, koska lapsia asui siellä 4. Sain vuokratukea ja lapsilisääkin vielä kahdesta lapsesta. Lisäksi Suomesta siskoni osti osuuttani vanhempien jälkeensä jättämästä firmasta, ja siitä tuli joka kuukausi osamaksuna summa, joka kattoi meidän ruokamenojamme ja muita kuluja. Sosiaalitoimistosta sain tukea myös, Siellä otettiin huomooon Suomesta saamani kannatus. Jossain vaiheessa sosiaalitoimisto antoi lainaa, jonka maksoin Suomesta saatavalla summalla, jonka maksoi sinne suoraan takaisin.
Lisäksi minulla oli henkilökohtaista lainaa.
Jollain tavalla vuosi 1994- 5 ajoista selvisin näiden kaikenlaisten asioitten kanssa.
Hyvin suuresta merkityksestä oli PC- kurssin ohella keliakiasymposiumit seuraavina vuosina , joissa jaettiin osallistujille tukeva tietopuolinen aineisto: satoja abstrakteja, sen ajan uusinta tietoa alalta, hyviä luentoja ja silmäys tieteen ongelmien tasoon ja käsitystä siitä, missä kohtaa keliakiatietämys maailmanlaajuisella tasolla on. esim. siinä vaiheessa vasta hahmotettiin, mitlä gluteenimolekyylin struktuuri näyttää. Nämä olivat englannin kielellä Tampereella. Siskoni avusti saamaan osallistumismaksut maksettua. 1996, 1998.
Henkilökohtainen suuri löytö oli vuonna 1997 Ravintopin luentosarja Näringslära 10 p. Fristående kurser, aivan tuossa lähellä Göteborgin yliopistossa. miten sen muuten löysinkin? Tästä kurssista sain tiedot NNR -kirjoista ja energiantasapainotuksesta. Luennoitsija oli silloin Bodil Hulthe´n.
Lääketieteen opiskelujen moninaisten luentojen jälkeen tämä oli aivan täysin erilainen luento. Lääketiede tutkii ihmisen kehoa, perimänja elintapojen tuotetta, mutta tämä luento esitti elintavasta laatutekijää, jonka voi säädellä niin, että keho voi hyvin ja samalla tekijän, joka on modifioitavissa kehon resurssien mukaan, niin että keho voi toimia optimaalisesti. Ja jos näin tehdään, läketieteen ottamien kokeiden tulisi osoittaa normaalia. Jos eivät osoita, vika ei ole normalisoidussa dieetissä, vaan kehossa on jokin metabolinen rajoittava tekijä, joka heijastuu normaaliarvoista poikkeamaan. Ajatelutapa oli uusi. Siihen perustuu sitten moni rasituskoe kuten sokerirasitus. ja toisaalta moni joka ei tunne mitään ravinto-opin ohjeista saataa käyttää sellaisia määriä sokeria, jota kutsuttaisiin laboratoriossa sokerirasitukseksi. Siitä sitten voi seurata ylirasitustila, joka on diabeettisuutta ja siitä - jos se havaitaan- voidaan palata normaali metaboliaan tiedon avulla . Ihminen on todellakin riippuvainen tiedosta. Vaistot ja vietit eivät johda järkevyyteen ja terveyteen ihmislajilla.
Dieetin suhteen tyyniin vesiin johti sitten dietetiikan kurssi Göteborgin yliopiitossa 1998- 2001. Sain vielä tutkimustyöni aiheeksi K-vitamiinin 10 p. työ ja niin alkoi myös vereni reologiset ominaisuudet muuttua normaaliksi, kun sain valaistusta dieetin osuudesta reologiaan - ja samalla luustoon.
Tässä mainitsen vain miten vähän nyt 2018 tarvitsen lisävitamiineja, kun osaan käyttää ravintoaineita niin, että ne antavat mitä tarvitsen.
2018
Käytän Levaxiinia, koska vielä ei ole tapahtunut kenelläkään, että kilpirauhanen voisi muuttua normaaliksi niillä, joilla se on muuttunut subakuutissa tyreoidiitissa hypotyreoottiseksi.
Verenpaineen pitämiseksi normaalina käytän diureettia ja vähäsuolaista dieettiä. kontrolloin että verenpaine on alle 140/85.
Joskus katson että verensokeri on normaali, tavoite: alle 6 mmol/l.
Mineraalietasapainoon käytän erilaisia hedelmiä, kuivia hedelmiä , pähkinöitä.
Minulla on vuosittaisessa kontrollissa aina natrium yläkantissa ja kalium alakantissa, joten on aina noudetattava vähäsuolaista dieettiä ja runsaskaliumhedelmäsuola pitoista dieettiä.
Lihasten pysyttämiseksi kunnossa käytän kohtuullisesti proteiinia- varoen, että ei liikaa kuitenkaan.
Kontrolloin painon, siitä näkee jos tulee äkki turvotuksia. Liika proteiini tekee myös turvotuksia seuraavaksi päiväksi.
B12- pistoksia otan harvakseltaan, n 4 kertaa vuodessa. Veriarvot ovat nykyisin normaalit ja lihakset
eivät ole arkoja. Mutta edelleen varon liian raskaan raahaamista ja huonosti tasapainotettua kantotapaa, jos kannan jotain.
Möllerin kalanmaksaöljyä teelusikallinen päivässä. Myös tavallista öljyä joskus ruokalusikallisen. rapsi- tai oliiviöljyä. Niissä on K1 vitamiinia ja E- vitamiinia. .
Koetan muistaa tri Ulf Bengtssonin ohjeet biogeenien aminien vältöstä- siis mieluummin tuorejuustoa kuin aromista ja jos keltaista juustoa niihin hyvin lievästi aromista. .
Hyvin harvoin histamiinipitoista kalaa (purkkitonnikalaa), sardiinia, anjovista,, mieluiten pakasteseitä tai pakasteturskaa.
Mieluiten vähäpuriinista lihaa, siis kanaa, munaa, maitotuotetta, kuin punaista, vahvasti puriinipitoista lihaa. Ei makkaroita. niissä on kovin paljon suoloja.
Maitotuotteet laktoosittomina tai vähälaktoosisina. Galaktoosia saa kyllä viikunasta.
Eräs komplikaatio, mikä tässä pitää mainita: Tuossa 1990-luvulla oli yksi influenssa, jonka jälkitautina tuli esiin sydäninsuffisienssi. Siihen käytin Digoksiinia ( tri Olson Järntorget Jänrhälsan) joitain aikoja, koska se poisti hyvin insuffisienssiturvotusta, jota flunssa ja yskiminen aiheutti.
Sitten olenkin koettanut ottaa influenssarokotuksia.
Kuitenkin tänä kesänä taas iski influenssa. Pärjäilin tavallisen diureetin avulla turvotuksista. Yskä oli kuitenkin hakkaava ja paha ja pitkäaikainen. Oli kuulemma sellainen inluenssatyyppi B, joka ei sisältynyt rokotteisiin. Jos tulee paha verenpainepiikki, Atacand 4 mg auttaa, se vähentää keuhkoturvotusta. ja sydänrasitusta. minulle se toimii akuuttilääkkeenä kuten toisille Furesis.
Tämä influenssa iski keuhkojenkin puolelle ja aiheutti restriktiota hengitykseen. PEF arvot tippuivat monta kymmentä prosenttia. Ostin limaa irrottavaa yskänlääkettä Bisolvon ja Fishermans Frien salmiakkitabletteja, joista saa kloridia ilman natriumia.
---
Sitten tuli helleaalto.
Tämä eivät sinänsä keliakian kannalta tuota erityisongelmaa muuten paitsi tuntuu siltä, että suolisto pääsee helposti liikaa kuivumaan, mikä on tosi tukalaa: kuin maha olisi täynnä pieniä pyöreitä kiviä ja ilmaa. Tähän en toistaiseksi ole keksinyt mitään erityistä keinoa muuta kuin koettaa käyttää vettä runsaasti ennen kuin noita pieniä "kivikuulia" pääsee muodostumaan, löytää kuitupitoista ja ottaa jotain suolaa, merisuolahiutaleita kielelle, ettei joudu relatiiviseen suolan puutteeseen. Kovassa helteessä ei ole sitä tavallista nälkää, koska lämpöenergiaa tulee ulkopuolelta.
---
Myös kuivahedelmistä koetan kerätä sitä mineraalia runsaasti. Viikunaa, taatelia. Salaatti on eduksi, Tavallinen uuniperuna ja kala. Vältän leipiä, vaikka ne olisivat varmasti hyviä gluteenittomia - sillä nyt taitaa kuidun tarve olla erittäin suuri eikä niissä ole niin paljon kuitua kuin hedelmissä ja pavuissa. Ongelma on aktuellia vielä, helle ei ole varmuudella vielä päättynyt. Liikunta on tärkeää! Olen tehnyt helteelläkin pitkiä kävelyitä ja se on hyväksi. Täytyy vain muistaa, että vaateissakin voi tuoda punkkeja kotiin. Pistettävä vaatteet pesusankoon metsäsamoilun jälkeen.
Siis edelleen - on jatkuvasti adaptoiduttava päivittäin ilmastoon, lämpötilaan, ilmankosteuteen.
Toivottavasti tässä tuli joitain asioita joista jollekuille voi olla hyötyä.
Ajattelin että kirjoittelen tässä sisällä kun tuo Johanne myrsky pauhaa, mutta se oli hyvin lyhyt ja nyt on jo sinistä taivasta, joten lopetan tähän. Ehkä voin siirtää kaikki kasvit ja tuolit takaisin parvekkeelle. Täytyy katsoa, mikä on sääennuste jatkossa.
...
Siis kuten sanottu, keliakiassa ei ole gluteeni mitenkään se suurin ongelma.Sen kun oppii tietopuolisesti erottamaan dieetistään, dieetti on gluteeniton. Se on tiedon asia.
Onglemat tulevat siitä, että gluteiinin sietämättömyys diagnosoidaan liian myöhään, jolloin se on ehtinyt aiheuttaa komplikaatioprosessien juuret, joista versoo pahenevat komplikaatiot ja alentunut yleiskunto ja vähentynyt luonnollinen immuunipuolustuskyky.
Tämäkin on tietopuolinen asia.
Onglemien jäävuori tulee komplikaatioista, jotka taas ovat " sairauksia", joita hoidetaan erikseen ilman perussyyn selvitystä tai tietämystä. Jopa kielletään siinä vaiheessa monelta edes mahdollisuus testata gluteenittoman dieetin parantavaa vaikutusta turhana . Alan olla sitä mieltä että tuolalinen esim puolen vuoden dieettikokeilu täysin gluteenittomalla ravinnolla, voisi antaa valkenemista moniin selvittämättömiin tautitiloihin. Sellaista koeaikaa taas pidetään ajan haaskauksena ja vääränä ohjeena. Sitäpaitsi ihmisen ruokamuisti on kuin kananmuisti ja kärsivällisyys dieetin pitoon on pavlovilaisen oppimisin huippusaavutus.
'
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)