Suomessa kohistaan gluteenista

Suomen eräs foorumi TIEDE.fi kirjoittaa tosiaan myrskyisesti gluteenista. Huomasin vasta nyt tällä viikolla. Miten nyt sanoisi. Se on opettavaista vilkaista. Joskus vain olisi parempi vain itse tehdä muutos ja vähentää gluteenin osuutta tai siirtyä ns etnisiin viljoihin, mitä miltei koko muu maailma tässä miljardien ihmisten maapallossa käyttää. Gluteeni kun röykkiöityy sinne Suomeen ja tänne Ruotsiin vaikka sen voisi jakaa muille miljardeille ihmisille, jotta siitä ei olisi vaivaa Pohjolassa.

Gluteenin vähentämistä ravinnossa ei kannata ehdotella niille, joilla ei ole vatsakipuja, sillä heillä on mitä vähäisin motivaatio nähdä gliadiinin toksisuutta ja vehnän käyttö on addiktiota muodostavaa. Siitä on mahdoton vieroittaa niitä, joilla ei ole oivallettua ongelmaa.
Lisäksi kristillinen junttavetoomus 3000 vuoden takaisten raamatullisten lestyjen jauhojen merkitykseen ravinnossa tai siihen että opetuslapsetkin katkoivat tähkäpäivä ja söivät jyviä, ei ole suoraan sijoitettavissa nykyajan pullan ja vehnänkäyttötasoon. Jos olisikin vehnän käyttö 3000- 4000 vuoden takaisella tasolla, ei toki olisi keliakiaa yleistyvänä tautina pullaa syövissä maissa. Vehnä on käynyt läpi hybridoimisen ja moninkertaisen valintansa ja gluteeni lisäksi rikastettua- mutta Adamin ja Eevan aikainen entsyymipaketti, joka pilkkoo peptidejä, ei ole sinä aikana paljoakaan muuntunut. Ihmisentsyymit EIVÄT ole luotu nykypullaa silmälläpitäen.
Siis nykypulla PITÄÄ sopeuttaa ihmiskunnan entsyymien relevantin pilkkomiskyvyn puitteisiin. On jollain tavalla käsittämätöntä, miksi ei järjellä selvitetä ihmisen entsyymien sulatuskyvyn rajoja, referenssialuetta, minkä mahalaukun entsyymit pystyvät aikayksikössä käsittelemään tuollaisesta proteiiniboluksesta kuin gluteeni.
Nykyisin kyllä tiedetään aika hyvin, paljonko sokeristuvia aineita voi nopeasti yhdessä ateriassa syödä, ettei verensokeri nouse huimiin arvoihin. Rasvallekin on selviä rajoja hahmotettu.
Proteiinin suhteen rajana on käytännössä se, että aminohappojen pitää ehtiä pilkkoutua niin pieniksi ja erillisiksi että ne voivat käyttää omaa soluissa olevaa geneettistä kuljettajaansa ja siirtyä aineenvaihdunnallisiin soluihin ja verenkiertoon jne olematta moniaminohappoisia pätkiä, jotka toimivat keholle vieraina allergeeneina. Vehnästä tulee niin vieraita allergeenejä, että ne eivät pysty siirtymään edes eteenpäin vaan allerginen reaktio tapahtuu suolessa ja tuhoaa suolen pinnan. Jotkut pikkupätkät kyllä siirtyvät vereen ja aiheuttavat allergioita verivälitteisesti koko kehosta. Gliadiinista tulee qqqp sisältöisiä pätkiä ja silloin ne muistuttavat viruksia. Yksinkertaisesti ajallisesti on mahdotonta että gliadiini pilkkoutuisi, jos sen määrä on hyvin suuri. ja silloin voi allergeenisiä pätkiä esiintyä kaikilla, ei vain keliakikoilla, joiden entsyymit eivät pure geneettisistä syistä tuohon proteiinimöykkyyn.

TIEDE.fi polemisoi lääketiede ja terveyspalstallaan aiheena
Viljojen gluteeni huumeiden listalle?

KOMMENTTI 3.10. 2010.
Huomasin  että kesän aikaan oli tullut kommenttikin, jonka nyt vasta vilkaisin
Ensinnäkin: Minun ei ole tarkoitus tehdä mitään tarkkaa pj, patientjournal tähän ja ajoittaa tapahtumia, kuten ehkä kommenttoija odottaa, mutta voin kertoa seuraavia johtolankoja iho-oireitten osalta, jos kiinnostaa. Vanhan ajan keliakian tuntemattomuus on todella lääketieteen lapsus. Mutta lääketieteellä on paljon muutakin historian taakkaa, josta keliakian diagnosoimattomuuden osuus on pienimpiä.

18 vuotta iästäni ( s. 1946) asuin Hämeessä. Sodan jälkeen pullaa ei ollut kovin usein, mutta lauantaisin leivottiin. Sunnuntaina oli pullakaakaot. Muina päivinä päivä alkoi kaurapuurolla ja ruisleivällä, oli paljon perunaa ja vihanneksia ym gluteenitona, ja aina sunnuntaina oli pullaa, sekä juhlissa. Vanha pulla kuumennettiin korpuiksi.
Taiveihottumia oli lapsuuden ajan, naftalanpastaa hoidoksi; krooninen tonsilliitti, painon nousu huonoa, korvatulehduksia. (penisilliini ja sulfa-allergia). Tonsillat ja kitarisat poistettiin 10 vuotiaana joten oli helpompi hengittää ja paino alkoi nousta.
Teini-iässä tuli sitä kämmen- jalkapohja rakkulaa ja saattoi tulla abskesseja kehoon ja aika vaikeita taivejuttuja, miltei jatkuva sinuiitti ( joka tulehdus johtui kai höyhentyynyistä ja villavaatteista . kehittyi erilaisia muita allergioita ( höyhen, villa, nikkeli, nahka, täytetyt eläimet ym). Mahakoliikkeja alkoi teini-iästä, joka kerta sai olla linkussa ja kontillaan, että menivät ohi. En yhdistänyt näitä mitenkään ruokaan. Siihen aikaan ei koskaan ajateltu, että ravinto voisi olla ihottuman tai vaivojen aiheuttaja.kuvittelin esim munuaiskivikohtauksiksi.

Opiskeluaikana jätin kaurapuuron ja aloin leipoa vehnästä. Käytin yhä enemmän vehnää, joten mahavaivat lisääntymistään lisääntyivät, samalla tuli enemmän muita ihoallergioita, kuten eräissä töissä formaliinia kohtaan, käsien pesuaineita kohtaan ( kirurgilla), jopa mustia vaatteita kohtaan, sminkatakaan ei voinut , ei voinut käyttää koruja, joissa oli jotain lejeerinkiä. röntgentyössä oli joitain aikoja. Siihen aikaan oli veriripulia. Luulin röntgeniä syyksi, mutta toiset olivat pitempään samassa työssä ilman vaivaa. Ja oli kovia koliikkeja.
Vähitellen kehittyi " sprue", kuten vanhoissa medisiinan kirjoissa kerrotaan, steatorrhea- diarrhea tauti ja laihduin pari kymmentä kiloa. Sukulaislääkäreiltä tuli lahjaksi paksuja sisätautien kirjoja saksan tai englannin kielellä.

Aloitin dieetin 1981 kun olin 30 vuotta. Tästä alkaen alkoivat iho-oireet vähetä myös, paino stabiloitui ja ruoka alkoi pysyä . Dieetin tarkistusta sain 1996 1998 kansainvälisessä celiakia symposiumissa Tampereella . Dietologian opinnot 1997, 1998-. 2001 edelleen auttoivat tarkistamaan seikkoja.Piilogluteeniruokia piti karsia, vehnätärkkelystuotteet jättää. Jossain praliinissa voi olla muruja gluteenista.

Nykyisin minulla ei ole iho-oireita, mutta tietty herkkyys eräitä samoja asioita kohtaan kuin ennen, nahka, lejeerinkikorut, osterit, simpukat, raa an kalan haju, villa, höyhen, eräät eläinallegiat etc, mutta ne ovat toinen asia, eivät ne ole yhteydessä viljayliherkkyyteen, vaan vain muita yliherkkyyksiä, sekä herkkyyttä joitain lektiinejä kohtaan joita joissain vihanneksissa on. Suvussankin  Suomen puolella esiintyy keliakian lisäksi myös hyvin pahaa muuta allergisuutta ja yliherkkyyttä muutamissa harvoissa yksilöissä. Näitten monien muitten asioitten takia pidän vehnäintoleranssia ja yliherkkyyttä sivuseikkana, jonka takia en edes hakeudu keliaakikkojen kokouksiin- pimittämään muitten käsitystä taudistaan. He kokeilevat kauraakin, jonka käytön aikana kärsin aina ihokutinasta. kerran oli koko selkä täynnä punaisia kirsikan kokoisia abskesseja.
Olen tyytyväinen näistä vuosista, kun iho on oireeton , ei kutia, kirvele, punota, vetistä. Kuten Eino Leino sanoo:
 Joll onni on, se onnen kätkeköön.