Muistiinpanoja vuosien varrelta. Fokus 1994-5.

Vuonna 1995 olin pitänyt gluteenitonta dieettiä   jo vuodesta 1981 asti eli 14 vuotta.  Siihen mennessä  en ollut  vielä kuunnellut  keliakiasymposiumien ohjeita - Kansainväliset symposiumit olivat Tampereella  1996 ja 1998.
Täällä Göteborgissa  oli kuitenkin   asiaan perehtynyt lääkäri Henry Asser, joka  informoi Dahlheimers-talolla  esitelmällään  1993 hyvin valaisevasti ongelman vakavuudesta.  Huomasin että samainen lääkäri toimii nykyisessä Angered Centrumin  uudessa lähisairaalassa  jonkin kerran  kuukaudessa.  Se merkitsee, että varmaan  intoleranssiasiat tulee tältä kulmalta  paremmins seulottua väestöstä ja tietomäärä ja  elintarvikkeitten saanti kaupungin  näillä alueilla tulee olemaan  optimaalista nyt 2018 aikaan.

 Hankin  1995  aikoihin   ravinto-opin tekstejä ja koetin  pärjäillä  luetun tiedon avulla ja tavallisen lääketieteen kirjojen avulla, lähinnä  sprue- diagnoosia käyttäen hakusanana,  non-trooppinen sprue.  Merck Manual ja Cecil Loeb olivat mielestäni parhaimmat lähteet.   Amerikkalaista ja  englantilaista  tekstiä.  Niissä oli periaatteena  symptomaattinen hoito, siis  ravintoaineiden puutteiden  aiheuttamien puutostiojen korvaushoito   laajalla  skaalalla.  Joka ravintoaine korvattiin erikseen joko oireiden perusteella tai  niistä olevan  tiedon ja arvioidun menetyksen perusteella.
 Silti  oli suorastaan  viidakkomatkan tapainen  olotila:  kuin edetä  viidakossa joka on umpeenkasvanutta eikä eteenpäin pääse kuin askelen kerrallaan kaikkia  lianeeja   ja oksia   ja tiheikköä avaamalla ja varomalla  upottavia  kohtia. Voi sanoa, että varsinaisia  ohjeita  ei niin  tullut mistään.  Parhaita  ohjeita  oli joskus  1991 sisätautien erikoislääkäriltä: "Jatka edelleen samaa dieettiä ja  B12 vitamiinin käyttöä ja ota myös rautaa  välillä."
Niin, se "sama dieetti"  oli periaatteellisesti   "gluteeniton dieetti".

Vanhojen kansioitten   selailussa  tänään otin  esiin vuoden 1995  veroilmoituksen yhteydessä muistiinkirjoitetut asiat.   Miten ylipäätänsä tulin ekonomisesti toimeen niinä   vaikeina vuosina, kun ei ollut  töitä eikä  voimiakaan  lähteä ansiotöihin?
Lasten ikä siihen aikaan oli 17- 18,  14 ja 13.   (Siis verovuonna 1994  16-17, 13 ja 12 vuotta)
Pojat olivat  ammattikouluvaiheessa ja heillä oli opintotuki.   (Sotaväkikin oli siihen aikaan normaliteetti ja molemmilla edessä)   Nuorimmat olivat teini-ikäisiä.
Vuonna 1994  olin sitten  päätynyt dieettivaelluksessa   vielä noudattamaan 1993  koostamaani dieettiä. Tähän tietämykseeni vaikutti  tri Asserin luento;  ja kirjoitin veroilmoituksen liitteeseen muistiin  seuraavia itseäni varten:
 "Dieetinpito-ongelmista   Suunnilleen samanlainen  dieetti i kuin vuonna 1993, pieniä vivahde-eroja.
AD- tippoja käytän  vähemmän 1994.  Kalsiumtabletin valinnasta on  ongelmaa. Alkuvuodesta käytin kalsiumkarbonaattia kalcitena.. Siirryin kuitenkin  26.7 94 käyttämään Calci hydrogenophosphas kapseleita, koska  epäilen fosfaatin puutetta. Olin joutunut  pitämään maidotonta  vaihetta, koska maidosta oli niin paljon vaivoja. Sain kuitenkin neuvoksi  ystävältä spinologilta  edes yrittää käyttää maitoa siten,  että keitän kupillisen silloin tällöin, jotta  saan  maidon siedon  kohenemaan, Maitotuotteista poikkeus,  jota pystyin käyttämään oli maitosuklaa.  Vaivana oli lähinnä sieämättömät koliikit.  Olin  kyllä käsittänyt noista lukemistani  kirjoista, että minun proteiininkäyttöni on liian vähäistä, suositellun normaalialueen alarajaa.  Jokseenkin vähäsuolaista käytin myös.  Magnesiumtabletteja 75 mg otin silloin tällöin, pari kertaa viikossa.  Sinkkilisää otin vuoden lopulla, sitäkin joku  suostteli minulle. Zn glukonaattia 10 mg ) .  Sitten löysin Optivit nimisen   monivitamiinin, sitä otin  1 tabletin pari kertaa viikossa josain vaiheesa.  Taisi olla suomalinen valmiste.
Käytin myös betakaroteenia, joka oli sen ajan pop--A-vitamiini.  B12 injektioita  jatkoin edelleen , 11 pistosta  vuodessa.  B-kombin forte taas antoi muita B-vitamiineja;  tätä otin kuureittain 1 tabletti päivässä.  C-vitamiinia  miltei  päivittäin 500 mg. Foolihappoa   5 mg  pari kertaa viikossa. 
Varalääkkeinä oli  allergisiin reaktioihin   Prednisolon 5 mg.  Ampiaisenpistoihin  niitä tarvitsikin;  sain siihen aikaan   luonnossa paljon amipaisen hyökkäyksiä kohtaani, varsinkin Suomessa käydessä kesin .  Niitä tuli luumun kokoisia  pallukoita.

Olin käynyt  koliikkien takia  tri Ulf Bengtsonin vastaanotolla jo 1993  ja hän sanoi että  ei osaa antaa muuta apua kuin  G.I.. Lomudal reseptin ja suositella biogeenisten aminien vähentämistä. Sain  ohjeen  näistä biogeenisista amineista.  Saatoin ottaa Lomudal- nesteen  ennen ruokailua, ja se esti koliikkia niin hyvin, että vuoden 1994 aikana  ei ollut  niin paljon enää  Lomudalin tarvetta. 1995 sain uusitun reeptin.  Mutta hengenahdistukseen, joita  allergisuudesta  tuli  jossain yhteyksissä, minulla oli Bricanyl-liuosta ja oli joskus Ventoline  myös.

Kun alkoi  verensokeri heittelehtiä, kirjoitin lopulta  hänelle ja  sain suosituksen ottaa yhteyttä  Sahlgrenskan Diabeteskeskuseen  asian selvittämiseksi, koska saattoi olla hypoglykemiaa ja hyperglykemiaa vuoroin.    Jo 1993 kovin huolissani, koska  suvussa on sokeritautia.  Hankin sokerimittarin Medisense ja sensoreita ja sokosti  vain  koetin  ajaa  verensokeria normaaliraiteille  ravinnon avulla- tieoni ravinto-opista oli tosiaan liian  vähäistä silloin , mutta  mitä muuta voi lääkärinä tehdä?   Viheliäisen sokeripitoisia olivat kaikki gluteenittomat valmistuotteet. Ei ollut oikeastaan olemassakaan  keliakikon  vähäsokerisia  tuotteita.  Pidin kotona myös  virtsansokerin kontrolli-liuskat. Ei saisi tulla sokeria eikä valkuaista esiin.  Jos  meni  paastoten  verensokerikokeeseen,  miltei  pimeni silmissä, kun verensokeri oli alle 3 mmol/l.  Halusin aina varhaisimpaan mahdolliseen aikaan, että verensokeri ei olisi  ainakaan  liian matala.  -- kuitenkin yhtä helposti saattoi  olla joskus  14,5 mmol/L kun  mittasi   satunnaisesti kotona.

 Kummallisten  verensokeriarvojen heittelyn  kirjoitin  Diabeteskeskukseen.  Löytyy maininta papereistani,  että varsinainen diabetes poissuljettiin siinä vaiheessa (tri Wesslau) .  Siis  verensokerin heittelyn täytyy johtua  suoliston imeytymisseikoista.  ja    jollain tavalla ei-oikeasta  keliakiadieetistä.  Koska oikeanpuoleinen munuainenkin kivisti joskus,  mainitsin siitäkin  sinä vuonna. minlle olisi tehty urografia  30.5. 1995 , mutta siitä kyllä livistin sillä kertaa.  Jos hienommin sanoo:  prioritoin silmää ja kilpirauhasta ja peruutin urografian.

Mutta  syitåä sokerin heittelehtimiseen   etsiessäni otin yhteyttä Diabetesyhdistykeenkin ja kävin kuuntelemassa erään esitelmän,  joka antoi mahtavan oivalluksen:  Fruktoosisokeria ei pidä käyttää  diabeteksessa, vaikka  se menee ilman insuliinin tarvetta solun sisään, sillä solussa se muuttuu neurotoksiseksi sorbitoliksi, josta on haittaa esim silmänpohjalle,   luennoi diabeteslääkäri.
Niihin aikoihin olin  käyttänyt fruktoosia ja hunajaakin runsaasti- siis todella runsaasti.   Ne tekivät verensokerin epästabiiliksi,  vaikka niistä ei tullut mahakoliikkeja kuten laktoosista.

(Niinä vuosina   Sahlgrenskan sairaalssa oli C-kirjasto ja siellä oli  valtavasti uutta kirjallisuutta, Uudet väitöskirjat tulivat sinne. Niitten dubletteja  sitten välillä kontainerittain tyhjennettiin hyllyistä ja sieltä sai kirjallisuutta niin paljon kuin vain kasseissaan jaksoi kotiin kantaa! Voi sanoa että kannoin kotiini sadoittain väitöskirjoja ja  osan  annoin  ystävilleni, jotka ovat  myös kiinnostuneita näistä asiosita). 

 (Vuonna  1981 alkutilanteessa  Lempäälän verikokeessa oli kaikkia verisoluja  alamittainen määrä ( anemiaa, neutropeniaa, leukopeniaa ja trombosytopeniaa , GT koholla j keltainen seerumi. Hankala oli  veren ominaisuuksien  normalisointi, sillä minusta tuntui, että välillä  on  vuototaipumusta ja välillä taas  liikaa hyytymistaipumusta-  jopa  pinnallinen tulppakin tuli käsivarteen  jonkin laboratorioverinäytteen oton jälkeen.  Tuli ihan mieleen, että onkohan tämä jotain  veritautia.  Siinä vaiheessa en vielä ollut käsittänyt K-vitamiinin osuutta tai sen hyvin suurta tarvetta keliakiassa.  
(Myöhmmin kyllä sitten noudatin Merck Manualin  K1- vitamiinin annostusta 5 mg x 1 usean vuoden ajan).

Hammaslääkärissä käynti oli piinallista, koska  ikenet saattoivat vuotaa verta ja  hammaslääkärin pöytä oli  verinen lopulta ja hammaslääkärit stressaantuivat. Hammaslääkärin käynnin jälkeen oli taas minulla rintakipuja ja sydämen rytmihäiriöitä. Niitten takia menin sitten  kerran  tutkimuksiinkiin. Otettiin akuutti EKG  (Tri Norberg) ja  myöhemmin yritettiin Östrassa  hänen lähetteellään ottaa rasitus-EKG kliinisen fysiologian laboratoriossa ,  mutta rytmi  oli vielä epästabiili ja provosoitui   pitkä takykardia ja  koe keskeytettiin, pohjelihaksetkin väsyivät liikaa. Muistaakseni nuori lääkäri  oli nimeltään Abdullah Beka.  Asiasta sitten ei kuulunut enempää. - Olinhan jo opiskeluaikana saanut takykaridna  hamamsoperaatioiden jälkeen aj siinäkin Turussa kävin EKG.ssä. Nuori etupäivystäjä tykkäsi että olen niin nuori että takykardia ei voi olla  mitenkän orgaanista. Asia jäi silleen silloinkin.  Aina hammaslääkärillä käynnin jälkeen oli rytmihäiriötä.

 Minulla  oli  niihin aikoihin  1994-5  varalla nitroa ja diureettiakin.    Koska Suomessa  aina hammasääkärikäyntien ja hammasoperaatioitten jälkeen oli pitkään rytmihäiriötä ja väsymystä, sitä piti   jo niinkuin normaliteettina.  Nyt kun on tuo  läppäinsuffisienssi ultaäänituktiuksella todettu  2005, 2006, osaan ottaa  profylaktista antibioottia  ja se vähentää  hammaslääkärikäynnin jälkeistä  rytmihäiriötä. Lisäksi  katson että käytän brokkolia, juustoa , pinaattia ja muuta mikä pitää veren  mukavan reologisena  hammaslääkäriä ajatellen enkä käytä hammaskipuun särkylääkettä. Aspiriinin neljäsosamuru jo pitää viikon veren juoksevana.  

Kaiken lisäksi lihakset alkoivat oireilla vuonna  1995  ja se oli uusi  huoli.    Tuli ensin kamala käsisärky vasempaan olkavarteen.  Se oli infernaalista. En ole tottunut koskaan siihen, että kehossa mikään särkee pitkän aikaa.  Lopulta tuskin sain nostettua kättä ja menin Östraan ortopedin (tri Björn Edshage) puheille. 4.8. 1994.  Ortopedi sanoi,  että kyse on Supraspinatus-jänteen vauriosta vasemmalla ja suositteli  sairasvoimistelua -  itse asiassa hän pystyi siinä tilanteessa suosittelemaan  käteen  vain uimista ja lähetti EMG-tutkimukseen. Siellä kävin 10. 10.  1994.
 Kävin  uimahallissa usein. Tässä kylässä oli oma uimahalli.  Samaa oiretta tuli siten oikeaankin käteen ja aloin olla hyvin tarkka siitä, että jos kannan jotain,   jaan kuorman tasaisesti molemmille käsivarsille ja yliptänsä en  raahaa liian raskaita , vaan käytän jotain kärryä. Sain jopa ystävän spinologin neuvon pussin kantamiseen, Kannettavan pussin voi heittää olkapäälle siten,  että painopiste  tulee hartialle ja  selänpuolelle eikä kipeisiin jänteisiin.
Tässä vaiheessa myös lisäsin B12-vitamiinipistosten  tiheyttä ja jaoin 1 mg annoksen kahteen ja annoin pistää  vitamiinin lapalihaksiin selän yläosiin.  Siitä lihassäryt loppuivat ja lihakset vaikuttivat    jatkovuosinakin   voivan hyvin.  Kun yläraajojen lihasoireet olivat ohittuneet, palasin tavalliseen  B12 vitamiiniannostukseen .     Vuorokuukausin ( tai 2 kuukauden välein)  oikeaan tai vasempaan pakaraan.  jos toinen pistää, tai   aeimmin reiteen  s.c. jos itse pistän. vaikka nykyisin pystyn itse pistämään kyllä   lonkan taa oikeaan paikkaan  jopa im, tai ainakin sc. 

 Neurologi  Gabor Molnar, sanoi  että Biceps-lihas oli 1995  jonkin verran heikentynyt, lievää myodegeneraatiota,  ja treenauksen pitäisi olla hyvin varovaista.  Hän myös  kysyi, onko minulla ollut joskus niskatraumaa. No,  tavallaan oli myönnettävä.  Aiemmin olin pudonnut  pyörän ohjaustangon yli  oikea otsakulma edellä tuossa  Fjällsyran nimisen  talon  kohdalla  katuun- ilman kypärää - Pyörän pinnojen väliin meni minun muovikantinen röntgenopin kirjani Turusta;   olin otattanut   siitä juuri muutaman valokopion ja se oli muovikassissa. Kun pääsin  laaksosta  tasamaalle, ponkasin pyörän vauhtiin ja siihen tuli äkkipysähdys.
  Siis neurologi suositteli niskaröntgenkuvausta.  Siinä vaiheessa sitten kävin Lääkärikeskuksessa (21.11. 2994)  tri  Bengt Morellilla niskaröntgenkuvauksessa. Lausunnossa oli "utretad lordos" ja hän selitti että sellainen muodostuu vanhan trauman seurauksena. Mitään tuoretta vauriota  ei näy ja ylimmät nikamat saa näkyviin vain magneettiröntgenkoneessa, mutta Lääkärikeskus ei silloin  vielä omannut sellaista ja sitten kun se tulee, voisi  ottaa   kuvan ylemmistä nikamista,  jos näyttää olevan tarvetta.   Kädet olivatkin sitemmin suhteellisen hyvässä kunnossa- ( Poikkeuksena  tuo  tapaus kymmenen vuota sitetn kun   joku nykänen kiskaisi oikeasta kädestä kassini ja lensin suoraann taaksepäin ja kumautin pään katuun.   Siitä sitten  tuli seuraavana vuonna taas  paha hermopinneoire  oikeaan käteen, muat se nyt ei ole keliakiaongelmaa. Kävin  impingementoireesta ortopedilla. Silloin sain kortisonia  olkakipuun Siten   B12-vitamiiniannoksia nostamalla särky väheni, olin  nimittäin jo harventanut erään lääkärin kehoituksesta B12-annokset ihan 3 kuukauden väleihin). Niskaa kuvattiin taas ,  en tiedä kuinka monta kuvaa ja  Lundby, Haga röntgen. Ehkä  pari kymmentä kuvaa.   Ainakaan ei todettu murtumaa kaularangass- tässä olikin siten usea  lääkräi, joiden nimiä  eti taida olla  kansiossani, taisinko  kysyöä, olin niin vajonnut siihen  olkakipuun) .

Niinä vuosina 1994-5  vuonna  Sairasvakuutuskassa hoputti minua  ottamaan selvää tuosta keliakiatilanteessa.  olin kysellyt  voisiko saada jotain  dieettiavustusta sairasvakuutuksesta.  Nimittäin  viimeisen synnytyksen jälkeen Östrassa 1982  sanottiin, että kun  "kuntoni kohenee voi ajatella  tarkistaa keliakiatilanteen, mutta siinä vaiheessa  ei ole syytä sellaiseen toimenpiteeseen"  ja dieetti riittää.

 Kävin siten FK:n  hoputuksesta Sahlgrenskassa  ihan gastroenterologin tri Rolf   Gillbergin vastaanotolla.  Silloin oli verenkuva Sahlgrenskassa  hyvä eikä  ollut mitään akuuttia kipua.  Keskustelimme. Hän sanoi,  että   sellaisessa  suolitutkimuksessa  olisi   joitain riskejä ja  tunnusteli kädellaan  abdomenin ja sanoi,  että hän ei nyt suosittele  invasiivista tutkimusta.  Myönsin  olevani   samaa mieltä ja  lupasin tulla sitten takaisin,  kun tulee mahan vaivaa. Siten  myös FK oli lähettänyt   asiastani ihna  lapun Tingsrätteniin ja sieltä tuli lausunto että  tilanteeni ei ole  katsottu sellaiseksi  että  tarvisisin keliakian takia jotain avustusta. - No  gluteeniton ruoka sinnsä on  ehkä halvempaakin kuin mutien ruoka ja jos joku saa  avustuksen se on ehkä riisisäkin hinta.  Minulla ei ollut ongelma vain gluteiinista vaan hiilihydraatinkin  laadusta ja määrästä ja diabneettisuuden vaarasta.

Yksi pahimmista  komplikaatioista  tuli kuitenkin  silmästä.  Oikea silmä oli saanut niinä pyöräonnettomuudessa  tällin siten, että vahvat  silmalasini painoivat silmämunan päälle ja orbitan reunoja silloin   aikoinaan.  Mutta  se mahdollisesti  eri asia kuin   silloin tällöin  ilmenevät sarveiskalvotulehdukset.  Yksi silmätulehdus alkoi  hammaspuudutuksenkin jälkeen. puudutuspiikki tuli etuhampaan lähelle oikean silmän alapuolelle yläleukaan.
Ne keratiitit  olivat niin pahoja  silmänpinnan kuivumisia,  että  en  voinut käsittää,   mistä ne voisivat johtua.  Suomessa sanottiin:  Sjögrenin Syndroma. Hieno sana, mutta sanasta ei ole paljon apua tässä tilanteessa. Silmät kirvelivät, sai räpyttää silmiä kuin kolibri siipiä-   Sjögrenin syndroman silmävaivaan  auttaa konventionellisti ajatellen prednisoloni, jota otinkin, mutta se taas pahensi  verensokeritasapainoa  eikä mitenkään parantanut silmää.

 ( Lopulta menin Sahlgrenskan polille. - se tapahtui vuoden 1996 alussa. .  Tri  Göran Helgesson sanoi, että " ei meillä tällaiseen käytetä mitään  steroidia.  Kyse on  toistuvasta  keratiitista, keratitis residivans.  Sitä  paitsi silmän lasiaisen  rakenne  on luhistumassa. Ei siitä tule koskaan  mitään  hyvää.  Reseptistä  Oculenta voi olla lievitystä".  Oikea silmä tosiaan tuntui ihan kuin  tennispallolta ja pienemmältäkin kuin vasen.  Silmän paineet olivat  kuitenkin normaalit.
Nyt kun lausunto oli noin  raflaava, päätin myös otta  asian prioritoidusti silmän kannalta 1996. Nostin A-vitamiiniannostuksen   xeroftalmiatasoon ja aloitin Arovit kuurin.  Se on Rochen lääke Afrikan xeroftalmiaan ja A-vitamiinin puutteeseen.  Neljä sellaista  vuodessa estää sen Afrikan zeroftalmian  Sitäpaitsi  olin siinä vaiheesa  aika vegetaristi, söin hyvin vähän lihaa. Aloitin käyttää kananlihaa ja kananmaksaakin.
Useana vuonna käytin näitä  Arovit-kuureja.  Silmä ei enää koskaan  tullut sellaiseksi korpuksi ja keratiitti parani. Joskus tosin ilmeni lasiasessa  tulehdusta, ( Toisenkin kerran myöehmmin  kävin silmäpoliklinikalla- siellä oli  nuori tyttölääkäri. Sen jälkeen   päätin tiukentaa laktoosin osuutta  ravinnossa,  edelleen vähentää  sokeria, koska  laktoosi  ja sokeri vaurioitaa lasiaisstruktuuria).
  Olen voinut jättää nyt viime vuosina Arovit-kuurit  pois, mutta käytän  aina Möllerin  kalanmaksaöljyä päivittäin ja liharavintoa, kananmunaa ja kananmaksaa.
Niin vahvalla A-vitamiinilla kuin Rochen   "Afrikan lääke"  on  omat kontraindikaationsa , mutta silmäni oli niin kipeä, lausunto niin   vakava  ja  vaiva oli niin suuri, että en koskaan halua sellaista  silmävaivaa, että  Arovit  oli mitä indisoiduin minulle.  Nyt   pidän A-vitamiiniannostuksen edelleen  hyvänä kalanmaksaöljyn avulla. Silmät eivät ole enää kipeät.  

Silmän lisäksi  oli 1995 aikoihin  ilmeni   muistakin komplikaatioista keliakiasta, kuten kilpirauhasvaiva. 
 Kilpirauhanen  oli tulehtunut ja yhdestä kulmasta   oikein kipeäkin välillä, ja välillä kuristi  kuin panta ja tuntui kaulalla kuin kuivana kipeänä korppuna.  Sitä oli jo alettu  palpoida terveyskeskuksessa  ja  sitemmin otettiin säännöllisti  metabolia-arvot. Osoittautuikin sitten, että  olin muuttumassa  hypotyreoottiseksi ja kilpirauhasessa kytee  subakuutti  tyreoidiitti ( Tähän diagnoosiin päästiin lopulta 2004 kun otettiin myös TPO  joka oli koholla, Lääkärikeskus, tri Christer Lindqvist).    Se on mielestäni  pelkkää  keliakian komplikaatiota, sillä  muistin kuinka  1993  ihotestin yhteydessä - kun iholle oli asetettu myös viljauutetta (kutaanitesti) ,  - sen lisäksi että  reagoin  jälkeenpäin huimauksella,  kilpirauhanen kipeytyi   taas   selvemmin.  Kun kerroin  tri  Ulf Bengtsonille myöhemmin, hän sanoi,  että sellaista hän ei ollut aiemmin kuullut tapahtuneen.
(  Tämä asia   alkoi  kontrolloitua   sittemmin  terveyskeskuksessa  vuodesta 1996  ja  kilpirauhaslääke aloitettiin vähtiellen ja on vuosittaisessa kontrollissa edelleen  terveyskeskuksessa kardiologin Göran Ulfenstamin  suosituksesta  23-10-2008 - läppäinsuffisienssit ovat silloin ennallaan kuten 2005/ Tri Matts Willstrand, Lääkärikeskus) ja vastaa  sitä   tasoa, mitä "3%:lla    kansasta on  sairaaloitten ulkopuolella"- Siis  olennaisinta on  pitää kilpirauhasen funktio  normaalirajoissa.  Silloin sydänläpillä on optimaalinen mahdollisuus toimia.

 Tuo vuosi  1995 oli sikäli   merkittävä,  että sain hankittua paljon perustietoa, olihan  välttämättömyyden pakosta hankittava tietoa,   kirjallisuutta   ravinto-opin alalta ja myös  datan käyttötaitoa. PC, Macinthos kurssi oli maksullinen  Göteborgin Kansanyliopistossa  lähellä Järntorgetia. Olihan  kaikkien oireitten takana  minulle  toksinen molekyyli , joka tuli kotimaisista viljoista.
 Omaan ammattiin kuuluvat  Sosiaalihallituksen järjestämät kurssit olivat siihen aikaan  maksuttomia, jos löysi sellaisia sopivia. Löysin  allergiasta  (SS) ja  ja hematologiasta (ÖS)  hyvät kurssit  1995 vuoden lopulla.

Minulla oli vielä  silloin iso asunto, koska lapsia asui siellä 4. Sain  vuokratukea ja lapsilisääkin  vielä kahdesta lapsesta.  Lisäksi  Suomesta  siskoni  osti  osuuttani vanhempien  jälkeensä jättämästä  firmasta, ja  siitä tuli joka kuukausi osamaksuna summa, joka kattoi  meidän   ruokamenojamme ja muita kuluja.   Sosiaalitoimistosta sain tukea myös, Siellä otettiin huomooon  Suomesta  saamani  kannatus. Jossain vaiheessa  sosiaalitoimisto antoi lainaa, jonka maksoin Suomesta  saatavalla  summalla, jonka maksoi sinne suoraan takaisin.
Lisäksi minulla oli  henkilökohtaista  lainaa. 

Jollain tavalla vuosi 1994- 5 ajoista selvisin  näiden kaikenlaisten  asioitten kanssa.
Hyvin suuresta merkityksestä oli  PC- kurssin  ohella  keliakiasymposiumit seuraavina vuosina , joissa jaettiin osallistujille  tukeva  tietopuolinen aineisto: satoja abstrakteja,  sen ajan  uusinta tietoa  alalta,  hyviä luentoja ja silmäys tieteen  ongelmien tasoon ja käsitystä  siitä,  missä kohtaa keliakiatietämys maailmanlaajuisella tasolla on. esim. siinä vaiheessa vasta hahmotettiin, mitlä gluteenimolekyylin struktuuri näyttää.  Nämä olivat  englannin kielellä Tampereella. Siskoni avusti saamaan osallistumismaksut maksettua. 1996, 1998.

 Henkilökohtainen suuri  löytö oli  vuonna 1997  Ravintopin luentosarja  Näringslära 10 p. Fristående kurser, aivan tuossa lähellä Göteborgin yliopistossa.  miten sen muuten löysinkin?  Tästä  kurssista sain tiedot  NNR -kirjoista ja energiantasapainotuksesta. Luennoitsija  oli silloin Bodil Hulthe´n.
Lääketieteen  opiskelujen  moninaisten luentojen jälkeen  tämä oli  aivan  täysin erilainen luento.  Lääketiede  tutkii  ihmisen kehoa,  perimänja  elintapojen tuotetta,   mutta  tämä luento esitti  elintavasta laatutekijää, jonka voi säädellä niin, että keho voi hyvin ja   samalla tekijän, joka on modifioitavissa  kehon resurssien  mukaan, niin että  keho  voi  toimia  optimaalisesti.  Ja jos  näin tehdään,  läketieteen  ottamien  kokeiden  tulisi  osoittaa normaalia. Jos eivät osoita,  vika ei ole normalisoidussa dieetissä, vaan kehossa on jokin metabolinen rajoittava tekijä, joka heijastuu normaaliarvoista  poikkeamaan.  Ajatelutapa oli  uusi.  Siihen perustuu sitten moni  rasituskoe kuten sokerirasitus. ja toisaalta  moni joka ei tunne mitään ravinto-opin ohjeista saataa käyttää sellaisia määriä sokeria, jota kutsuttaisiin laboratoriossa sokerirasitukseksi.  Siitä sitten  voi  seurata  ylirasitustila, joka on    diabeettisuutta ja siitä - jos se havaitaan- voidaan palata normaali metaboliaan tiedon avulla . Ihminen on todellakin  riippuvainen tiedosta.  Vaistot ja vietit eivät johda  järkevyyteen ja terveyteen ihmislajilla.

Dieetin suhteen  tyyniin vesiin johti sitten dietetiikan kurssi  Göteborgin yliopiitossa 1998- 2001. Sain vielä  tutkimustyöni aiheeksi K-vitamiinin  10 p. työ ja niin alkoi myös vereni reologiset ominaisuudet muuttua normaaliksi, kun sain  valaistusta   dieetin osuudesta reologiaan - ja samalla luustoon.

Tässä mainitsen vain miten vähän nyt 2018  tarvitsen lisävitamiineja,  kun osaan käyttää ravintoaineita  niin, että ne antavat mitä tarvitsen.

2018
Käytän Levaxiinia, koska  vielä ei ole tapahtunut  kenelläkään, että kilpirauhanen voisi muuttua  normaaliksi niillä, joilla se on  muuttunut  subakuutissa tyreoidiitissa hypotyreoottiseksi.

Verenpaineen pitämiseksi normaalina käytän diureettia ja vähäsuolaista dieettiä. kontrolloin että  verenpaine on alle 140/85.

Joskus katson että verensokeri on  normaali, tavoite: alle 6 mmol/l.

 Mineraalietasapainoon käytän  erilaisia hedelmiä, kuivia hedelmiä , pähkinöitä.
Minulla on vuosittaisessa  kontrollissa  aina  natrium yläkantissa ja kalium alakantissa, joten  on  aina noudetattava vähäsuolaista dieettiä ja runsaskaliumhedelmäsuola pitoista dieettiä.

Lihasten pysyttämiseksi kunnossa käytän kohtuullisesti proteiinia- varoen, että  ei liikaa kuitenkaan.
 Kontrolloin painon, siitä näkee jos tulee äkki turvotuksia.  Liika proteiini tekee myös  turvotuksia seuraavaksi päiväksi.

B12- pistoksia otan harvakseltaan, n 4 kertaa vuodessa. Veriarvot ovat  nykyisin normaalit ja lihakset
 eivät ole arkoja.  Mutta  edelleen  varon liian raskaan raahaamista ja  huonosti  tasapainotettua kantotapaa, jos kannan jotain.

Möllerin kalanmaksaöljyä  teelusikallinen päivässä. Myös  tavallista  öljyä joskus ruokalusikallisen. rapsi- tai oliiviöljyä.  Niissä  on K1 vitamiinia ja E- vitamiinia. .

Koetan muistaa  tri Ulf  Bengtssonin ohjeet  biogeenien aminien vältöstä- siis mieluummin tuorejuustoa kuin  aromista ja jos keltaista juustoa niihin hyvin lievästi  aromista. .
Hyvin  harvoin histamiinipitoista kalaa (purkkitonnikalaa), sardiinia,  anjovista,, mieluiten pakasteseitä tai pakasteturskaa.
Mieluiten vähäpuriinista lihaa, siis kanaa,  munaa,  maitotuotetta, kuin  punaista, vahvasti puriinipitoista  lihaa. Ei makkaroita. niissä on kovin paljon suoloja.

Maitotuotteet laktoosittomina tai vähälaktoosisina.  Galaktoosia saa kyllä viikunasta.

Eräs komplikaatio, mikä tässä pitää mainita:  Tuossa  1990-luvulla oli yksi influenssa, jonka jälkitautina tuli esiin sydäninsuffisienssi.  Siihen käytin Digoksiinia  ( tri Olson Järntorget  Jänrhälsan)  joitain aikoja, koska se poisti hyvin  insuffisienssiturvotusta, jota  flunssa ja yskiminen  aiheutti.

 Sitten olenkin koettanut  ottaa influenssarokotuksia.
 Kuitenkin tänä kesänä taas iski  influenssa.  Pärjäilin  tavallisen diureetin avulla turvotuksista. Yskä oli kuitenkin hakkaava ja paha ja pitkäaikainen.  Oli kuulemma sellainen inluenssatyyppi B, joka ei sisältynyt rokotteisiin. Jos  tulee  paha verenpainepiikki, Atacand 4 mg  auttaa, se vähentää keuhkoturvotusta. ja sydänrasitusta.  minulle se toimii akuuttilääkkeenä kuten toisille Furesis.
Tämä influenssa  iski keuhkojenkin puolelle ja aiheutti restriktiota hengitykseen. PEF arvot tippuivat  monta kymmentä prosenttia.  Ostin  limaa irrottavaa yskänlääkettä Bisolvon ja Fishermans Frien salmiakkitabletteja, joista  saa kloridia ilman natriumia. 
---

Sitten tuli helleaalto.
Tämä  eivät sinänsä  keliakian kannalta tuota erityisongelmaa muuten paitsi tuntuu siltä,  että suolisto pääsee helposti liikaa kuivumaan, mikä on tosi  tukalaa: kuin maha olisi  täynnä pieniä pyöreitä kiviä ja ilmaa.  Tähän en toistaiseksi  ole  keksinyt mitään  erityistä  keinoa muuta kuin koettaa  käyttää vettä  runsaasti ennen kuin  noita  pieniä "kivikuulia"  pääsee muodostumaan, löytää  kuitupitoista  ja  ottaa  jotain suolaa, merisuolahiutaleita kielelle, ettei joudu relatiiviseen suolan puutteeseen. Kovassa helteessä ei ole sitä tavallista nälkää, koska lämpöenergiaa tulee ulkopuolelta.

---
Myös kuivahedelmistä  koetan kerätä sitä mineraalia runsaasti. Viikunaa, taatelia.  Salaatti  on eduksi,   Tavallinen  uuniperuna ja kala.  Vältän  leipiä,   vaikka  ne  olisivat  varmasti hyviä gluteenittomia - sillä  nyt taitaa kuidun tarve olla erittäin  suuri eikä niissä ole niin paljon kuitua kuin hedelmissä ja pavuissa.   Ongelma on aktuellia  vielä, helle ei ole varmuudella vielä päättynyt.  Liikunta on  tärkeää!  Olen tehnyt helteelläkin pitkiä kävelyitä ja se on hyväksi.  Täytyy vain muistaa,  että vaateissakin voi tuoda punkkeja   kotiin. Pistettävä vaatteet pesusankoon  metsäsamoilun jälkeen.
Siis edelleen -  on jatkuvasti  adaptoiduttava päivittäin  ilmastoon, lämpötilaan, ilmankosteuteen.

Toivottavasti tässä tuli joitain asioita joista jollekuille voi olla hyötyä.

Ajattelin että kirjoittelen  tässä sisällä  kun  tuo Johanne myrsky pauhaa, mutta se oli hyvin lyhyt ja nyt on jo sinistä taivasta, joten lopetan tähän.   Ehkä voin siirtää kaikki kasvit ja tuolit takaisin parvekkeelle.  Täytyy katsoa,   mikä on sääennuste  jatkossa.
...
Siis  kuten sanottu, keliakiassa ei ole  gluteeni  mitenkään se suurin ongelma.Sen kun oppii tietopuolisesti erottamaan dieetistään,  dieetti on gluteeniton. Se on tiedon asia.

Onglemat tulevat siitä, että  gluteiinin sietämättömyys  diagnosoidaan liian myöhään, jolloin se on ehtinyt aiheuttaa komplikaatioprosessien juuret, joista versoo pahenevat komplikaatiot ja alentunut yleiskunto ja  vähentynyt luonnollinen immuunipuolustuskyky.
Tämäkin on tietopuolinen asia.
 Onglemien  jäävuori tulee komplikaatioista, jotka taas ovat " sairauksia", joita hoidetaan  erikseen ilman  perussyyn  selvitystä tai  tietämystä.  Jopa  kielletään  siinä vaiheessa monelta  edes  mahdollisuus testata gluteenittoman dieetin parantavaa vaikutusta turhana .  Alan olla sitä mieltä että  tuolalinen esim  puolen vuoden dieettikokeilu täysin gluteenittomalla ravinnolla, voisi antaa valkenemista moniin   selvittämättömiin  tautitiloihin.  Sellaista koeaikaa taas pidetään  ajan haaskauksena ja vääränä ohjeena.  Sitäpaitsi ihmisen  ruokamuisti on kuin kananmuisti ja  kärsivällisyys dieetin pitoon on pavlovilaisen oppimisin huippusaavutus.












'

Hellepäivän gluteenitonta ravintoa

Vettä,  keitetty kanamuna+ merisuolahiutaleita, auringonkukansiemeniä, viikunaa , taatelia, ananasta, C-vitamiinia.
(Lisäksi  jotain laktoositonta maitotuotetta , salaattia, kahvia, teetä,  gluteeniton maissikeksi)
Edullista kaikin tavoin, jopa verenpaineelle  edullista.  Aurinko  antaa niin paljon lämpökalorioita, että  ei kannata nostaa  aterian kaloriarvoja esim rasvoilla. Vedsi on ihmeellistä terveysjuomaa,  Ihoevaporaatio ja  keuhkohengitys helteellä  nostaa veden tarvetta.
 ---
Sitten iltapäivällä:  Vispaan laktoositonta vispikermaa vaahdoksi, siinä  on mukana hieman vaniljasokeria. Sitten lisään kermavaahdon  joukkoon laktoositonta rahkaa ja vähän viime kesältä säilöttyä pakasteesta sulatettua  musta- ja punaherukkahilloa . Vispaan  kaikki yhteen  violetiksi  kermarahkaksi. Sitten ripottelen vielä gluteenitonta müsliä hieman joukkoon.  Hellepäivänä parvekkeella ihana  kevyt ruoka.  Tämä on   jotain,  josta pidän kautta  vuoden.   Miltei  kerran viikossa tai parissa  tulee tehtyä tätä. 

Talouksiin tiedoitus valmiusvirastosta kriisitilanteiden varalta

Ne joilla on eliminaatiodieetti-mikä.tahansa- ovat aina hieman  "kriittisessä" tilanteessa ruokavarastojensa kvaliteetinkin takia, eikä vain kvantiteetin, jota  ohjeet korostavat.
 Tietysti perusruokavaroja voi modifioida  energiasisällöltä ja mineraali ym tekijäpitoisuuksilta, mutta keliakikoille on olennaista, että perusruokavarat ovat gluteenittomia.
Kun ohjelappunen om-krisen-eller-kriget-kommer  tipahti postiluukusta eilen, katsoin  ruokatavaroiden osalta suosituslistaa.  Yleensä olen aina kun  signaali soi , neljä kertaa vuodess, tarkistanut   sen hetken ruokavaratilanteen ym.  ns. tankeställare.
Kohta muuten on taas signaalinsoiton päivä, kesäkuun ensimmäinen maanantai klo 15.

Eilen ex tempore arvioin tilanteen, miten kauan nykyiset   ruokavarat kestäisivät päivinä ja mikä olisi  asiallisinta hankkia  kotikomeroihin lisää. Vaikea arvioida  aikamäärää vain  yleissilmäyksestä.
Pastaa oli, riisia oli. Nämä ovat meillä  sellaista jokapäiväsitä perusruokaa. Riisin ostamme 5 litran muovisankoon, joka on kannellinen. Ostamme silloin tällöin 2 kg parboiled ja täytämme sankoa.   Puurojauhoja oli ( hirssiä, tatttaria;  jopa avaamattomissa Risentan pikkupusseissa . Varsinkin tattarihiutalepuuro on minusta   hyvä ruoka).  Perunajauhoja oli: niistä saa marjakeittoja ja  kakkuja.  Sokeria oli. Pölysokeriakin. Munaa oli. Leivontakuitua oli ( Fibrex, Husk) . Müsliä oli.  Semperin  karkeaa  gluteenitonta jauhoa oli. Siitä  teemme vohveleita silloin tällöin.  Papua  ja linssiä oli.  Linssisoppa on mukavaa,   kun  laitaa siihen vielä perunanpaloja ja sipulia, pinaattia ja mausteita, tilkka öljyä. Risentan soijajauhoa oli myös. Se on vahvaa proteiinia.
 Tomaattisosetta oli. Sinappituubi.  Pakaste kalaa, pakastejauhelihaa, pakastesientä.  Vielä yksi edelliskesän  marjahillokin ja pakastekirsikoita.  Pakastevihanneksia.  leivinjauhetta, vaniljasokeria, monenlaisia mausteita, murokahvia, josta pidän, tosin  valitessa hinta ratkaisee, joten ostan ICA murokahvin. Se kestää kauan, iso purkki. (Vaikka  harva huushollissani suosii murokahvia ja keittää mieluiten suodatinkahvia). Kaakaota , teeta oli.  pölysokeria. siirappia. akavesiirappia ja juuri  saatua ruotsalaista hunajaa. Sain lapsiltani Äitienpäivälahjaksi sen!  Suolaa oli: sekä merisuolaa että tavallista  pöytäsuolaa.
Jääkaapissa oli  ICA- margariinia, Bregott ja  pähkinävoimargariinia jonkin verarn- Riittävät  useita päiviä.
Ruokaöljyä  oli yksi pullo.  Möllerin kalanmaksaöljyä  oli aivan uusi pullo varalla.  B-vitamiineja ja C-vitamiineja oli. jokin mineraalilaatu lisäki. Sinkkiö koetin jäleen yhden kerran, mutta se vain ei taida minulle sopia, sinkkitabletti nimittäin. innostuin sinkkitablettiaateeseen kun luin luonnollisen immuniteetin proteiineja:  sadat niistä  omaavat sinkkijoneja rakenteessa tai kiinnittävät sinkkiä.  Täytyy vain luottaa että löytää sinkitjostain elintarvikkeesta.  Pitää katsoa taas  läpi www.fineli.fi elintarvikkeita ja katsoa,  mikä antaa sinkkiä.

Näiden  mainittujen elintarvikkeiden lisäksi ruoanlaitossa  tarvitsee vain hyvää kraanavettä ja keittomahdollisuuden ( toimivan  hellan) , joista ei nyt ole  kaupungissa ongelmaa tällä hetkellä-

Tänään sitten pesin hellan- se täytyy muutamia kertoja vuodessa  vetää ulos  kolostaan ja pestä seinät ja lattia sen takana, koska  sinne pääsee murua ja   rasvaa joskus ruokaa laittaessa. Otin valokuvat samalla hellan kolon taustasta. Se oli hyvässä kunnossa, kaapeli ehjä,  kaapelikotelo ehjä.  Nimittäin yhdessä edellisessä asunnossa kaapelikotelo oli rikki.  Sitten kun työnsin hellan takaisin paikoilleen, nostin pitkällä kenkälusikalla kaapelisilmukkaa sen verran, että se ei jää metallisen hellakantin alle takaisin työnnettäessä, sillä silloin kaapelin muovipinta voisi kärsiä ajan mittaan ja mudoostaa ennalta arvaamattoman vaaran.

 Lajittelin  hyödynnysjätteen. Niistä   päätellen - niiden nopeasta kertymästä päätellen- sitä tulee käytettyä aika paljon  ravintoa viikossa, mutta   harvemmin siitä mitään  inventaariota tulee tehtyä. Muovipussia ja muovikalvoa sitä vain kertyy aika paljon ja säilykepurkkejakin. Minsuta on hieno asia, että hyödynnettäviä asioita  otetaan talteen.

Sitten  kun ajattelee, että henkilökohtaisesti  tarvitsee ehdottomasti gluteenittoman,  myös kaurattoman  elintarvikevaraston, ja laktoosittoman , lisäksi mieluiten vähäfosfaattisen, siis sellaisen missä ei ole paljon leivinjauhetta (liikaa epäorgaanista fosfaattia)  tai hiivaa (hajoittaa orgaanista fosfaattia) käytetty valmistuksessa,  ja vähäsuolaisen ja  mieluiten vielä vähäpuriinisen, niin  tämä mikä nyt on kotona,  on  aivan mainiosti  koostettua.

Tässä pidin juuri hedelmäpäivän pari päivää sitten  tarkoituksena  pitää kurissa hypokalemia trendi ja hypernatremiatrendi  (siis saada niinkuin  piffattua  membraanipotentiaalin edellytyksiä kehossa, minkä  virkeytenä  ja jaksavuutena kokee ), nimittän tuo  trendi on   minulla  kautta vuosien on ollut ja varmaan monela jolla on ravintoperäistä  intoleranssia. Siihen auttaa ainkin minulla  ne hedelmäpäivät muun muassa. tuorehedelmät ja  mineraalipitoiset siement ovat minulle se tärkeä ravinto, daglig vara, joka pitää  aina varmistaa. Joskus taas pidän kuivahedelmäpäiviä: viikunaa ja taatelia, luumuja.  Niitä on helppo säilyttää kotona pitempiä aikoja ja ne sopivatkin kriisi ja valmiusvarastoon- jos ne vain säilyisivät , niin makoisen hyviä ne vain ovat. Tapaan  ostaa niitä  varsinaisia kuivahedelmäpäiviä varten. Ne piristävät suoliston  toimintaa. Niissä on paljon mineraalia magnesiumia ja kaliumia.  Ja kuten joku on sanonut  jano on mineraalien puutetta.  Jos käyttää paljon mineraalipitoisia hedelmiä ei tosiaankaan tunenn erityisempää janoa, ellei nyt sitten ole veden haihtuvuus, evaporaatiotekijä  vahvana kuten kuuman  auringon alla tai  kova hiki .  Siihen ei tosiaan auta muu kuin vesi.

Eilen siten päädyin pariin asiaan, joita tulisi hankkia kotiin:  laktoositonta maitopulveria ja jotain  siemenravintoa kuten auringonkukan siemeniä.  Hain kaupasta  hylly hyllyltä  maitopulveria. Hyllyllä oli Semperin maitopulveria, mutta  ei sen laktoositonta muotoa, joten  ostin kotiin  AlproSoija-originaalin.  Meidän perheessä  useimmat välttävät tavallista maitoa, mutta  minä kyllä mielelläni käytän maitoa joka päivä. Jos  maito, jota juon, on laktoositona, voin silloin käyttää pienen määrän esim tavallista  suklaata, jossa on  tavalliset laktoosimäärät rasvan joukossa., joten  laktoosimäärän rajoittamisessa on laktoositon maitotuote perusedellytys laktoosin kokonaismäärän pitämisessä vähälaktoosisena. Vaikka olisi laktoosi-intoleranssai, niin  voi sietää 2-  5 grammaa  laktoosia. On tosin  vielä yliherkempiä laktoosille olemassa. Muta tässä kerronkin vain omasta itsestäni ja meidän taloudesta.

 Ostin siten kympillä kolme  Marabou-minilevyä. Suklaan varsinainen säilyttäminen kriisivarastossa ei kuulu minun parhaimpiin puoliini.  Mutta kaakopulveri on hyvä pitää kotona, sillä siitä voi tehdä  itse suklaan tapaisen  ravinteen: kaakopulveria,  hieman kahvia,  hieman kasvisöljyä , ehkä vaniljasokeria tai sokeria  ja sitten vain sekoittaa ja syödä teelusikalla. Se on kuin sulaa suklaata ja antaa varmasti hyvä mineraalit ja essentiellit rasvahapot ja energiaa.

Vettä en kuitenkaan varastoi nyt  pakasteeseen tai jääkaappiin, koska  virallisesti ei ole ilmotettua sellaista tarvetta.
 Minulla on aika monta yhden litran muovipulloa, jotka tarvittaesa voi täyttää ja pakastoida. Ne ovat  Suomesta  ostettuja  sinikorkkisia   pakastepulloja, joihin pakkaan kesän lopun marjahillot mökiltä. Pakastetut vähäsokeroidut  marjahillot ( hieman benzoehappoa säilytysaineena)  tapaavat riittää aivan toukokuulle kuten nytkin.   Niitä käytän mm rahkajälkiruokiin:  Vispikermaa ja vaniljasokeria  vatkattuna;  laktoositon maitorahka sekaan sekoitettuna, sitten marjahilloa pari desilitraa sekoitetaan  joukkoon. Se on tosi hyvää.  Nämä ovatkin  siten niitä daglig vara- tavaroita kerma ja rahka. joitten olemassaoloa  voi pitää  hyvän ajan merkkeinä.
 Hilloissa  on oma sokerinsa, joten sokeria ei sinänsä tarvitse lisätä. Siksi on  hyvä pitää hillot  jonkin verran sokeroituna,  että  ei ole lisäsokerin tarvetta. Ne säilyvätkin kai paremmin ja raikas maku tulee myös hyvin esiin.

Siis tällä kertaa  kotivarastot  elintarvikkeiden suhteen kattavat  vaatimukset. Näillä pärjää  jopa useamman viikon, jos yhtäkkiä  elintarvikkeen saanti katkeaisi. Huushollissa meitä on 2 .

Jos tosi kriisi uhkaisi, hankkisin myös säilykkeitä metallipurkeissaan. Enemmän kuin yhden sardiinin tai tonnikalan.  Ehkä  hankkisin corned biff- nämä sinänsä ovat  oikein kulinaarisia herkkuja, suolaisia, vahvapuriinisia ja  itse asiassa  pitäisi rajoittaa, jos  nyt kreatiniiniansa ajatelee. tai verenpainetaan.  Joten  sellaiset saavat  jäädä  oikeastaan  harvinaisiksi herkuiksi  silloin tällöin.

Tässä vielä kertaan,  miten oma äitini ja isäni  pitivät  yllä niitä kriisivarastoja. ja ylipäätänsä  ruokavarastoja, koska heillä oli suurtalous huolehdittavana.
Viljat  ostettiin puisiin laareihin  suurhuushollin ( yli 120 osallistui aterioihin)   viileään kuivaan kellariin, joka itseasiassa oli samalla leipomo, josta ilmentyivät  sunnuntaiset pullapitkot ja viikon iltateen korput.
Perunat ja porkkanat, lantut ostettiin syksyllä  niille rakennettuun kylmään kellariin.
Kaikenlaisia  asioita säilöttiin. Esim mustaviinimarjamehupulloja, punaviinimarjamehupulloja oli  pitkillä seinähyllyillä ainakin kolmessa  kerroksessa  Mansikkahilloa. Mustikkahilloa.   Kurpitsahilloa isoissa lasipurkeissa  Näillä  säilykkeillä,lasipulloilla ja purkeilla  oli kuivakellari kotitalomme alakerrassa, siellä oli  matala lämpötila muta ei  koskaan alle nollan. Sen verran  oli patterilämpöä estämässä kosteutta ja jäätymsitä,  ja pannuhuoneestakin päin  alstroitui kai jotain  lämmintä  ilmaa, kun oven aukaisi.   Suolakurkut  taas säilytettiin tynnyreissä  samassa pimeässä kylmässä komerossa  magasiinin  puolella kuin maitotonkat. maitotonkat  olivat  metallisia ja pidettiin jäävedessä, johon lisättiin jääkimpaleita aina kun kimpale  olivat sulanut..  Jäät tietysti haettiin talvella hevosilla järveltä ja jää oli todella paksua.  Kuutiot ladottiin  jääkellari-nimiseen vajaan sahanpurukerrosten väliin.
Hunajan äitini  säilytti aivan oman keittiönsä vaatekaapin pohjalla suurissa ainakin  5  litran  lasitölkeissä. Hän osti niitä kai  suoraan   hunajanvalmistajilta.
Talon pohjakellarissa oli  pimeä  komero, jonka hyllyllä säilytettiin metalliset säilykepurkit; ne eivät ainakaan kuumentuneet koskaan niissä oloissa.  talon alla oli pohjakaivo. Ehkä varavesikaivo jos oikein  hankala aika olisi tullut. Toinen kaivo oli pihalla pienessä kaivokopissa ja siitä haettiin ämpärillä vedet.   
Näistä  säilykepurkeista  ainakin ananaspurkit, hedelmäkoktailpurkit, persikanpuolikaat, päärynälohkot.  Lihä- tai kalasäilykkeitä  he eivät  harrastaneet. Järvikalaa tarjottiin taloon  suoraan  kylästä ja kalasoppaa oli usein.  Suoraan sanoen  lihan käyttö verrattuna tähän ruotsalaiseen elämään oli siihen aikaan aika  vähäistä meidän huushollissa. hernesoppaa oli usein.  Linssejä ei sinänsä  käytetty. Ne opin tuntemaan vasta täällä Ruotsissa. Mutat tavallisten suomalaisherneitten laari oli tosi iso: jättikokoinen   emalikattila käytettiin  yhdessä vaiheesa herneille.   Ja kauraa oli  myös iso jauholaari.  Kaura oli siellä talouden aamupuuro koko vuoden, kaikki vuodet, vuosisata kohta. Kuten sanottu, allergisoiduin sille myös, joten minun keliakaidieetissä ei ole kauraa. Siitä menee ihokin  rikki. Mutta  muille  kaura on  tärkeä viljalaji kriisivarastoon.

Se siitä  kriisivarastontekemisestä  tällä kertaa.
tgein tässä leivän välillä.
Jota  voi  arvioida miten kauan ruoka-aineet  kestävät, pitää tosiaan punniten tehdä josku jokin  ruoka tai leipä.

Vaaka on siinä tärkeä. Lisäksi on hyötyä joistain ravinto-oppaista.
Esimerkiksi tein  nyt ex tempore- leivän, joka on gluteeniton, sokeriton, vähäsuolainen, laktoositon,vastaa dietäärisiä  vaatimuksiani ja on  heti melkein  ( pari kymmentä minututtia) valmis näistä  aineista, mitä kotona on:

 ja sitten laskin sen  ravintoarvot suolan ja proteiinin suhteen ja  kävin tuossa  parvekkeella leipälounaalla . varjossa +28 astetta C.  Lounasleipää  riitti kahdelle.

TAIKINA:
Semperin karkeita GFD  jauhoja 210 grammaa.
n. 5 grammaa proteiinia. Suolaa 0,26 g. (osa on natriumsuoloja)
Soijajauhoja  RISENTA 10 grammaa, proteiinia 39% eli 3,9 grammaa.
Hirssihiutaleita RISENTA 30 grammaa , proteiinia 11 %  eli 3,3 grammaa .
FIBREX kuitua , proteiinia 8 %  Tästä  noin  0,6 grammaa  proteiinia.

 Leivinjauheesta natriumpyrofosfaattia, natriumvetykarbonaattia ( ei siis klorideja)
Leivinjauhe  34 % Na suola-lajeja. 4 grammaa leivinjauhetta    antaa  Na suoloja  1,36 grammaa. 
ICA margariinia, 100 grammaa,  antaa  NaCl- noin 4 grammaa suolaa.suolaa 1 gramman , proteiinia 0,5 grammaa.
AlproSoija 1,5 dl.  proteiinia 3% , = 4,5 grammaa proteiinia. NaCl suolaa 0,11 grammaa.
Lisänä 1 gramma tavallista pöytäsuolaa NaCl.

  TAIKINA sisältää  noin 4 grammaa suolaa. valmis leipä opainaa  jäähtyneenä ja kuivahtaneena  365 grammaa.
Proteiinia noin 5+ 3,9 + 3,3+ 0,6 + 4,5 + 0,5 = 18 grammaa. Tarkoitus oli saada aikaan vähäsuolainen ja vähäproteiininen pikaleipä. proteiinin suhteen  onnistuu, muta leivinjauheen korkea suolapitoisuus  on vaikea saada  matalaksi, jos tekee  pikaleipää.  Lisäksi sen suolat voat  epäorgaanisia fosfaatteja ja korkea natriumisia. Ei hyväksi verenpaineesa.

Puolikas leipää 180 grammaa  lounaaksi 
antoi siis   2 grammaa natriumpitoisia suoloja ja 9 grammaa proteiinia.
Suolamäärää  voin kyllä laskea seuraavan kerarn jos vähennä pöytäsuolan määrää, matu se on tuo  hyvänmakuin  natriumkloridi. Leivinjauhen makuaromi tässä leivässä on vähän kuin aluna.  Sitä tulisi vähentää, mtua hankaluus on että leipää ei saa nousemaan millään kuohkeaksi jos vähentää leivinjauhetta liikaa.  Täytyy kokeilla titrata esiin vähin  tarvittava  leivinjauheen määrä.

Tähän  leipään tarvittiin toimiva uuni. 

Toinen pikaleipämahdollisuus ilman leivinjauhetta ja ilman hiivaa on vohvelit. Niihin vaaditaan myös sähkökytekntä.

Kolmas pikaleipämahdollisuus on lätyt. Tosisaan niitä  oi paistaa vaikka ulkogrillin päällä tai  leiriolosuhteissa.

Jos on uuniolosuhde niin  hyvä leipä on se tavallinen riisipiirakka uunissa.  Ei tarvita  hiivaa eikä leivinjauheta. Näitä voi pakastaa.  Olen tehnyt niitä  keitetystä riisistä ja keltaisesta maissista (10:1)  + vettä, kananmunia, öljyä, vispataan ja  paistetaan pellillä.  Tosi hyviä piirakkapaloja.

kriisitilanteesas on hyvä jos  on valmiita  dieettileipiä pakasteessa.

Assosioituvista geeneistä

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29601440

CONCLUSIONS:

We have sucessfully employed a conserved extended haplotype-matching strategy and identified a novel additional celiac disease risk variant in the lncRNA HGC14. This lncRNA seems to regulate the expression of NOD1 in an allele-specific manner. Further functional studies are needed to clarify the role of HCG14 in the regulation of gene expression and to determine the molecular mechanisms by which the risk variant in HCG14 contributes to celiac disease pathogenesis.

Ps.89:15,16

6.2.2018,10:23.Sana psalmista 86:15,16.

(A Maskil of Ethan the Ezrahite) Blessed are the people who know the festal shout, who walk , o Lord, in the light of thy countenance; who exult in thy name all the day, and extol thy righteousness.

Kahvi ja keliakia

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28479483

Autoimmun Rev. 2017 Jul;16(7):712-721. doi: 10.1016/j.autrev.2017.05.007. Epub 2017 May 4.

Coffee and autoimmunity: More than a mere hot beverage!

Sharif K¹, Watad A¹, Bragazzi NL², Adawi M³, Amital H¹, Shoenfeld Y⁴.

Abstract

Coffee is one of the world's most consumed beverage. In the last decades, coffee consumption has attracted a huge body of research due to its impact on health. Recent scientific evidences showed that coffee intake could be associated with decreased mortality from cardiovascular and neurological diseases, diabetes type II, as well as from endometrial and liver cancer, among others. In this review, on the basis of available data in the literature, we aimed to investigate the association between coffee intake and its influence on the immune system and the insurgence of the most relevant autoimmune diseases. While some studies reported conflicting results, general trends have been identified. Coffee consumption seems to increase the risk of developing rheumatoid arthritis (RA) and type 1 diabetes mellitus (T1DM). By contrast, coffee consumption may exert a protective role against multiple sclerosis, primary sclerosing cholangitis, and ulcerative colitis. Concerning other autoimmune diseases such as systemic lupus erythematosus, psoriasis, primary biliary cholangitis and Crohn's disease, no significant association was found. In other studies, coffee consumption was shown to influence disease course and management options. Coffee intake led to a decrease in insulin sensitivity in T1DM, in methotrexate efficacy in RA, and in levothyroxine absorption in Hashimoto's disease. Further, coffee consumption was associated with cross reactivity with gliadin antibodies in celiac patients. Data on certain autoimmune diseases like systemic sclerosis, Sjögren's syndrome, and Behçet's disease, among others, are lacking in the existent literature. As such, further research is warranted.

KEYWORDS:

Autoimmune diseases; Autoimmunity; Caffeine; Clinical nutrition; Coffee; Rheumatoid arthritis; Rheumatology

Kromosomi 18.n eräs geeni SMAD7

Immunology. 2017 Mar;150(3):356-363. doi: 10.1111/imm.12690. Epub 2016 Dec 12.

High Smad7 sustains inflammatory cytokine response in refractory coeliac disease.

Sedda S¹, De Simone V¹, Marafini I¹, Bevivino G¹, Izzo R¹, Paoluzi OA¹, Colantoni A¹, Ortenzi A¹, Giuffrida P², Corazza GR², Vanoli A³, Di Sabatino A², Pallone F¹, Monteleone G¹.

Abstract

Refractory coeliac disease (RCD) is a form of coeliac disease (CD) resistant to gluten-free diet and associated with elevated risk of complications. Many effector cytokines over-produced in the gut of patients with RCD are supposed to amplify the tissue-destructive immune response, but it remains unclear if the RCD-associated mucosal inflammation is sustained by defects in counter-regulatory mechanisms. The aim of the present study was to determine whether RCD-related inflammation is marked by high Smad7, an intracellular inhibitor of transforming growth factor-β₁ (TGF-β₁ ) activity. Smad7 was evaluated in duodenal biopsy samples of patients with RCD, patients with active CD, patients with inactive CD and healthy controls by Western blotting, immunohistochemistry and real-time PCR. In the same samples, TGF-β₁ and phosphorylated (p)-Smad2/3 were evaluated by ELISA and immunohistochemistry, respectively. Pro-inflammatory cytokine expression was evaluated in RCD samples cultured with Smad7 sense or antisense oligonucleotide. Smad7 protein, but not RNA, expression was increased in RCD compared with active and inactive CD patients and healthy controls and this was associated with defective TGF-β₁ signalling, as marked by diminished p-Smad2/3 expression. TGF-β₁ protein content did not differ among groups. Knockdown of Smad7 in RCD biopsy samples reduced interleukin-6 and tumour necrosis factor-α expression. In conclusion, in RCD, high Smad7 associates with defective TGF-β₁ signalling and sustains inflammatory cytokine production. These results indicate a novel mechanism by which the mucosal cytokine response is amplified in RCD and suggest that targeting Smad7 can be therapeutically useful in RCD.

KEYWORDS:
gluten; inflammation; mucosal immune response; transforming growth factor-β

PMID:

27861825

PMCID:

PMC5290231

[Available on 2018-03-01]

DOI:

10.1111/imm.12690

[Indexed for MEDLINE]

•