Leta i den här bloggen

fredag 9 oktober 2009

Influenssarokotus ja keliakia?

Should the Coeliacs be vaccinated against influenza?
October 9, 2009

* Asplenic or severe dysfunction of the spleen (including homozygous sickle-cell disease and coeliac disease.

The Primary Care Society for Gastroenterology has produced guidelines on the follow-up care of adult coeliac disease (2) in which they state:

Some degree of splenic atrophy is present in most patients with coeliac disease, and is sufficiently severe to cause peripheral blood changes in about a quarter. Patients should be considered for:
* Vaccination against pneumococcus and haemophilus influenza type b
* Vaccination against influenza
* Guidance about the increased risks attached to tropical infections e.g. malaria
* Life long prophylactic antibiotics are not recommended.”

http://www.attract.wales.nhs.uk/answer.aspx?criteria=&tagtrail=%2Fvaccine%2F&qid=2320&src=0
  • Tässä käsittääkseni  suositetaan influenssarokotusta, pneumokokkirokotusta ja hemofilus inf b  rokotusta keliakikolle,kehoitetaan  huomioimaan suuremmat malariansaamisriskinsä ja käsittämään että mitään koko iän antibioottia  ei suositella.  2012-09- 04

Miksi keliaakikolla on suurempi sepsisriski?

LÄHDE: (PubMed hakulaittella)
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18270242
Gut. 2008 Aug;57(8):1074-80. Epub 2008 Feb 12.
Comment in: Gut. 2008 Aug;57(8):1034-5.
Coeliac disease and risk of sepsis.
Ludvigsson JF, Olén O, Bell M, Ekbom A, Montgomery SM.Orebro University Hospital, Sweden

Keliaakikko-yksilöiltä tutkitaan sepsisriskejä.  Ruotsin kansallisesta rekisteristä identifioitiin 15325 yksilöä, joista oli tehty diagnoosi 1964- 2003 aikana ( coeliac disease, keliakia) . Lisäksi referenssipotilaita oli 14494. Statistinen sepsisriski laskettiin ( Cox regression estimated the hazard ratios (HRs) for subsequent sepsis).
Tulos: Sisäpotilaisiin verrattuna keliakikoilla oli lisääntynyt sepsisriski
 Jos keliakia oli diagnosoitu jo lapsuudessa, riski ei ollut noussut.
Jos keliaakikkoja verrattiin yleiseen väestöön ( eikä sairaalan sisäpotilaisiin), tautiin liittyi kohonnut sepsisriski.
Johtopäätökset: Tutkimus osoittaa keliaakikko-yksilöitten olevan suuremmassa sepsisriskissä ja ensisijassa kyse on pneumokokkisepsiksestä. Tämän riskin lisääntymä rajoittui niihin aikuisiin, joiden keliakia oli diagnosoitu vasta aikuisuudessa. Mahdollisia syitä riskin nousuun ovat mm.keliakikon
  • hyposplenismi
  • lisääntynyt limakalvon läpäisevyys
  • suoliston muuntunut glykocalyx-kompositio.
hyposplenism, increased mucosal permeability and an altered composition of the intestinal glycocalyx in individuals with coeliac disease.

tisdag 6 oktober 2009

Ruotsalainen käypähoito ja diagnosointi keliakiassa

SITAATTI Lääkärilehdestä: käännän sitä kun tässä ehtii.

Medicinska behandlingsformer kan komma att ersätta glutenfri diet
Kraftigt ökad celiakiprevalens
 http://www.lakartidningen.se/07engine.php?articleId=12886

Anders Lindgren, med dr, överläkare, medicinkliniken Södra Älvsborgs sjukhus, Borås
Anders Kilander, docent, överläkare, medicin­kliniken, Sahlgrenska universitetssjukhuset/Sahlgrenska, Göteborg

Sammanfattat
Prevalensen för celiaki har ökat kraftigt de senaste decennierna. I flera europeiska studier har man funnit en prevalens på 1:100.
Den tidigare beskrivna ökade malignitetsrisken bland patienter med denna sjukdom har i senare studier ­visat sig vara obetydlig eller endast lätt ökad.
Celiaki är en systemsjukdom som har koppling till flera and­ra organsystem än tarmen.
Trots att vi nu har serologiska test med hög sensitivitet och specificitet kvarstår krav på biopsi för säker diagnos.
Tvärtemot tidigare uppfattning tycks celiaki kunna debutera även i vuxen ålder.
Det finns nu hopp om att ­man ska finna medicinska behandlingsformer som alternativ till glutenfri diet.
Celiaki, glutenöverkänslighet, beskrevs av den engelske läkaren Samuel Gee redan år 1888. Den holländske barnläkaren Karel Dicke fann i slutet av 1940-talet att barn med symtom som vid celiaki förbättrades i samband med spannmålsbristen under andra världskriget. När tillgången på spannmål blev bättre efter krigsslutet försämrades barnen åter. Det är klarlagt att proteinet gluten i vete, råg och korn, eller mer exakt de proteinfraktioner kallade PROLAMINER som ingår i dessa sädesslag, är den utlösande faktorn. De tre sädesslagens PROLAMINER , gliadin (vete), sekalin (råg) och hordein (korn), är alkohollösliga och de mest toxiska fraktionerna av proteinet gluten. Alla tre går dock ofta under den gemensamma benämningen gliadin. Med glutenfria produkter avses i handeln produkter som är fria från PROLAMINER från vete, råg och korn.
Större medvetenhet om sjukdomen och förbättrade dia­gnostiska möjligheter kan vara orsaken till att vi under de senaste decennierna sett en kraftigt ökad prevalens i framför allt europeiska studier. Från att tidigare ha legat på cirka 1:300 har prevalensen ökat till cirka 1:100, enligt flera europeiska screeningundersökningar under det senaste decenniet [1, 2]. Bland barn är prevalensen lika för flickor och pojkar, 1:1, medan kvinnor drabbas dubbelt så ofta som män.
  • KLASSISKA SYMTOM , LAB , OSPECIFIKA BESVÄR
Diarré, steatorré, viktnedgång, trötthet och anemi är klassiska symtom vid celiaki som vi numera sällan ser. Hos vuxna finner man i dag ofta bara järn-, folat- eller B12-brist, eller symtom som vid funktionella mag–tarmbesvär. Många av de patienter som i dag diagnosticeras har utretts för ospecifika besvär, varvid man funnit positiva transglutaminas- eller glia­dinantikroppar. I en studie fann man att 5 procent av patienter som uppfyllde Rom II-kriterierna för funktionell tarmsjukdom hade odiagnostiserad celiaki [3].
Bland patienter med dermatitis herpetiformis har ungefär 75 procent villusatrofi [4]. Celiaki kan vara en orsak till både manlig och kvinnlig infertilitet [5], liksom osteopeni och osteoporos [6, 7].

  •  TRANSAMINAASIT, ALKALINEN FOSFATAASI
Isolerade förhöjda transaminaser har rapporterats hos 13–53 procent av vuxna med odiagnostiserad celiaki [8]. Detta fynd bör föranleda utredning avseende celiaki, men även isolerad stegring av alkaliska fosfataser i serum som uttryck för osteomalaci bör utredas.
  •  BMI
Patienter som är överviktiga kan också ha odiagnosticerad celiaki. I en studie i Nordirland som omfattade 371 patienter hade 39 procent ett BMI ≥25 medan endast 5 procent hade ett BMI <18>95 procent [19]. Sensitiviteten är hög för total villusatrofi, men betydligt lägre för mindre uttalade förändringar (Tabell I) [20, 21].
  •  IgA,  GLIADIINIVASTA-AINEET AGA IgA, IgG
 Det är viktigt att bestämma IgA samtidigt med antikroppsbestämning eftersom celiaki vid samtidig IgA-brist ger falskt negativa resultat. Patienter med selektiv IgA-brist har dessutom en 10-faldigt ökad risk att utveckla celiaki [22].
  •  TRANSGLUTAMINAASIVASTA-AINEET
Trots synbarligen hög sensitivitet och specificitet för transglutaminasantikroppar blir det positiva prediktiva värdet, det vill säga proportionen patienter med positivt test som är korrekt diagnostiserade, vid celiakiscreening ganska lågt beroende på sjukdomens låga prevalens [23, 24]. Bestämning av deaminerade gliadinpeptidantikroppar i kombination med transglutaminasantikroppar har nyligen visat sig öka specificiteten. Ytterligare studier krävs dock för att bestämma dess plats inom diagnostiken [25].
En engelsk studie har visat att ett transglutaminasanti­kroppsvärde som är mer än 10 gånger den övre normalvärdesgränsen har ett positivt prediktivt värde på 100 procent, varför biopsier för diagnos i dessa fall inte anses nödvändiga [26]. Detta tycks gälla med få undantag för samtliga på marknaden förekommande analyskit [27].
  •  GASTROSKOPIA , SUOLIBIOPSIA.HISTOLOGINEN KUVA , IEL
 Gastroskopi med biopsier från duodenum descendens får emellertid fortfarande anses som en obligatorisk undersökning för definitiv diagnos. Histologiskt kan man se ett helt spektrum av förändringar från total villusatrofi med krypthyperplasi till normala villi med endast lymfocytinfiltration i epitel och lamina propria (Figur 1–3).
Isolerad intraepitelial lymfocytos (IEL) är ett ospecifikt fynd som i cirka 10 procent av fallen kan vara tecken på begynnande celiaki. Fyndet kan också ses vid autoimmuna tillstånd, NSAID-medicinering, bakteriell överväxt till tunntarmen och Giardia-infektioner. Om lymfocyterna är >40/100 epitelceller är det sannolikt ett patologiskt fynd [28].
Tidigare har det ansetts att celiaki är en sjukdom som debuterar i de tidiga barnaåren. En studie från Finland talar dock för att sjukdomen kan utvecklas också i vuxen ålder [29]. Patienter som har positiva antikroppar men normal histologi ­löper stor risk att utveckla sjukdomen.
Hur ska man då handlägga patienter med positiv antikroppsbestämning och normal histologi respektive patienter med IEL?
  •  HAPLOTYYPIN MÄÄRITYS
 Ett sätt skulle kunna vara haplotypbestämning.
Majoriteten (>95 procent) av celiakipatienterna har antingen haplotyp HLA-DQ2 eller HLA-DQ8. Har man ingen av dessa genotyper är det högst osannolikt att man har eller kommer att få sjukdomen, varför ingen ytterligare åtgärd vidtas. Om patienten har en haplotyp som är förenlig med celiaki kan man välja en av två vägar. Har patienten besvärande symtom bör man rekommendera glutenfri kost, uppföljning av symtom och ny biopsi av tunntarmsslemhinnan. Om patienten är väsentligen besvärsfri görs ingen koständring men en ny gastroskopi om 1–2 år. Man ska dock komma ihåg att specificiteten för haplotypbestämningen är låg eftersom dessa haplotyper finns hos 20–30 procent av befolkningen, vilket begränsar värdet av ett positivt resultat [30].
  • PAHANLAATUISEN TAUDIN RISKIT
Malignitetsrisk hos patienter med celiaki
  • MALIGNITEETTI MAHA-SUOLIKANAVASSA
Det är sedan länge känt att obehandlad celiaki innebär en ökad risk för utveckling av maligna tillstånd i mag–tarmkanalen. Det är också känt att denna risk avtar, för att sedan försvinna, efter behandling med strikt glutenfri kost [31]. I en relativt ny stor svensk studie undersökte man 12 000 patienter som hade vårdats på sjukhus för celiaki eller dermatitis herpetiformis avseende malignitetsutveckling. Man fann en 1,3 gånger ökad risk för patienter med enbart celiaki (95 procents CI 1,2–1,5), och en 1,2 gånger ökad risk för patienter med enbart dermatitis herpetiformis (95 procents CI 1,0–1,4). Den ökade malignitetsrisken avtog med tiden och skilde sig inte från den i normalbefolkningen efter 5–10 år [32].
  • LYMFOMAN, LYMFOPROLIFERATIIVISEN TAUDIN RISKI
Den 6-faldigt ökade risken i den svenska studien för den mest kända tumörsjukdomen lymfom är låg jämfört med fynd i andra studier, där man funnit en 15–100-faldigt ökad risk [32]. Dessa resultat är dock i regel från regionala centra dit patienter med svårare sjukdom remitterats.
I en stor brittisk populationsundersökning från en primärvårdsdatabas som omfattade 8 miljoner patienter fann man 4 732 patienter med celiaki under åren 1987–2002. Den totala risken för malignitet uppgick till 1,29 (95 procents CI 1,06–1,55) och för gastrointestinal malignitet till 1,85 (95 procents CI 1,22–2,81). Den största risken fanns under det första året efter diagnosen. Därefter fann man bara en signifikant ökning av risken för lymfoproliferativa sjukdomar [33]. I en engelsk populationsbaserad studie omfattande 869 patienter med biopsiverifierad celiaki som följts upp under 23 år kunde man inte påvisa någon ökad malignitetsrisk [34]. Den slutsats man får dra av dessa studier är att det sannolikt framför allt är patienter med svårare form av celiaki som löper ökad risk att utveckla malignitet och att risken för malignitet bland alla patienter med symtomgivande celiaki totalt sett är mycket liten. När det gäller patienter utan symtom finns inga belägg för att de skulle löpa ökad risk för malignitetsutveckling [5].
  • RINTASYÖVÄN ALENTUNUT RISKI
Fyra studier har visat en minskad risk för mammarcancer hos patienter med celiaki. Någon förklaring till detta samband har man inte funnit [35].
  •  PAHANLAATUINEN SUOLISTOTAUTI
 Tunntarmslymfom eller annan tarmmalignitet bör misstänkas om patienter som tidigare svarat bra på glutenfri kost på nytt får mag–tarmsymtom trots strikt diet.

Extraintestinala manifestationer av celiaki
  • OSTEOPOROOSI, OSTEOPENIA
Nedsatt bentäthet (osteopeni och osteoporos) ses relativt ofta hos patienter med celiaki. I en studie fann man att 7 procent av patienter med nedsatt bentäthet hade celiaki [36]. Det föreligger en lätt ökad risk för frakturer hos patienter med celiaki på grund av osteoporos, men denna ökade risk tycks vara begränsad till gruppen med »klassisk malabsorption« [35].
  • LONKKAMURTUMA
 I en stor populationsundersökning fann man att risken för en patient att drabbas av en höftfraktur jämfört med normalpopulationen var 1/1 000 patienter och år. För närvarande saknas allmänna riktlinjer avseende om generell bentäthetsmätning med DEXA av nydiagnostiserade celiakipatienter är kostnadseffektivt [35].
  • IHOKELIAKIA
Dermatitis herpetiformis är en hudmanifestation av glutenöverkänslighet. 10–30 procent av patienter med detta tillstånd har negativa transglutaminasantikroppar [37] och minst 60 procent saknar mag–tarmsymtom [37]. Hudförändringarna svarar bra på behandling med glutenfri kost.
  • ATAKSIA, NEUROPATIA
Samband mellan celiaki och neurologiska tillstånd, till exempel cerebellär ataxi och neuropati, har också beskrivits, men huruvida dessa samband är kausala och om tillstånden förbättras efter insatt glutenfri kost är fortfarande oklart [38]. För att svara på den frågan krävs större prospektiva studier [39].
  • KROONINEN MAKSASAIRAUS
Man har också funnit ett samband mellan celiaki och kro­n­iska leversjukdomar som primär biliär cirros, primär sklero­serande kolangit och kronisk autoimmun hepatit. Från Finland har rapporterats 3 patienter som remitterats för levertransplantation på grund av leversvikt, vilka samtliga förbättrades kraftigt efter påbörjad glutenfri kost sedan man konstaterat samtidig celiaki. Detta ledde till att planerade levertransplantationer kunde avblåsas [40]. En retrospektiv undersökning av 185 patienter som genomgått levertransplantation vid samma klinik visade att 8 (4,3 procent) hade celiaki [40].
  • DIABETES  1, AUTOIMMUUNITYREOIDIITTI
Diabetes mellitus typ 1 och autoimmuna tyroideasjukdomar har också en ökad prevalens av celiaki, liksom patienter med Downs syndrom [41].
  • KOLIITTI
Det är också värt att känna till att celiaki är överrepresen­terat vid lymfocytär kolit, och man bör ha detta tillstånd i åtanke om patientens symtom inte går fullständigt i regress efter insatt glutenfri kost [42].

  • DIEETTI, EDELLEEN AINOA HOITO. Glutenfri diet – ännu enda behandlingen

Behandlingen av celiaki består av livslång glutenfri diet. Cirka 70 procent av patienterna upplever symtomatisk förbättring inom två veckor efter att de startat med glutenfri kost [43].

  • KAURA VERRATTUNA  MUIHIN KOTIMAISIIN VILJOIHIN
 Man har på senare år visat att havre i kosten tolereras väl av celiakipatienter [44], sannolikt beroende på att PROLAMININNEHÅLLET är endast 1/5 av innehållet i övriga sädesslag. Detta har också inneburit en klar förbättring för celiakipatienterna då havre också ger ett viktigt tillskott av fiber i kosten [45].
  • PROGNOOSI.  SPONTAANIPARANEMISTAPAUKSIAKIN
 Hos barn normaliseras vanligen tunntarmsslemhinnan, medan man bara finner en partiell restitution av slemhinnn hos hälften av de vuxna patienterna [46].

I en nyligen publicerad studie beskrevs 61 patienter som fått diagnosen celiaki som barn men som vid glutenprovokation några år efter diagnosen inte utvecklade symtom trots villus­atrofi och som därför tilläts att återgå till normalkost. När man följde upp barnen i vuxen ålder fann man att 13 patienter hade spontanläkt med normala villi utan kliniska tecken på celiaki [47]. Detta visar att sjukdomen kan läka ut eller övergå i ett latent stadium hos vissa patienter, vilket skulle kunna innebära att man så småningom kan identifiera patienter som inte behöver livslång glutenfri diet. Detta väcker också frågan om alla asymtomatiska patienter som upptäcks vid serologisk screening behöver ha en glutenfri diet för att minska risken för framtida komplikationer. En prospektiv studie av den patientgruppen vore av stort värde.
  • ENTSYYMITERAPIA
Nyligen publicerades en studie där man kunde visa att om man behandlar med ett enzym (Aspergillus niger propylendoproteas) som bryter ned PROLAMINER når knappt något gluten duodenum [48]. Detta inger hopp om att man i framtiden ska finna medicinska behandlingsformer som alternativ till glutenfri diet.
  • JOS POTILAS EI PARANEKAAN DIEETILLÄ
Om patienten inte blir bra, vad gör vi då?

Om patienten inte blir bra är det första vi ska fråga oss om dia­gnosen är riktig. Giardiasis, Whipples sjukdom och tropisk sprue är andra sjukdomar som kan ge en histologisk bild som påminner om celiaki. Även bakteriell överväxt till tunntarmen har rapporterats i hög prevalens hos patienter som inte svarat på kostbehandling [49].
  • REFRAKTÄÄRINEN KELIAKIA
  •  ENTEROPATIAAN LIITTYVÄ T-SOLULYMFOMA
Refraktär celiaki innebär fortsatta symtom trots strikt glutenfri kost under 6–12 månader, enligt olika definitioner. Tillståndet är extremt ovanligt hos barn och ovanligt hos vuxna. Några riktigt säkra siffror angående prevalens går inte att hitta i litteraturen, men 2–5 procent har bedömts som rimligt [50]. Man bör ha i åtanke att i denna grupp finns patienter med enteropatiassocierat T-cellslymfom. Dessa kan identifieras med hjälp av en immunhistokemisk undersökning av formalinfixerade biopsier som visar en abnorm fenotyp av de intraepiteliala lymfocyterna [51]. I första hand ska emellertid dessa patienter ges förnyad kostrådgivning. Fortsatta symtom, trots att man inte kunnat påvisa kostfel eller T-cellslymfom, kan behandlas med steroider och/eller azatioprin [52]. Försiktighet med steroider bör dock tillrådas på grund av ökad risk för frakturer hos dessa patienter, som redan kan ha utvecklat osteopeni. Även cyklosporin [53] och infliximab [54] har visat sig vara verksamma vid refraktär celiaki.
  • SEURANTA
  • Oireettomuus, normalisoituneet transglutamiinit ja serologia. Villusrestitutio?
Uppföljning av celiakipatienter

Hur ska man följa upp patienter som fått diagnosen celiaki? Räcker det med symtomfrihet och normaliserade transglutaminasantikroppar? Trots att de flesta patienter svarar på behandling med normalisering av symtom och serologiska test ser man ofta kvarstående histologiska förändringar i tarm­slemhinnan, vilket visats i ett flertal studier [55]. I exempelvis en holländsk studie fann man histologisk remission hos 65 procent av patienterna efter 2 år och hos 85 procent efter 5 år [56]. En studie på Nordirland visade fullständig restitution av villi hos 40 procent av patienterna efter 12 månaders glutenfri kost [57].
  • Kontrolligastroskopia. Uusi dietitistiremissi
Den allmänna uppfattningen är att felaktig diet är orsaken till att slemhinnan inte normaliseras. Det har föreslagits att man kan avstå från kontrollgastroskopi, eftersom klinisk förbättring och uppföljning med noggrann dietgenomgång är väl korrelerade med slemhinneläkning [58].

En alternativ uppföljning är att man gör en kontrollgastroskopi efter 1 år, då det kan vara motiverande för patienten att få veta om koständringen har gett resultat. Om tunntarms­slemhinnan inte har läkt får patienten en uppföljande kontakt med dietist för ny kostgenomgång, varefter kontrollgastroskopi görs på nytt om ytterligare 2 år. Om tunntarmsslemhinnan fortfarande inte skulle ha restituerats, men patienten är besvärsfri, görs ingen ytterligare biopsikontroll, utan vi rekommenderar endast årlig klinisk kontroll. I figur 4 och 5 ges förslag till uppföljning av patienter med misstänkt celiaki och som har antingen positiva eller negativa transglutaminas­antikroppar.
  • Reseptillä  gf elintarvikkeita
Barnläkare kan på livsmedelsanvisning förskriva 3 månaders behov av glutenfria produkter i form av exempelvis glutenfritt mjöl, pasta och färdigbakat bröd för 120 kronor till barn upp till 16 års ålder, oavsett hur mycket de förbrukar. Efter 16 års ålder varierar bestämmelserna mellan olika landsting.


Referenser
1. Maki M, Mustalahti K, Kokkonen J, et al. Prevalence of Celiac disease among children in Finland. N Engl J Med 2003;348:2517-24.
2. West J, Logan RF, Hill PG, et al. Seroprevalence, correlates, and characteristics of undetected coeliac disease in England. Gut 2003;52:960-5.
4. Maki M, Collin P. Coeliac disease. Lancet 1997;349:1755-9.
17. Laurin P, Stenhammar L, Falth-Magnusson K. Increasing prevalence of coeliac disease in Swedish children: influence of feeding recommendations, serological screening and small intestinal biopsy activity. Scand J Gastroenterol 2004;39:946-52.
ach to the spectrum of gluten sensitivity ('celiac sprue'). Gastroenterology 1992;102:330-54.22. Collin P, Maki M. Associated disorders in coeliac disease: clinical aspects. Scand J Gastroenterol 1994;29:769-75.
29. Collin P, Helin H, Maki M, et al. Follow-up of patients positive in reticulin and gliadin antibody tests with normal small-bowel biopsy findings. Scand J Gastroenterol 1993;28:595-8.


fredag 2 oktober 2009

Gluteeni lie paha myös eräissä diabeteksissa

http://www.dagensdiabetes.se/
  • Vehnä on epäiltynä 1- tyypin diabeteksen kehittäjänä. 
Vete misstänkt för att trigga igång typ 1 diabetes

Immuunijärjestelmä miltei puolella kaikista 1- tyypin diabeetikoista reagoi epänormaalisti vehnän proteiineihin.
 Immunsystemet hos nästan hälften av alla typ 1 diabetiker reagerar onormalt på proteiner från vete.

Reaktiolla on myös yhteyttä taudin tiettyihin geneettisiin riskivariantteihin.
Reaktionen har också samband med kända genetiska riskvarianter för sjukdomen.

Terveisiin verrattuna paljon useammin tapahtuu 1- tyypin diabeetikoilla solujen immuunivasteen ylireaktioita vehnän proteiineja kohtaan.
 Celler från immunförsvaret överreagerar betydligt oftare på olika proteiner från vete hos typ 1 diabetiker än hos friska individer.

Neljästäkymmenestä kahdesta (42) testatusta henkilöstä oli kahdellakymmenellä (20) epänormaali reaktio, mikä toimi osana inflammatorista eli tulehduksellista prosessia.
Av 42 testade hade 20 den onormala reaktionen som är en del i en inflammatorisk process.

Kun sama laboratoriokoe tehtiin terveitten kontrollihenkilöitten soluille, ei kellään ollut vastaavan tyypin ylireaktiota.
När samma laboratorieförsök utfördes på celler från friska kontrollpersoner var det ingen som svarade med samma typ av överreaktion.
  • Häiriintynyt tasapaino autoimmuunitaudeissa
 Rubbad balans vid autoimmuna sjukdomar

Me omaamme syntyessämme epäkypsän immuunivasteen, joka elämän varhaisvaiheissa kouluuntuu erottamaan oman kehon ja oman  kehon  ystävän oman kehon vihollisesta, ja se oppii myös immuunijärjestelmänä hyökkäämään ja tuhoamaan kehoon tunkeutujan kuten viruksen ja bakteerin ja samalla kuitenkin jättämään rauhaan kehon omat kudokset ja ympäristöstä peräisin olevat vaarattomat molekyylit.
Vi föds med ett omoget immunförsvar som tidigt i livet lär sig att skilja vän från fiende, att attackera och förgöra inkräktare som virus och bakterier men lämna kroppens egna vävnader och ofarliga molekyler från omgivningen i fred.

Autoimmuuneissa taudeissa tämä tasapaino järkkyy ja immuunivasteemme alkaakin hyökätä kehomme omia kudoksia vastaan.
 Vid autoimmuna sjukdomar rubbas balansen och immunförsvaret angriper kroppsegna vävnader. Vid typ 1 diabetes riktar sig attacken mot de insulinproducerande betacellerna.
  • Esimerkkinä gluteeni-intoleranssi 
  Exemplet glutenintolerans

Gluteeni-intoleranssi on kaikkein tunnetuin esimerkki sellaisesta autoimmuunista taudista, jossa immuunijärjestelmä vikaan suuntautunut hyökkäys johtuu ylireaktiosta jotakin proteiinia kohtaan, tässä tapauksessa gluteenia kohtaan.
Glutenintolerans är det mest kända exemplet på en autoimmun sjukdom där immunsystemets missriktade angrepp beror på en överreaktion mot proteiner i maten, i detta fall gluten.

Jos nämä potilaat lopettavat syömästä sellaista ruokaa, joka sisältää gluteenia, oireet katoavat.
Slutar patienten äta mat som innehåller gluten försvinner symtomen.

Kombinoitu samanaikainen gluteeni-intoleranssi ja 1- tyypin diabetes samassa henkilössä ei ole mitenkään epätavallista ja molemmat taudit omaavat keskenään samoja riskigeenejä. Kombinationen glutenintolerans och typ 1 diabetes hos en och samma patient är inte ovanlig och de båda sjukdomarna delar också riskgener med varandra.
  • Ystävän ja vihollisen erottaminen 
  Skilja vän från fiende

Kanadalainen Ottawan yliopiston professori Fraser Scott sanoo, että erityisen monimutkaista on oman kehon ystävän ja vihollisen erottaminen toisistaan, koska siellä on niin suuri määrä sekä immuunisysteemin eri soluja että bakteereita.
- Att skilja vän från fiende kan vara särskilt komplicerat i mag-tarmkanalen där det finns mycket stora mängder av såväl immunsystemets olika celler som bakterier, säger Fraser Scott, professor på universitetet i Ottawa, Kanada,

Fraser Scott kirjoittaa tästa vasta julkaistusta tutkimuksesta, joka on ensimmäinen osoittamassa 1- tyypin diabeetikkojen immuunivasteen ylireaktioita vehnäviljaperäisiä proteiineja kohtaan.
Fraser Scott, (som) är ansvarig författare till den nu publicerade undersökningen som är den första att visa att immunförsvaret hos patienter med typ 1 diabetes överreagerar mot proteiner från sädesslaget vete.
  • Oletus toimii eläimillä 
 Fungerar på djur

Sama tutkijaryhmä on aiemmin osoittanut eläimillä, että sellainen ravinto, joka ei sisällä vehnää, vähentää riskejä 1- tyypin diabeteksen saamiseen niillä koe-eläimillä, jotka normaalisti saavat tämän taudinkaltaisin taudin.
  Samma forskargrupp har tidigare upptäckt att en kost som inte innehåller vete minskar risken för diabetes hos försöksdjur som normalt får en sjukdom som liknar typ 1 diabetes.

Eräässä kommentaarissa Science Daily lehdessä Fraser Scott sanoo, että tarvitaan vielä lisätutkimuksia, jotta voidaan osoittaa ihmisissä linkki vehnän ja 1- tyypin diabeteksen kesken- ja josko vehnättömällä dieetillä on samaiset vaikutukset ihmiselläkin.
 I en kommentar i Science Daily säger Fraser Scott att det fortfarande krävs mer forskning för att bekräfta länken vete-typ 1 diabetes hos människor och om en vetefri kost skulle ha samma effekt.

(Lisäys 4.9. 2012: Tästä on tanskalaiset tiedemiehet tehneet hypoteesin ja alkavat nyt osoittaa sitä Kööpenhaminassa. Puhelinkeskustelu Kööpenhaminaan)
  • Maha-suolikanava ja diabetes.
Mag- tarmkanalen och diabetes

Suomesta professori Mikael Knip sanoo eräässä tutkimuskommentaarissa, että tulokset antavat teorialle lisätukea siitä, että mahasuolikanavalla on aktiivi osa 1- tyypin diabeteksen kehkeytymisessä.
  Professor Mikael Knip från Finland säger i en kommenterar till undersökningen att resultaten ger ytterligare stöd åt teorierna att mag-tarmkanalen spelar en aktiv roll i uppkomsten av typ 1 diabetes.

LÄHDE: Text: Tord Ajanki www.diabetesportalen.se
Tutkimus on julkaistu elokuussa lehdessä Diabetes.
Undersökningen är publicerad i tidskriften Diabetes Aug 2009
LÄHDE: Nyhetsinfo www red DiabetologNytt
Julkaistu 25 elokuuta: 
 Publicerad: |2009-08-25|

Suomennos 27. 9. 2009
Oma kommentti:
( Olen ollut tätä mieltä 1990-luvulta mutta olen nähnyt  tapahtuvan vain gluteenin lisäämistä  yleisen ravintoon).
Päivitysluku 4.9. 2012
Päivitys 13.9. 2014 

torsdag 11 juni 2009

44-vuotiaan potilaan keliakian diagnosointi ja laskimotulppa

Laskimotulppataipumusta keliakiassa

LÄHDE: Beyan E, Pamukcuoglu M, Beyan C. Deep vein thrombosis (DVT)  associated with celiac disease. 1: Bratisl Lek Listy. 2009;110(4):263-4.Department of Internal Medicine, Ankara Numune Education and Research Hospital, Ankara, Turkey.
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19507658

Harvoin on julkaistu mitään tutkimusta keliakikoilla esiintyvistä syvistä laskimotulpista (DVT). Turkkilainen tutkimus kuvaa erään miehen vasemmassa jalassa esiintyneen tromboosin, joka sattui muodostumaan keliakian diagnosoimisen jälkeen.

 Tapausselostus
 44-vuotias mies oli passitettu sairaalaan ripulin takia, mistä hän oli kärsinyt kolme kuukautta. Sairaalaan tullessa diarreafrekvenssi oli 5-6 vuorokaudessa, eikä ollut limaista eikä veristä laadultaan. Mikroskooppiset feces- tutkimukset olivat normaaleita . Mitään patogeenejä ei tullut viljelyissä esiin. Ruokatorven , mahalaukun ja pohjukaissuolen endoskopiassa havaittiin limakalvon granulaarinen rakenne. Kun otettiin ohutsuolibiopsia jejunum-alueelta, siinä esiintyi latistunut mucosa, nukka oli siis kulunut, lamina propria kerroksessa oli soluinfiltraatioita, plasmasoluja ja lymfosyyttejä. IgA- tyyppiset antigliadiinivasta-aineet( (AGA-IgA) ja endomyseaaliset vasta-aineet (EMA-IgA) olivat positiiviset. Tehtiin diagnoosi Keliakia ja aloitettiin gluteenivapaa dieetti.
Sairaalaan tulon seitsemäntenä päivänä havaittiin miehen vasemman reiden huomattava turvotus ja eryteema sekä jalka muttui kivuliaaksi. Tehtiin ultraäänidoppler-tutkimus ja havaittiin akuutti tromboottinen prosessi vasemmassa proksimaalisessa laskimojärjestelmässä. Tromboottisen statuksen syitä ei löydetty.
Pitkäaikaishoidossa oli tällä miehellä edullista gluteenivapaa dieetti ja warfariinihoito.

POHDINTAA: On pidettävä mielessä, että keliakiataudissa on tendenssiä tromboembolioihin erityisesti taudin alkuvaiheissa.

Oma kommenttini:
44 vuotiaalla, joka on koko ikänsä voinut jollain tavalla alakanttiin virhedieetillä, saattaa olla verisuonistossakin vaurioita, joten tulppataipumus pienestäkin mikrobista voi olla suurempi. Mutta tässä ei todettu mitään mikrobia kuitenkaan.

 Keliaakikolla, jolla ei ole ollut vielä dieettiä, on puutosta kaikista ravintotekijöistä, kuten rauta, foolihappo, B-vitamiinit, K-vitamiini, kolesterolikin  on matala (LDL ja  HDL kolesterolissa kulkee K1 vitamiini ja muut rasvaliukoiset vitamiinit)  Ylipäätänsä kaikesta on jonkin verran puutetta, joten dieetin normalisoiduttua veri vaikuttuu nopeasti ja sen hemohomeostaattiset tekijt joutuvat melkoiseen uudistukseen. Tulpan syy voi olla vain veren paksunema ja  koagulaatiojärjestelmän toipuma  normaaliksi  dieetin alkaessa ja ehkä vielä potilaan väsymyksen takia liika immobilisoituminen sairaalaoloihin sekä useat tutkimukset, jotka jokainen aktivoivat hyytymisjärjestelmää- sekä vielä osin korjaantumaton suolen pinta joka myös pitää reologisen tasapainon koagulaatiovoitoisena. Yksi ainoa injektio tai verinäyte aktivoi hyytymisjärjestelmää.

Jos on ollut esim K-vitamiinin puute ja alkaa oikea dieetti, yhtäkkiä alkaa muodostua koko hyytymisjärjestelmän funkionaalisia peptidejä  (-koagulaatio, fysiologinen antikoagulaatio, luunmuodostus, vapaan aktiivin kalsiumin pyydystäminen,  peptidien gammakarboksylaatio  ja  antiaterogeenisten peptidien muodostus---)  , monet  rikkipitoiset  rheologian alueen molekyylit asettuvat  funktioonsa ) --  funktiokykyisiä proteiineja esiintyy yhtäkkiä  aivan toisella tavalla. Myös kertyneet PIVKA peptidit saavat gamma-karboksylaationsa ja muuttuvat aktiiveiksi hierarkisessa järjestyksessä, joissa koagulaatiotekijät ensin gammakarboksyloidaan.

 Siksi olikin loogista antaa tälle potilaalle warfariinia alkuvaiheessa, jarruttaa  peptidein  funktionalisoitumisen ryöpsähdystä- mutta jatkossa sen tarvetta tuskin lie kun hemohomeostaasi kaikin puolin normaalista dieetistä palaa normaaliksi ja henkilö alkaa  myös  liikkua normaalisti..

Keliakiaan joka on hoidettu hyvin, ei varsinaisesti kuulune tulpanmuodostus, vaan se on sekundääristä, koska saattaa olla selektiivistä puutetta yhdestä sun toisesta verta muodostavasta tekijästä, riippuen mihin vaurioasteesen suoli on jäänyt.

Veren rheologisten ominaisuuksien seuranta pitäisi vuosien varrella kontrolleissa jollain tavalla hahmottaa:(Rauta, rautavarastot, B12, foolihappo, trombosyytit, verenkuva, albumiini).

Päivitys  13.9. 2014  

fredag 29 maj 2009

Gluteenin mittaaminen elintarvikkeesta. Onko tuote kontaminoitunut gluteenilla vai ei?

SITAATTI DUODECIMISTA

Keliakia
13.9.2007
Markku Mäki:

* Mittaamisen vaikeus
* Uusi mittaamismenetelmä

"Gluteenittomuus"
on vuonna 1981 Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) alaisen Codex Alimentariuksen laatiman standardin (Codex Stan 118-1981) mukaan sidoksissa tuotteen sisältämän kokonaistypen määrään, Kokonaistyppipitoisuus saa enintään olla 0,05 g/100 g viljan kuiva-ainetta. Mittausmenetelmä ei sovellu elintarvikkeiden gluteenipitoisuuden mittaamiseen, koska se mittaa muutakin valkuaista kuin viljasta peräisin olevaa ja typpi voi tulla muusta lähteestä.

Jo parin vuosikymmenen ajan tutkijat ovat hakeneet uusia menetelmiä gluteenittomuuden mittaamiseksi. Kun uudessa standardiehdotuksessa määritellään luontaisesti gluteenittoman tuotteen gluteenipitoisuuden yläraja-arvoksi 20 ppm (= 20 mg gluteenia kilossa tuotetta) ja teollisesti puhdistetun vehnätärkkelyksestä peräisin olevan tuotteen raja-arvoksi joko 100 tai 200 ppm, on meillä väistämättä silloin myös oltava menetelmä, joka luotettavasti mittaa gluteenijäämiä edellä mainitut raja-arvot huomioiden.
  • Mittaamisen vaikeus
Mittausmenetelmien kehittämisen vaikeutena on gluteeni itsessään. Ei tiedetä, mitä tulisi mitata, että tunnistettaisiin vehnä, ohra ja ruis esimerkiksi kauran, riisin ja maissin joukosta.
Edelleen ongelmana on ollut, miten gluteeni eristetään käsitellystä valmistuotteesta. Viljalajeissa on eroja ja eri vuosien sadot ovat erilaisia ja nämäkin seikat tuottavat ongelmia.
Yhteneväisten mittaustulosten saavuttamiseksi pitää olla kansainvälinen standardi saatavilla ja
 gluteenia on pystyttävä mittamaan luotettavasti kuumien lämpötilakäsittelyjen jälkeen lopputuotteesta samoin kuin tuotteista, joissa gluteeni esiintyy lyhyinä pilkkomistuotteina, peptideinä, kuten oluessa.

Monia immunologisia testejä, massaspektrometriin perustuvia mittauksia ja geenimonistamiseen perustuvaan ns. PCR-menetelmään pohjautuvia testejä on kehitetty ja kokeiltu, mutta ne eivät ole saaneet maailmanlaajuista yleistä hyväksyttävyyttä. Entsyymiin linkittyä immunologista ns. ELISA-menetelmää on käytetty paljon. Nämä menetelmät ovat mitanneet lähinnä vehnän gliadiinia.

Niin sanottuun Skerrittin omega-gliadiinin vasta-aineeseen perustuvaa mittausmenetelmää käytettiin laajasti, mutta se oli käyttökelpoinen vain mitattaessa pitoisuuksia yli 160 ppm. Kaupallisia vehnän gliadiinin eri vasta-aineisiin perustuvia mittausmenetelmiä on sittemmin ollut käytössä useita. Näitä tutkijat ja teollisuus eivät kuitenkaan ole saaneet toimimaan luotettavasti, tulokset eivät ole olleet toistettavissa ja vertailukelpoisia eri laboratorioissa.
  • Uusi mittaamismenetelmä
Muutama vuosi sitten kehitettiin uusi ns. R5-vasta-ainemenetelmä, joka tunnistaa gliadiinipeptidin QQPFP. Tähän vasta-aineeseen perustuvan ELISA-menetelmän on osoitettu tunnistavan vehnän, ohran ja rukiin valkuaisen, mutta kauraa menetelmä ei tunnista. Edelleen menetelmän sanotaan pystyvän mittaamaan niinkin matalia gliadiinin tasoja kuin 2–5 ppm ja sitä on esitetty viralliseksi Codex-menetelmäksi.

Kuitenkin on syntynyt epäilys, että esimerkiksi kauran ohrakontaminaatiota mitattaessa testi antaa virheellisesti liian suuren pitoisuuden. Tuloksen ollessa alle 20 ppm (luontaisesti gluteenittoman tuotteen vaatimus) on vehnän, rukiin ja ohran kontaminaatio suljettu pois.
Koska gluteniinit voivat myös olla tautia aiheuttavia, ei gliadiinia mittaava testi ehkä sittenkään ole optimaalinen.

Ruoassa ja ravintoaineksissa prolamiinit voivat olla pilkkoutuneita, osittain hydrolysoituneita, mutta voivat edelleen olla tautia aiheuttavia. Esimerkkinä voidaan mainita olut ja ruokateollisuuden käytössä oleva tärkkelyshydrolysaatti maltodekstriini. Nykyiset testit, jotka perustuvat omegagliadiinin ja R5-peptidin vasta-aineisiin, eivät mittaa näitä prolamiinin peptidejä. Tätä varten onkin hiljattain kehitetty uusi ns. kilpaileva ELISA-menetelmä. Menetelmä on vasta harvojen laboratorioiden käytössä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vuosien kehitystyöstä huolimatta tarvitaan tutkijoilta ja teollisuudelta edelleen ponnistuksia, jotta voimme luotettavasti sanoa, onko tuote gluteenilla kontaminoitunut vai ei.
Päivitys 13.9. 2014 

tisdag 19 maj 2009

Suomi ja keliakian historiasta sekä oireista

Suomi on keliakian luvattu maa, joten olisi ehkä odotettavissa, että Suomessa keksitään kotimaisten viljojen käsittelymekanismi, josta gluteenireaktiot voisivat pyyhkiytyä pois maailmasta ja näistäkin viljoista saataisiin kuitenkin enemmän ravitsemuksellista hyötyä kuin haittaa. Onhan moni ihmiskunnan hiilihydraattirikas viljalaji kasvumuodossaan muuallakin päin myrkyllinen ja joudutaan käsittelemään.

TÄRKKELYSRAVINNOISTA WIKI-tietoa: engl. hakusanoja. (Starch is often found in the fruit, seeds, rhizomes or tubers of plants and is what gives us energy when we eat these. The major resources for starch production and consumption worldwide are rice, wheat, corn, and potatoes. Cooked foods containing starches include boiled rice, various forms of bread and noodles (including pasta). As an additive for food processing, arrowroot and tapioca are commonly used as well. Commonly used starches around the world are: arracach, buckwheat, banana, barley, cassava, kudzu, sago, sorghum, regular household potatoes sweet potato, taro and yams. Edible beans, such as favas, lentils and peas, are also rich in starch).

Kaikista maailman tärkkelysravinnoista suomalaiset käyttävät runsaasti perunaa, vehnää, ruista, ohraa ja kauraa voittopuolisesti, joten kotimaisen viljan aiheuttama gluteiinirasitus on erittäin suuri juuri Suomen kaltaisessa maassa. Oikeastaan ainoa tärkkelyksen käyttöön liittyvä ongelma onkin gluteiinin saaminen myrkyttömäksi. Onhan miltei puolet kansasta potentisti siihen tavalla tai toisella reagoivia. Tosin harva saa aivan rajun keliakian. (Muilla kansoilla on muita onglemia pääasiallisimman tärkkelyslähteensä kanssa!)

Uusinta hyvää tietoa keliakiataudin nykyisistä diagnosoimisista Suomessa on lähteessä:
http://www.yhtyneetlaboratoriot.fi/site_images/Jokiranta.pdf

Keliakian esiintyvyys Suomessa

Keliakian esiintyvyys Suomessa on ainakin 3/1 000 asukasta.
Ihokeliakiaa, Dermatitis herpetiformista (DH) on joka neljännellä keliakiaa ja dermatitis herpetiformista sairastavien potilaiden yhteismäärästä (2.7/1 000) Tampereen seudulla.

Mikä on keliakian esiintyvyys Tampereen alueella?
Keliakian prevalenssi vuonna 1994 Tampereella 2.7 potilasta 1 000 aikuista kohti.
Insidenssi on noussut 10-kertaisesti 1970-luvun lopusta lähtien
; nousu johtuu keliakian insidenssin kasvusta; dermatitis herpetiformiksen insidenssi on pysynyt ennallaan.
20 % potilaista on löytynyt vasta-aineseulonnan avulla, ja 10 % rutiiniomaisesti suoritetun ohutsuolikoepalan avulla; dermatitis herpetiformista sairasti 24 % gluteeni-intolerantikoista.

Keliakian epäileminen myös silloin kun oireet ovat lievät yhdistettynä riskiryhmien (kuten insuliinidiabetespotilaiden tai keliakian lähisukulaisten) laaja-alaiseen seulontaan, auttaa löytämään tehokkaasti vähäoireisia keliaakikkoja. Taudin prevalenssi on lähes samaa luokkaa kuin niissä tutkimustöissä, joissa koko tutkittu väestö on seulottu keliakiavasta-aineilla.

LÄHTEITÄ: Collin P, Reunala T, Rasmussen M ym. High incidence and prevalence of adult coeliac disease. Augmented diagnostic approach. Scand J Gastroenterol 1997;32:1129-33
 http://www.penny.ca/Maki.htm

Hämeen Keliakiayhdistys ry:n tiedotteesta poimittua:

  • Keliakian historiaa: Pekka Collin, dosentti, TAYS, sisätautien klinikka 6.11.1998 :
Samuel Gee esitti jo yli 100 vuotta sitten yksityiskohtaisen kuvauksen lapsesta joka sairasti vaikea-asteista keliakiaa. Keliakia sinänsä ei ole muuttunut, mutta tietämys ja tutkimustyö on muuttanut taudinkuvaa voimakkaasti. Tähän on vaikuttanut erityisesti kaksi asiaa: on opittu keliakian hoito ja parannettu diagnostiikkaa.
Keliakian taudinkuvan muuttumiseen vaikuttavia tekijöitä:
1950-luku: WK Dicke totesi, että viljatuotteet ovat haitallisia keliakiassa. Opittiin tuntemaan keliakian histologiset muutokset (Paulley). Kehitettiin kapseli koepalan saamiseksi ohutsuolesta (mm. Shiner)
1960-luku: Dermatitis herpetiformiksen  (DH) diagnoosi saatiin ihokoepalasta
1970-luku Gastroskopian yleistyminen
1980-luku: Vasta-ainetestien kehittäminen, keliakian seulonta. Opittiin että keliakia voi olla vähäoireinen
1990-luku: Keliakian todellinen prevalenssi alkaa selvitä (coeliac iceberg). Oireeton ja latentti keliakia. Epätyypilliset oireet Keliakian perinnöllisyydestä lisää tietoa
2000-luku: Varma diagnoosi verikokeiden avulla ?? Keliakian hoito jo ennen villusatrofian kehittymistä ?? Syntymekanismi ja parantava hoito

  • Alla olevassa taulukossa on kuvattu keliakian klassisia ja nykyisiä oireita.
 Kaikkia oireita esiintyy edelleen, mutta oikealla kuvatut ovat yleistymässä ja vasemmalla olevat tulevat yhä harvemmin kyseeseen.
Klassisia oireita __________________ Nykyään usein esiintyviä

Rasvaripuli_______________________ Löysä uloste

Yleinen huonokuntoisuus, kakeksia_____Ilmavaivat, toistuvat vatsakivut

Puutosanemia (fol, fe)_______________ Lievä anemia, foolihapon tai raudanpuute

B12 vitamiinin puute ja neuropatia______ Verenkuvamuutos ilman anemiaa

K-vitamiinin puute__________________Piilevä osteoporoosi

Luunmurtumat,
Muut suoliston ulkopuoliset oireet, kuten__ neurologiset oireet ja niveloireet

Lymfooma________________________ Oireeton keliakia

Lapsilla kasvun ja kehityksen häiriö_____Lapsilla muutos kasvukäyrässä

Psyykkiset oireet

Ihokeliakia (=rakkulainen ihottuma)

Suun limakalvon aftat

Tyypillinen oire on vatsan turvotus viljatuotteiden nauttimisen jälkeen. Kuitenkin vain osalla tätä oiretta valittavista on keliakia.
Keliakiadiagnoosia ei saa tehdä pelkästään oireiden tai tautiin viittaavien laboratoriokokeiden perusteella.
Edelleen on virhe pyrkiä diagnoosiin hoitokokeilun avulla – kokemus on osoittanut, että tällöin diagnoosin varmistaminen myöhemmin on vaikeaa!
Mutta parempi on hoitokokeilu dieetillä kuin diagnosoimatta jäänyt tauti tai viivästynyt ja väärä diagnoosi. Gluteenittomasta dieetistä ei ole kenellekään haittaa, mutta keliaakikon gluteenipitoisesta ruoasta on letaalit vaarat. Joskus  lääketieteellinen hoitohierarkia  kestää niin monta vuotta, että on parempi  pitää dieetti, josta ei ole vaivaa (IBS-dieetti)

Keliakian lisääntynyt seulonta on osoittanut, että osa keliakiapotilaista on diagnoosihetkellä kokonaan oireettomia. Tämä on tullut selvästi esiin perhetutkimuksissa, joissa keliakiaa on seulottu oireettomien sukulaisten joukosta. Lapsilla keliakian klassiset muodot ovat lähes kokonaan hävinneet, tauti ilmaantuu myöhemmällä iällä ja oirekuva muistuttaa aikuisten keliakiaa.

Aiemmissa oppikirjoissa esitetty kuva ”tyypillisestä” vaikeasta ravitsemushäiriöstä kärsivästä keliakiapotilaasta on harhaanjohtava. Keliakiapotilas voi olla erittäin hyväkuntoinen, jopa ylipainoinen, tai hänellä voi ripulin sijasta olla ummetusta.

PITKÄAIKAISRISKIT HOITAMATTOMASSA KELIAKIASSA

Osteoporoosi; murtumariski ei varmuudella lisääntynyt
Neurologiset oireet; vaikea polyneuropatia ym.
Keskenmenot; infertiliteetti näkyy tilastoissa,  miesten infertiliteetti???
Autoimmuunitaudi; ei tietoa, suojaako varhainen hoito
Pahanlaatuiset taudit; ohutsuolilymfooma
Refraktääri sprue
Hyposplenismi
Ilmeisesti oireettoman keliaakikon riski sairastua eri komplikaatioihin on melko pieni: maailmalla valtaosa keliaakikoista on diagnosoimatta, diagnostinen viive on pitkä ja em. komplikaatiot ovat kuitenkin melko harvinaisia.
Toisaalta on seutuja, joissa dieetti on luonnostaan gluteenitonta tai ravinnon gluteenirasitus on mitätön, joten keliakikot maskeerautuvat muuhun väestöön. Henkilöitten keliakia paljastuu vain, jos he muuttamat esim Suomeen tai Ruotsiin ulkomailta. Siis keliakia ei ole perusominaisuudeltaan ole TAUTI, vaan epäsopivan ravinnon valinta.

Lähde http://www.aumanet.fi/~therezza/Keliakia.htm


Raikkaat tuulet- ruokakomeroon
Pölyt vanhat unhoon joutukoon-
Uusi aika Suomeen sarastaa,
mitä kylvää Suomen uusi maa?
1.2.2008 L Bright
Päivitysluenta 4.9. 2012
Päivitys 13.9. 2014 

torsdag 26 mars 2009

Gluteenia muodostavan viljan hydrolysointi

Kiinalainen tutkimus gluteenin  hydrolysoitumisesta papaiinientsyymillä

LÄHDE: Wang JS, Zhao MM, Zhao QZ, Bao Y, Jiang YM.Characterization of hydrolysates derived from enzymatic hydrolysis of wheat gluten. J Food Sci. 2007 Mar;72(2):C103-7. College of Light Industry and Food Science, South China Univ. of Technology, Guangzhou 510640, People's Republic of China.

Kiinalaiset tutkivat vehnän gluteenin hydrolysaattien piirteitä. He käyttivät papaiinia, joka on ruokaa pilkkova entsyymi, ja hydrolysoivat( pilkkoivat vesiliuoksessa osiin) vehnän gluteenia. Vehnän proteiinit hydrolysoituivat 8 tunnissa.

Entsymaattisen hydrolyysin aikana keskimääräinen peptidien pituus väheni nopeasti. Lisääntyvä proteolyysi johti liukoisten typpimuotojen lisääntymiseen. Kuitenkin peptiditypen pitoisuuden lisääntyminen tapahtui ensimmäisten 6 tunnin aikana ja sitten lisääntyminen väheni.

Molekyylipainoltaan yli 15 kD:n kokoisten peptidien osuus väheni entsymaattisessa hydrolyysissä ja molekyylipainoltaan alle 5 kD kokoisten määrä lisääntyi merkitsevästi.
Ne peptidit, joiden painoluokka oli 10-15 kD ja ne jotka olivat 5- 10 kD omasivat erilaisia muuttumisia.

Polymeerinen GLUTENIINI (gluteliiniosa) ja monomeerinen GLIADIINI (prolamiiniosa) muodostavat kompleksin gluteenin, jonka hydrolysoimisessa eri osat osoittivat erilaista käyttäytymistä entsymaattisen hydrolyysin jälkeen.

Prolamiinit, monomeeriset proteiinit (gliadiinilajit ) ja polymeereistä liukoinen gluteniini näyttivät olevan alttiita entsymaattisesti hydrolysoitumaan, kun taas liukenematon gluteniini oli resistenttiä entsymaatiselle hydrolyysille.

Kommentti: Ilmeisesti  Kiinassa harkitaan edeltä vehnäproteiinin mahdollisia haittoja ja siinä tapauksessa siellä tultaneen hydrolysoimaan vehnä ennen käyttöä siihen tasoon, missä ei ole immunogeenisiä jaksoja jäljellä. Länsimaat ovat tehneet erehdyksen lisätessään vielä gluteenia muutenkin gluteenipitoiseen viljaan. Hydrolysaation avulla vehnävilja tulee ravitsemaan paljon tehokkaammin suuria kansoja kuin nykyisellään ja samalla  aiheutamaan vähemmän suolistosyöpiä ja keliakiaa.
Päivitys 13.9. 2014 .

Keliakian geenitaustasta väitteli tri Svetlana Adamovic

Olen alkanut olla itse sitä mieltä, että gluteeni liiallisena aiheuttanee ihmiskunnan genomissa yleistä (kriittisestä toksisesta tekijästä johtuvaa) instabiliteettia, tosin toisilla enemmän kuin toisilla.

 Mutta toistaiseksi tiedemiehet etsivät gluteenia  pilkkovalle entsyymille   tiettyä omaa geeniä:  moni Prolamiini-gluteliinikombinaationa syntyvä kovalenttinen jättipakkaus gluteeni- ei ehdi sulattua suolen pitkällä matkalla kaikilla. Monilla voi olla veressään kiertävänä siitä muodostuneita dipeptidejä, tripeptidejä, tetrapeptidejä, pentapeptidejä, oligopeptidejä, joiden ei edes tarvitse olla keliakiana ilmeneviä, vaan tuntemattomina neurodegeneraatioina ilmeneviä (idiopaattisena tautina- etiologia tuntematon) , koska keho ei siedä  tärkeän  nopean glutamiinin-glutamiinihappo-GABA - alfaKG- syklin virhettä missään muodossa, varsinkaan ei neuronissa.

Keliakiassa tuollainen pätkä jäätyään tiettyyn oligopeptidimuotoon herättää T-solukontrollin ja sitä aletaan prosessoida imusoluilla suolessa. mutta mitkä gluteenin peptidit läpäisevät suolen pinnalla olevien T-solujen kontrollin ja pääsevät sulamattomina vereen?

Harmaan solun ja aivokuoren toiminnan edellytys on täysin integroidusti ja joustavasti toimiva Glu-GABA- sykli. Sen syklin entsyymit eivät siedä vasta-aineitten kehittymistä ilman, etteikö tulisi metabolinen häiriö.
 Glutamiinihappo E  synapsissa vapaana on toksiini, eikä se normaalisti olekaan vapaana, vaan siirtyy aitiosta toiseen, yhdisteestä toiseen ollen välivaihe ja  sen hetkellinen vaikutus on excitatorinen reseptoreissa.

Glutamiini  Q on sen alkumolekyyli ja typpipitoinen energia-aine. Keho ei muodosta polyglutamiineja kuten vilja (QQQQ) . Viruksilla kyllä on polyglutamiineja.

Siis nykyisiin geenitutkimuksiin:

LÄHDE: 
ADAMOVIC SVETLANA. Genetic linkage and association studies in celiac disease: discoveries from whole genome analysis. 2009
ISBN 978-91-628-7721-7
http://hdl.handle.net/2077/19055

Tässä on uusi väitöskirja lumiaurana keliakian kinoksessa. Etsitään geeniä.

Tällä viikolla oli Göteborgin Yliopistossa väitöstilaisuus, huomasin GU:n kirjaston aktuelleista asioista jälkeenpäin. Kirjoitinkin tri S.Adamovicille ajatuksistani.
Suomennan hänen abstraktinsa:

"Keliakia (CD, Celiac Disaease) tai gluteenisensitiivinen enteropatia (Gluten Sensitive Enteropathy, GSE) on koko elämän kestävä entsyymihäiriö, geneettinen seikka.
Keliakiaa luonnehtii ohutsuolen tulehtuminen niillä henkilöillä, jotka geneettisesti eivät siedä gluteenia, (eivät pysty pilkkomaan sitä normaalisti), vaan immunologinen järjestelmä joutuu selvittämään ja prosessoimaan gluteenin peptidipätkiä . Gluteeni on eräs proteiini, jota on kotimaisissa viljoissa kuten vehnä, ruis, ja ohra varsinkin. (Kauran gluteenirakenne on hieman yksinkertaisempi).
Gluteenitoksisuus tulee siten esiin T-lymfosyyttien autoimmuunina toimintana ohuen suolen limakalvon soluissa ja sitten limakalvon vitaalifunktio kärsii eikä kykene tavalliseen tapaan imeyttämään ravintoaineita ruoasta vereen ja maitiaisnesteeseen. Tauti tulee erityisesti esiin lapsilla, mutta joillain aikuisilla taudin oireita tulee ilmi vasta myöhempään. Jos havaittua keliakiatautia ei hoida dieetillä, kehittyy komplikaatioita: Ihokeliakia, Dermatitis herpetiformis, ravitsemuksellisia vajeita, osteoporoosia, anemiaa, fertiliteettiongelmia, neurologisia häiriöitä ja maligniteetteja.
Ainoa tunnettu hoito keliakiatautiin on koko elämän kestävä pitäytyminen gluteenivapaaseen diettiin (GFD, Glutenfree diet)
  • Skandinavialainen genomin laaja-scanning, mikä tässä on tutkittaville ryhmille tehty ja julkaistu vuonna 2001, osoitti kahdeksan kromosomaalisen alueen tärkeyttä HLA:n lisäksi ja niissä yksi tärkeä kohta on 5q31-33. Tuota aluetta pidettiin aiemmin mahdollisena alueena komplekseissa taudeissa kuten astma, tyypin I diabetes, arthritis rheumatoides ja tulehduksellinen suolisairaus. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia aluetta 18cM tuossa 5q31-33 jaksossa ja identifioida geneettisiä riskitekijöitä ja arvioida niiden osuutta keliakiataudin kehittymiseen.
  • Vuonna 2003 analysoitiin yhteistyönä neljä eri genomiscannausta Keliakiaryhmän eurooppalaisen geeniryväksen organisaation toimesta ( European Genetics Cluster on Coeliac Disease). Kuusi eurooppalaista työryhmää oli yhteistyössä, jossa saatiin Italian, Suomen, UK:n Ruotsin ja Norjan kohorttien tiedot; yhteensä 442 perhettä käsiteltiin ja analysoitiin.
  • Meta-analyysi vahvisti, että HLA-alueen jälkeen on seuraavaksi tärkein alue kr.5q31-33 . Sitten tehtiin yksityiskohtaista tarkkaa kartoitusta 18cM-alueeseen kr. 5q31-33 regiossa. Kaikkein essentiaalisin tulos tästä tutkimuksesta oli vahventunut assosioituminen kr. 5q31-33 alueeseen.
  • Vuonna 2006 tutkijat käyttivät erästä tekniikkaansa (Illumina platform GoldenGate assay technology) seuloen laajasti tämän 5q31-33 alueen. Tämä tutkimus tunnisti seitsemän assosioitunutta aluetta 5q31-33 kromosomikohdan sisällä ja joukon assosioituneita haplotyyppejä, mutta ei mikään assosiaatiosignaali voinut selittää linkkihuippua, mikä aiemmin oli perheissä havaittu.
  • Vuonna 2007 tutkijat tekivät seurantatutkimuksen assosiaatiosta siihen alueeseen, mikä käsittää IL2/IL21-geenit kromosomialueessa 4q27. Tässä oli raporttia genomilaajuisesta assosiaatiosta ensi kertaa tutkittaessa (GWAS) keliaakikkoja ja kontrolleja. Tutkijat vahvistavat, että IL2/IL21 alue on suspekti alue keliakiataudissa.  Ikävä kyllä ensimmäinen GWAS tutkimus epäonnistui identifioimaan keliakialle altistavia spesifisiä geenejä. GWAS kuten tämä tarkka kartoitustutkimus osoitti, mitä vaikeuksia tutkijat kohtaavat etsiessään syyvariantteja komplekseissa taudeissa. On ilmeistä, että syyvariantit voivat olla vaikeita havaita assosiaatioanalyysissä pelkästään, koska vallitsee vahva epätasapaino assosioituneissa alueissa. Kuitenkin GWAS havaitsi joukon CD assosioituneita genomisia alueita, jotka ovat edelleen tutkimatta. 
Päivitysluenta 4.9. 2012