Keliakian geenitaustasta väitteli tri Svetlana Adamovic

Olen alkanut olla itse sitä mieltä, että gluteeni liiallisena aiheuttanee ihmiskunnan genomissa yleistä (kriittisestä toksisesta tekijästä johtuvaa) instabiliteettia, tosin toisilla enemmän kuin toisilla.

 Mutta toistaiseksi tiedemiehet etsivät gluteenia  pilkkovalle entsyymille   tiettyä omaa geeniä:  moni Prolamiini-gluteliinikombinaationa syntyvä kovalenttinen jättipakkaus gluteeni- ei ehdi sulattua suolen pitkällä matkalla kaikilla. Monilla voi olla veressään kiertävänä siitä muodostuneita dipeptidejä, tripeptidejä, tetrapeptidejä, pentapeptidejä, oligopeptidejä, joiden ei edes tarvitse olla keliakiana ilmeneviä, vaan tuntemattomina neurodegeneraatioina ilmeneviä (idiopaattisena tautina- etiologia tuntematon) , koska keho ei siedä  tärkeän  nopean glutamiinin-glutamiinihappo-GABA - alfaKG- syklin virhettä missään muodossa, varsinkaan ei neuronissa.

Keliakiassa tuollainen pätkä jäätyään tiettyyn oligopeptidimuotoon herättää T-solukontrollin ja sitä aletaan prosessoida imusoluilla suolessa. mutta mitkä gluteenin peptidit läpäisevät suolen pinnalla olevien T-solujen kontrollin ja pääsevät sulamattomina vereen?

Harmaan solun ja aivokuoren toiminnan edellytys on täysin integroidusti ja joustavasti toimiva Glu-GABA- sykli. Sen syklin entsyymit eivät siedä vasta-aineitten kehittymistä ilman, etteikö tulisi metabolinen häiriö.
 Glutamiinihappo E  synapsissa vapaana on toksiini, eikä se normaalisti olekaan vapaana, vaan siirtyy aitiosta toiseen, yhdisteestä toiseen ollen välivaihe ja  sen hetkellinen vaikutus on excitatorinen reseptoreissa.

Glutamiini  Q on sen alkumolekyyli ja typpipitoinen energia-aine. Keho ei muodosta polyglutamiineja kuten vilja (QQQQ) . Viruksilla kyllä on polyglutamiineja.

Siis nykyisiin geenitutkimuksiin:

LÄHDE: 
ADAMOVIC SVETLANA. Genetic linkage and association studies in celiac disease: discoveries from whole genome analysis. 2009
ISBN 978-91-628-7721-7
http://hdl.handle.net/2077/19055

Tässä on uusi väitöskirja lumiaurana keliakian kinoksessa. Etsitään geeniä.

Tällä viikolla oli Göteborgin Yliopistossa väitöstilaisuus, huomasin GU:n kirjaston aktuelleista asioista jälkeenpäin. Kirjoitinkin tri S.Adamovicille ajatuksistani.
Suomennan hänen abstraktinsa:

"Keliakia (CD, Celiac Disaease) tai gluteenisensitiivinen enteropatia (Gluten Sensitive Enteropathy, GSE) on koko elämän kestävä entsyymihäiriö, geneettinen seikka.
Keliakiaa luonnehtii ohutsuolen tulehtuminen niillä henkilöillä, jotka geneettisesti eivät siedä gluteenia, (eivät pysty pilkkomaan sitä normaalisti), vaan immunologinen järjestelmä joutuu selvittämään ja prosessoimaan gluteenin peptidipätkiä . Gluteeni on eräs proteiini, jota on kotimaisissa viljoissa kuten vehnä, ruis, ja ohra varsinkin. (Kauran gluteenirakenne on hieman yksinkertaisempi).
Gluteenitoksisuus tulee siten esiin T-lymfosyyttien autoimmuunina toimintana ohuen suolen limakalvon soluissa ja sitten limakalvon vitaalifunktio kärsii eikä kykene tavalliseen tapaan imeyttämään ravintoaineita ruoasta vereen ja maitiaisnesteeseen. Tauti tulee erityisesti esiin lapsilla, mutta joillain aikuisilla taudin oireita tulee ilmi vasta myöhempään. Jos havaittua keliakiatautia ei hoida dieetillä, kehittyy komplikaatioita: Ihokeliakia, Dermatitis herpetiformis, ravitsemuksellisia vajeita, osteoporoosia, anemiaa, fertiliteettiongelmia, neurologisia häiriöitä ja maligniteetteja.
Ainoa tunnettu hoito keliakiatautiin on koko elämän kestävä pitäytyminen gluteenivapaaseen diettiin (GFD, Glutenfree diet)

• Skandinavialainen genomin laaja-scanning, mikä tässä on tutkittaville ryhmille tehty ja julkaistu vuonna 2001, osoitti kahdeksan kromosomaalisen alueen tärkeyttä HLA:n lisäksi ja niissä yksi tärkeä kohta on 5q31-33. Tuota aluetta pidettiin aiemmin mahdollisena alueena komplekseissa taudeissa kuten astma, tyypin I diabetes, arthritis rheumatoides ja tulehduksellinen suolisairaus. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia aluetta 18cM tuossa 5q31-33 jaksossa ja identifioida geneettisiä riskitekijöitä ja arvioida niiden osuutta keliakiataudin kehittymiseen.

• Vuonna 2003 analysoitiin yhteistyönä neljä eri genomiscannausta Keliakiaryhmän eurooppalaisen geeniryväksen organisaation toimesta ( European Genetics Cluster on Coeliac Disease). Kuusi eurooppalaista työryhmää oli yhteistyössä, jossa saatiin Italian, Suomen, UK:n Ruotsin ja Norjan kohorttien tiedot; yhteensä 442 perhettä käsiteltiin ja analysoitiin.

• Meta-analyysi vahvisti, että HLA-alueen jälkeen on seuraavaksi tärkein alue kr.5q31-33 . Sitten tehtiin yksityiskohtaista tarkkaa kartoitusta 18cM-alueeseen kr. 5q31-33 regiossa. Kaikkein essentiaalisin tulos tästä tutkimuksesta oli vahventunut assosioituminen kr. 5q31-33 alueeseen.

• Vuonna 2006 tutkijat käyttivät erästä tekniikkaansa (Illumina platform GoldenGate assay technology) seuloen laajasti tämän 5q31-33 alueen. Tämä tutkimus tunnisti seitsemän assosioitunutta aluetta 5q31-33 kromosomikohdan sisällä ja joukon assosioituneita haplotyyppejä, mutta ei mikään assosiaatiosignaali voinut selittää linkkihuippua, mikä aiemmin oli perheissä havaittu.

• Vuonna 2007 tutkijat tekivät seurantatutkimuksen assosiaatiosta siihen alueeseen, mikä käsittää IL2/IL21-geenit kromosomialueessa 4q27. Tässä oli raporttia genomilaajuisesta assosiaatiosta ensi kertaa tutkittaessa (GWAS) keliaakikkoja ja kontrolleja. Tutkijat vahvistavat, että IL2/IL21 alue on suspekti alue keliakiataudissa.  Ikävä kyllä ensimmäinen GWAS tutkimus epäonnistui identifioimaan keliakialle altistavia spesifisiä geenejä. GWAS kuten tämä tarkka kartoitustutkimus osoitti, mitä vaikeuksia tutkijat kohtaavat etsiessään syyvariantteja komplekseissa taudeissa. On ilmeistä, että syyvariantit voivat olla vaikeita havaita assosiaatioanalyysissä pelkästään, koska vallitsee vahva epätasapaino assosioituneissa alueissa. Kuitenkin GWAS havaitsi joukon CD assosioituneita genomisia alueita, jotka ovat edelleen tutkimatta. 

Päivitysluenta 4.9. 2012