Muistiinpanoja vuosien varrelta. Fokus 1994-5.

Vuonna 1995 olin pitänyt gluteenitonta dieettiä   jo vuodesta 1981 asti eli 14 vuotta.  Siihen mennessä  en ollut  vielä kuunnellut  keliakiasymposiumien ohjeita - Kansainväliset symposiumit olivat Tampereella  1996 ja 1998.
Täällä Göteborgissa  oli kuitenkin   asiaan perehtynyt lääkäri Henry Asser, joka  informoi Dahlheimers-talolla  esitelmällään  1993 hyvin valaisevasti ongelman vakavuudesta.  Huomasin että samainen lääkäri toimii nykyisessä Angered Centrumin  uudessa lähisairaalassa  jonkin kerran  kuukaudessa.  Se merkitsee, että varmaan  intoleranssiasiat tulee tältä kulmalta  paremmins seulottua väestöstä ja tietomäärä ja  elintarvikkeitten saanti kaupungin  näillä alueilla tulee olemaan  optimaalista nyt 2018 aikaan.

 Hankin  1995  aikoihin   ravinto-opin tekstejä ja koetin  pärjäillä  luetun tiedon avulla ja tavallisen lääketieteen kirjojen avulla, lähinnä  sprue- diagnoosia käyttäen hakusanana,  non-trooppinen sprue.  Merck Manual ja Cecil Loeb olivat mielestäni parhaimmat lähteet.   Amerikkalaista ja  englantilaista  tekstiä.  Niissä oli periaatteena  symptomaattinen hoito, siis  ravintoaineiden puutteiden  aiheuttamien puutostiojen korvaushoito   laajalla  skaalalla.  Joka ravintoaine korvattiin erikseen joko oireiden perusteella tai  niistä olevan  tiedon ja arvioidun menetyksen perusteella.
 Silti  oli suorastaan  viidakkomatkan tapainen  olotila:  kuin edetä  viidakossa joka on umpeenkasvanutta eikä eteenpäin pääse kuin askelen kerrallaan kaikkia  lianeeja   ja oksia   ja tiheikköä avaamalla ja varomalla  upottavia  kohtia. Voi sanoa, että varsinaisia  ohjeita  ei niin  tullut mistään.  Parhaita  ohjeita  oli joskus  1991 sisätautien erikoislääkäriltä: "Jatka edelleen samaa dieettiä ja  B12 vitamiinin käyttöä ja ota myös rautaa  välillä."
Niin, se "sama dieetti"  oli periaatteellisesti   "gluteeniton dieetti".

Vanhojen kansioitten   selailussa  tänään otin  esiin vuoden 1995  veroilmoituksen yhteydessä muistiinkirjoitetut asiat.   Miten ylipäätänsä tulin ekonomisesti toimeen niinä   vaikeina vuosina, kun ei ollut  töitä eikä  voimiakaan  lähteä ansiotöihin?
Lasten ikä siihen aikaan oli 17- 18,  14 ja 13.   (Siis verovuonna 1994  16-17, 13 ja 12 vuotta)
Pojat olivat  ammattikouluvaiheessa ja heillä oli opintotuki.   (Sotaväkikin oli siihen aikaan normaliteetti ja molemmilla edessä)   Nuorimmat olivat teini-ikäisiä.
Vuonna 1994  olin sitten  päätynyt dieettivaelluksessa   vielä noudattamaan 1993  koostamaani dieettiä. Tähän tietämykseeni vaikutti  tri Asserin luento;  ja kirjoitin veroilmoituksen liitteeseen muistiin  seuraavia itseäni varten:
 "Dieetinpito-ongelmista   Suunnilleen samanlainen  dieetti i kuin vuonna 1993, pieniä vivahde-eroja.
AD- tippoja käytän  vähemmän 1994.  Kalsiumtabletin valinnasta on  ongelmaa. Alkuvuodesta käytin kalsiumkarbonaattia kalcitena.. Siirryin kuitenkin  26.7 94 käyttämään Calci hydrogenophosphas kapseleita, koska  epäilen fosfaatin puutetta. Olin joutunut  pitämään maidotonta  vaihetta, koska maidosta oli niin paljon vaivoja. Sain kuitenkin neuvoksi  ystävältä spinologilta  edes yrittää käyttää maitoa siten,  että keitän kupillisen silloin tällöin, jotta  saan  maidon siedon  kohenemaan, Maitotuotteista poikkeus,  jota pystyin käyttämään oli maitosuklaa.  Vaivana oli lähinnä sieämättömät koliikit.  Olin  kyllä käsittänyt noista lukemistani  kirjoista, että minun proteiininkäyttöni on liian vähäistä, suositellun normaalialueen alarajaa.  Jokseenkin vähäsuolaista käytin myös.  Magnesiumtabletteja 75 mg otin silloin tällöin, pari kertaa viikossa.  Sinkkilisää otin vuoden lopulla, sitäkin joku  suostteli minulle. Zn glukonaattia 10 mg ) .  Sitten löysin Optivit nimisen   monivitamiinin, sitä otin  1 tabletin pari kertaa viikossa josain vaiheesa.  Taisi olla suomalinen valmiste.
Käytin myös betakaroteenia, joka oli sen ajan pop--A-vitamiini.  B12 injektioita  jatkoin edelleen , 11 pistosta  vuodessa.  B-kombin forte taas antoi muita B-vitamiineja;  tätä otin kuureittain 1 tabletti päivässä.  C-vitamiinia  miltei  päivittäin 500 mg. Foolihappoa   5 mg  pari kertaa viikossa. 
Varalääkkeinä oli  allergisiin reaktioihin   Prednisolon 5 mg.  Ampiaisenpistoihin  niitä tarvitsikin;  sain siihen aikaan   luonnossa paljon amipaisen hyökkäyksiä kohtaani, varsinkin Suomessa käydessä kesin .  Niitä tuli luumun kokoisia  pallukoita.

Olin käynyt  koliikkien takia  tri Ulf Bengtsonin vastaanotolla jo 1993  ja hän sanoi että  ei osaa antaa muuta apua kuin  G.I.. Lomudal reseptin ja suositella biogeenisten aminien vähentämistä. Sain  ohjeen  näistä biogeenisista amineista.  Saatoin ottaa Lomudal- nesteen  ennen ruokailua, ja se esti koliikkia niin hyvin, että vuoden 1994 aikana  ei ollut  niin paljon enää  Lomudalin tarvetta. 1995 sain uusitun reeptin.  Mutta hengenahdistukseen, joita  allergisuudesta  tuli  jossain yhteyksissä, minulla oli Bricanyl-liuosta ja oli joskus Ventoline  myös.

Kun alkoi  verensokeri heittelehtiä, kirjoitin lopulta  hänelle ja  sain suosituksen ottaa yhteyttä  Sahlgrenskan Diabeteskeskuseen  asian selvittämiseksi, koska saattoi olla hypoglykemiaa ja hyperglykemiaa vuoroin.    Jo 1993 kovin huolissani, koska  suvussa on sokeritautia.  Hankin sokerimittarin Medisense ja sensoreita ja sokosti  vain  koetin  ajaa  verensokeria normaaliraiteille  ravinnon avulla- tieoni ravinto-opista oli tosiaan liian  vähäistä silloin , mutta  mitä muuta voi lääkärinä tehdä?   Viheliäisen sokeripitoisia olivat kaikki gluteenittomat valmistuotteet. Ei ollut oikeastaan olemassakaan  keliakikon  vähäsokerisia  tuotteita.  Pidin kotona myös  virtsansokerin kontrolli-liuskat. Ei saisi tulla sokeria eikä valkuaista esiin.  Jos  meni  paastoten  verensokerikokeeseen,  miltei  pimeni silmissä, kun verensokeri oli alle 3 mmol/l.  Halusin aina varhaisimpaan mahdolliseen aikaan, että verensokeri ei olisi  ainakaan  liian matala.  -- kuitenkin yhtä helposti saattoi  olla joskus  14,5 mmol/L kun  mittasi   satunnaisesti kotona.

 Kummallisten  verensokeriarvojen heittelyn  kirjoitin  Diabeteskeskukseen.  Löytyy maininta papereistani,  että varsinainen diabetes poissuljettiin siinä vaiheessa (tri Wesslau) .  Siis  verensokerin heittelyn täytyy johtua  suoliston imeytymisseikoista.  ja    jollain tavalla ei-oikeasta  keliakiadieetistä.  Koska oikeanpuoleinen munuainenkin kivisti joskus,  mainitsin siitäkin  sinä vuonna. minlle olisi tehty urografia  30.5. 1995 , mutta siitä kyllä livistin sillä kertaa.  Jos hienommin sanoo:  prioritoin silmää ja kilpirauhasta ja peruutin urografian.

Mutta  syitåä sokerin heittelehtimiseen   etsiessäni otin yhteyttä Diabetesyhdistykeenkin ja kävin kuuntelemassa erään esitelmän,  joka antoi mahtavan oivalluksen:  Fruktoosisokeria ei pidä käyttää  diabeteksessa, vaikka  se menee ilman insuliinin tarvetta solun sisään, sillä solussa se muuttuu neurotoksiseksi sorbitoliksi, josta on haittaa esim silmänpohjalle,   luennoi diabeteslääkäri.
Niihin aikoihin olin  käyttänyt fruktoosia ja hunajaakin runsaasti- siis todella runsaasti.   Ne tekivät verensokerin epästabiiliksi,  vaikka niistä ei tullut mahakoliikkeja kuten laktoosista.

(Niinä vuosina   Sahlgrenskan sairaalssa oli C-kirjasto ja siellä oli  valtavasti uutta kirjallisuutta, Uudet väitöskirjat tulivat sinne. Niitten dubletteja  sitten välillä kontainerittain tyhjennettiin hyllyistä ja sieltä sai kirjallisuutta niin paljon kuin vain kasseissaan jaksoi kotiin kantaa! Voi sanoa että kannoin kotiini sadoittain väitöskirjoja ja  osan  annoin  ystävilleni, jotka ovat  myös kiinnostuneita näistä asiosita). 

 (Vuonna  1981 alkutilanteessa  Lempäälän verikokeessa oli kaikkia verisoluja  alamittainen määrä ( anemiaa, neutropeniaa, leukopeniaa ja trombosytopeniaa , GT koholla j keltainen seerumi. Hankala oli  veren ominaisuuksien  normalisointi, sillä minusta tuntui, että välillä  on  vuototaipumusta ja välillä taas  liikaa hyytymistaipumusta-  jopa  pinnallinen tulppakin tuli käsivarteen  jonkin laboratorioverinäytteen oton jälkeen.  Tuli ihan mieleen, että onkohan tämä jotain  veritautia.  Siinä vaiheessa en vielä ollut käsittänyt K-vitamiinin osuutta tai sen hyvin suurta tarvetta keliakiassa.  
(Myöhmmin kyllä sitten noudatin Merck Manualin  K1- vitamiinin annostusta 5 mg x 1 usean vuoden ajan).

Hammaslääkärissä käynti oli piinallista, koska  ikenet saattoivat vuotaa verta ja  hammaslääkärin pöytä oli  verinen lopulta ja hammaslääkärit stressaantuivat. Hammaslääkärin käynnin jälkeen oli taas minulla rintakipuja ja sydämen rytmihäiriöitä. Niitten takia menin sitten  kerran  tutkimuksiinkiin. Otettiin akuutti EKG  (Tri Norberg) ja  myöhemmin yritettiin Östrassa  hänen lähetteellään ottaa rasitus-EKG kliinisen fysiologian laboratoriossa ,  mutta rytmi  oli vielä epästabiili ja provosoitui   pitkä takykardia ja  koe keskeytettiin, pohjelihaksetkin väsyivät liikaa. Muistaakseni nuori lääkäri  oli nimeltään Abdullah Beka.  Asiasta sitten ei kuulunut enempää. - Olinhan jo opiskeluaikana saanut takykaridna  hamamsoperaatioiden jälkeen aj siinäkin Turussa kävin EKG.ssä. Nuori etupäivystäjä tykkäsi että olen niin nuori että takykardia ei voi olla  mitenkän orgaanista. Asia jäi silleen silloinkin.  Aina hammaslääkärillä käynnin jälkeen oli rytmihäiriötä.

 Minulla  oli  niihin aikoihin  1994-5  varalla nitroa ja diureettiakin.    Koska Suomessa  aina hammasääkärikäyntien ja hammasoperaatioitten jälkeen oli pitkään rytmihäiriötä ja väsymystä, sitä piti   jo niinkuin normaliteettina.  Nyt kun on tuo  läppäinsuffisienssi ultaäänituktiuksella todettu  2005, 2006, osaan ottaa  profylaktista antibioottia  ja se vähentää  hammaslääkärikäynnin jälkeistä  rytmihäiriötä. Lisäksi  katson että käytän brokkolia, juustoa , pinaattia ja muuta mikä pitää veren  mukavan reologisena  hammaslääkäriä ajatellen enkä käytä hammaskipuun särkylääkettä. Aspiriinin neljäsosamuru jo pitää viikon veren juoksevana.  

Kaiken lisäksi lihakset alkoivat oireilla vuonna  1995  ja se oli uusi  huoli.    Tuli ensin kamala käsisärky vasempaan olkavarteen.  Se oli infernaalista. En ole tottunut koskaan siihen, että kehossa mikään särkee pitkän aikaa.  Lopulta tuskin sain nostettua kättä ja menin Östraan ortopedin (tri Björn Edshage) puheille. 4.8. 1994.  Ortopedi sanoi,  että kyse on Supraspinatus-jänteen vauriosta vasemmalla ja suositteli  sairasvoimistelua -  itse asiassa hän pystyi siinä tilanteessa suosittelemaan  käteen  vain uimista ja lähetti EMG-tutkimukseen. Siellä kävin 10. 10.  1994.
 Kävin  uimahallissa usein. Tässä kylässä oli oma uimahalli.  Samaa oiretta tuli siten oikeaankin käteen ja aloin olla hyvin tarkka siitä, että jos kannan jotain,   jaan kuorman tasaisesti molemmille käsivarsille ja yliptänsä en  raahaa liian raskaita , vaan käytän jotain kärryä. Sain jopa ystävän spinologin neuvon pussin kantamiseen, Kannettavan pussin voi heittää olkapäälle siten,  että painopiste  tulee hartialle ja  selänpuolelle eikä kipeisiin jänteisiin.
Tässä vaiheessa myös lisäsin B12-vitamiinipistosten  tiheyttä ja jaoin 1 mg annoksen kahteen ja annoin pistää  vitamiinin lapalihaksiin selän yläosiin.  Siitä lihassäryt loppuivat ja lihakset vaikuttivat    jatkovuosinakin   voivan hyvin.  Kun yläraajojen lihasoireet olivat ohittuneet, palasin tavalliseen  B12 vitamiiniannostukseen .     Vuorokuukausin ( tai 2 kuukauden välein)  oikeaan tai vasempaan pakaraan.  jos toinen pistää, tai   aeimmin reiteen  s.c. jos itse pistän. vaikka nykyisin pystyn itse pistämään kyllä   lonkan taa oikeaan paikkaan  jopa im, tai ainakin sc. 

 Neurologi  Gabor Molnar, sanoi  että Biceps-lihas oli 1995  jonkin verran heikentynyt, lievää myodegeneraatiota,  ja treenauksen pitäisi olla hyvin varovaista.  Hän myös  kysyi, onko minulla ollut joskus niskatraumaa. No,  tavallaan oli myönnettävä.  Aiemmin olin pudonnut  pyörän ohjaustangon yli  oikea otsakulma edellä tuossa  Fjällsyran nimisen  talon  kohdalla  katuun- ilman kypärää - Pyörän pinnojen väliin meni minun muovikantinen röntgenopin kirjani Turusta;   olin otattanut   siitä juuri muutaman valokopion ja se oli muovikassissa. Kun pääsin  laaksosta  tasamaalle, ponkasin pyörän vauhtiin ja siihen tuli äkkipysähdys.
  Siis neurologi suositteli niskaröntgenkuvausta.  Siinä vaiheessa sitten kävin Lääkärikeskuksessa (21.11. 2994)  tri  Bengt Morellilla niskaröntgenkuvauksessa. Lausunnossa oli "utretad lordos" ja hän selitti että sellainen muodostuu vanhan trauman seurauksena. Mitään tuoretta vauriota  ei näy ja ylimmät nikamat saa näkyviin vain magneettiröntgenkoneessa, mutta Lääkärikeskus ei silloin  vielä omannut sellaista ja sitten kun se tulee, voisi  ottaa   kuvan ylemmistä nikamista,  jos näyttää olevan tarvetta.   Kädet olivatkin sitemmin suhteellisen hyvässä kunnossa- ( Poikkeuksena  tuo  tapaus kymmenen vuota sitetn kun   joku nykänen kiskaisi oikeasta kädestä kassini ja lensin suoraann taaksepäin ja kumautin pään katuun.   Siitä sitten  tuli seuraavana vuonna taas  paha hermopinneoire  oikeaan käteen, muat se nyt ei ole keliakiaongelmaa. Kävin  impingementoireesta ortopedilla. Silloin sain kortisonia  olkakipuun Siten   B12-vitamiiniannoksia nostamalla särky väheni, olin  nimittäin jo harventanut erään lääkärin kehoituksesta B12-annokset ihan 3 kuukauden väleihin). Niskaa kuvattiin taas ,  en tiedä kuinka monta kuvaa ja  Lundby, Haga röntgen. Ehkä  pari kymmentä kuvaa.   Ainakaan ei todettu murtumaa kaularangass- tässä olikin siten usea  lääkräi, joiden nimiä  eti taida olla  kansiossani, taisinko  kysyöä, olin niin vajonnut siihen  olkakipuun) .

Niinä vuosina 1994-5  vuonna  Sairasvakuutuskassa hoputti minua  ottamaan selvää tuosta keliakiatilanteessa.  olin kysellyt  voisiko saada jotain  dieettiavustusta sairasvakuutuksesta.  Nimittäin  viimeisen synnytyksen jälkeen Östrassa 1982  sanottiin, että kun  "kuntoni kohenee voi ajatella  tarkistaa keliakiatilanteen, mutta siinä vaiheessa  ei ole syytä sellaiseen toimenpiteeseen"  ja dieetti riittää.

 Kävin siten FK:n  hoputuksesta Sahlgrenskassa  ihan gastroenterologin tri Rolf   Gillbergin vastaanotolla.  Silloin oli verenkuva Sahlgrenskassa  hyvä eikä  ollut mitään akuuttia kipua.  Keskustelimme. Hän sanoi,  että   sellaisessa  suolitutkimuksessa  olisi   joitain riskejä ja  tunnusteli kädellaan  abdomenin ja sanoi,  että hän ei nyt suosittele  invasiivista tutkimusta.  Myönsin  olevani   samaa mieltä ja  lupasin tulla sitten takaisin,  kun tulee mahan vaivaa. Siten  myös FK oli lähettänyt   asiastani ihna  lapun Tingsrätteniin ja sieltä tuli lausunto että  tilanteeni ei ole  katsottu sellaiseksi  että  tarvisisin keliakian takia jotain avustusta. - No  gluteeniton ruoka sinnsä on  ehkä halvempaakin kuin mutien ruoka ja jos joku saa  avustuksen se on ehkä riisisäkin hinta.  Minulla ei ollut ongelma vain gluteiinista vaan hiilihydraatinkin  laadusta ja määrästä ja diabneettisuuden vaarasta.

Yksi pahimmista  komplikaatioista  tuli kuitenkin  silmästä.  Oikea silmä oli saanut niinä pyöräonnettomuudessa  tällin siten, että vahvat  silmalasini painoivat silmämunan päälle ja orbitan reunoja silloin   aikoinaan.  Mutta  se mahdollisesti  eri asia kuin   silloin tällöin  ilmenevät sarveiskalvotulehdukset.  Yksi silmätulehdus alkoi  hammaspuudutuksenkin jälkeen. puudutuspiikki tuli etuhampaan lähelle oikean silmän alapuolelle yläleukaan.
Ne keratiitit  olivat niin pahoja  silmänpinnan kuivumisia,  että  en  voinut käsittää,   mistä ne voisivat johtua.  Suomessa sanottiin:  Sjögrenin Syndroma. Hieno sana, mutta sanasta ei ole paljon apua tässä tilanteessa. Silmät kirvelivät, sai räpyttää silmiä kuin kolibri siipiä-   Sjögrenin syndroman silmävaivaan  auttaa konventionellisti ajatellen prednisoloni, jota otinkin, mutta se taas pahensi  verensokeritasapainoa  eikä mitenkään parantanut silmää.

 ( Lopulta menin Sahlgrenskan polille. - se tapahtui vuoden 1996 alussa. .  Tri  Göran Helgesson sanoi, että " ei meillä tällaiseen käytetä mitään  steroidia.  Kyse on  toistuvasta  keratiitista, keratitis residivans.  Sitä  paitsi silmän lasiaisen  rakenne  on luhistumassa. Ei siitä tule koskaan  mitään  hyvää.  Reseptistä  Oculenta voi olla lievitystä".  Oikea silmä tosiaan tuntui ihan kuin  tennispallolta ja pienemmältäkin kuin vasen.  Silmän paineet olivat  kuitenkin normaalit.
Nyt kun lausunto oli noin  raflaava, päätin myös otta  asian prioritoidusti silmän kannalta 1996. Nostin A-vitamiiniannostuksen   xeroftalmiatasoon ja aloitin Arovit kuurin.  Se on Rochen lääke Afrikan xeroftalmiaan ja A-vitamiinin puutteeseen.  Neljä sellaista  vuodessa estää sen Afrikan zeroftalmian  Sitäpaitsi  olin siinä vaiheesa  aika vegetaristi, söin hyvin vähän lihaa. Aloitin käyttää kananlihaa ja kananmaksaakin.
Useana vuonna käytin näitä  Arovit-kuureja.  Silmä ei enää koskaan  tullut sellaiseksi korpuksi ja keratiitti parani. Joskus tosin ilmeni lasiasessa  tulehdusta, ( Toisenkin kerran myöehmmin  kävin silmäpoliklinikalla- siellä oli  nuori tyttölääkäri. Sen jälkeen   päätin tiukentaa laktoosin osuutta  ravinnossa,  edelleen vähentää  sokeria, koska  laktoosi  ja sokeri vaurioitaa lasiaisstruktuuria).
  Olen voinut jättää nyt viime vuosina Arovit-kuurit  pois, mutta käytän  aina Möllerin  kalanmaksaöljyä päivittäin ja liharavintoa, kananmunaa ja kananmaksaa.
Niin vahvalla A-vitamiinilla kuin Rochen   "Afrikan lääke"  on  omat kontraindikaationsa , mutta silmäni oli niin kipeä, lausunto niin   vakava  ja  vaiva oli niin suuri, että en koskaan halua sellaista  silmävaivaa, että  Arovit  oli mitä indisoiduin minulle.  Nyt   pidän A-vitamiiniannostuksen edelleen  hyvänä kalanmaksaöljyn avulla. Silmät eivät ole enää kipeät.  

Silmän lisäksi  oli 1995 aikoihin  ilmeni   muistakin komplikaatioista keliakiasta, kuten kilpirauhasvaiva. 
 Kilpirauhanen  oli tulehtunut ja yhdestä kulmasta   oikein kipeäkin välillä, ja välillä kuristi  kuin panta ja tuntui kaulalla kuin kuivana kipeänä korppuna.  Sitä oli jo alettu  palpoida terveyskeskuksessa  ja  sitemmin otettiin säännöllisti  metabolia-arvot. Osoittautuikin sitten, että  olin muuttumassa  hypotyreoottiseksi ja kilpirauhasessa kytee  subakuutti  tyreoidiitti ( Tähän diagnoosiin päästiin lopulta 2004 kun otettiin myös TPO  joka oli koholla, Lääkärikeskus, tri Christer Lindqvist).    Se on mielestäni  pelkkää  keliakian komplikaatiota, sillä  muistin kuinka  1993  ihotestin yhteydessä - kun iholle oli asetettu myös viljauutetta (kutaanitesti) ,  - sen lisäksi että  reagoin  jälkeenpäin huimauksella,  kilpirauhanen kipeytyi   taas   selvemmin.  Kun kerroin  tri  Ulf Bengtsonille myöhemmin, hän sanoi,  että sellaista hän ei ollut aiemmin kuullut tapahtuneen.
(  Tämä asia   alkoi  kontrolloitua   sittemmin  terveyskeskuksessa  vuodesta 1996  ja  kilpirauhaslääke aloitettiin vähtiellen ja on vuosittaisessa kontrollissa edelleen  terveyskeskuksessa kardiologin Göran Ulfenstamin  suosituksesta  23-10-2008 - läppäinsuffisienssit ovat silloin ennallaan kuten 2005/ Tri Matts Willstrand, Lääkärikeskus) ja vastaa  sitä   tasoa, mitä "3%:lla    kansasta on  sairaaloitten ulkopuolella"- Siis  olennaisinta on  pitää kilpirauhasen funktio  normaalirajoissa.  Silloin sydänläpillä on optimaalinen mahdollisuus toimia.

 Tuo vuosi  1995 oli sikäli   merkittävä,  että sain hankittua paljon perustietoa, olihan  välttämättömyyden pakosta hankittava tietoa,   kirjallisuutta   ravinto-opin alalta ja myös  datan käyttötaitoa. PC, Macinthos kurssi oli maksullinen  Göteborgin Kansanyliopistossa  lähellä Järntorgetia. Olihan  kaikkien oireitten takana  minulle  toksinen molekyyli , joka tuli kotimaisista viljoista.
 Omaan ammattiin kuuluvat  Sosiaalihallituksen järjestämät kurssit olivat siihen aikaan  maksuttomia, jos löysi sellaisia sopivia. Löysin  allergiasta  (SS) ja  ja hematologiasta (ÖS)  hyvät kurssit  1995 vuoden lopulla.

Minulla oli vielä  silloin iso asunto, koska lapsia asui siellä 4. Sain  vuokratukea ja lapsilisääkin  vielä kahdesta lapsesta.  Lisäksi  Suomesta  siskoni  osti  osuuttani vanhempien  jälkeensä jättämästä  firmasta, ja  siitä tuli joka kuukausi osamaksuna summa, joka kattoi  meidän   ruokamenojamme ja muita kuluja.   Sosiaalitoimistosta sain tukea myös, Siellä otettiin huomooon  Suomesta  saamani  kannatus. Jossain vaiheessa  sosiaalitoimisto antoi lainaa, jonka maksoin Suomesta  saatavalla  summalla, jonka maksoi sinne suoraan takaisin.
Lisäksi minulla oli  henkilökohtaista  lainaa. 

Jollain tavalla vuosi 1994- 5 ajoista selvisin  näiden kaikenlaisten  asioitten kanssa.
Hyvin suuresta merkityksestä oli  PC- kurssin  ohella  keliakiasymposiumit seuraavina vuosina , joissa jaettiin osallistujille  tukeva  tietopuolinen aineisto: satoja abstrakteja,  sen ajan  uusinta tietoa  alalta,  hyviä luentoja ja silmäys tieteen  ongelmien tasoon ja käsitystä  siitä,  missä kohtaa keliakiatietämys maailmanlaajuisella tasolla on. esim. siinä vaiheessa vasta hahmotettiin, mitlä gluteenimolekyylin struktuuri näyttää.  Nämä olivat  englannin kielellä Tampereella. Siskoni avusti saamaan osallistumismaksut maksettua. 1996, 1998.

 Henkilökohtainen suuri  löytö oli  vuonna 1997  Ravintopin luentosarja  Näringslära 10 p. Fristående kurser, aivan tuossa lähellä Göteborgin yliopistossa.  miten sen muuten löysinkin?  Tästä  kurssista sain tiedot  NNR -kirjoista ja energiantasapainotuksesta. Luennoitsija  oli silloin Bodil Hulthe´n.
Lääketieteen  opiskelujen  moninaisten luentojen jälkeen  tämä oli  aivan  täysin erilainen luento.  Lääketiede  tutkii  ihmisen kehoa,  perimänja  elintapojen tuotetta,   mutta  tämä luento esitti  elintavasta laatutekijää, jonka voi säädellä niin, että keho voi hyvin ja   samalla tekijän, joka on modifioitavissa  kehon resurssien  mukaan, niin että  keho  voi  toimia  optimaalisesti.  Ja jos  näin tehdään,  läketieteen  ottamien  kokeiden  tulisi  osoittaa normaalia. Jos eivät osoita,  vika ei ole normalisoidussa dieetissä, vaan kehossa on jokin metabolinen rajoittava tekijä, joka heijastuu normaaliarvoista  poikkeamaan.  Ajatelutapa oli  uusi.  Siihen perustuu sitten moni  rasituskoe kuten sokerirasitus. ja toisaalta  moni joka ei tunne mitään ravinto-opin ohjeista saataa käyttää sellaisia määriä sokeria, jota kutsuttaisiin laboratoriossa sokerirasitukseksi.  Siitä sitten  voi  seurata  ylirasitustila, joka on    diabeettisuutta ja siitä - jos se havaitaan- voidaan palata normaali metaboliaan tiedon avulla . Ihminen on todellakin  riippuvainen tiedosta.  Vaistot ja vietit eivät johda  järkevyyteen ja terveyteen ihmislajilla.

Dieetin suhteen  tyyniin vesiin johti sitten dietetiikan kurssi  Göteborgin yliopiitossa 1998- 2001. Sain vielä  tutkimustyöni aiheeksi K-vitamiinin  10 p. työ ja niin alkoi myös vereni reologiset ominaisuudet muuttua normaaliksi, kun sain  valaistusta   dieetin osuudesta reologiaan - ja samalla luustoon.

Tässä mainitsen vain miten vähän nyt 2018  tarvitsen lisävitamiineja,  kun osaan käyttää ravintoaineita  niin, että ne antavat mitä tarvitsen.

2018
Käytän Levaxiinia, koska  vielä ei ole tapahtunut  kenelläkään, että kilpirauhanen voisi muuttua  normaaliksi niillä, joilla se on  muuttunut  subakuutissa tyreoidiitissa hypotyreoottiseksi.

Verenpaineen pitämiseksi normaalina käytän diureettia ja vähäsuolaista dieettiä. kontrolloin että  verenpaine on alle 140/85.

Joskus katson että verensokeri on  normaali, tavoite: alle 6 mmol/l.

 Mineraalietasapainoon käytän  erilaisia hedelmiä, kuivia hedelmiä , pähkinöitä.
Minulla on vuosittaisessa  kontrollissa  aina  natrium yläkantissa ja kalium alakantissa, joten  on  aina noudetattava vähäsuolaista dieettiä ja runsaskaliumhedelmäsuola pitoista dieettiä.

Lihasten pysyttämiseksi kunnossa käytän kohtuullisesti proteiinia- varoen, että  ei liikaa kuitenkaan.
 Kontrolloin painon, siitä näkee jos tulee äkki turvotuksia.  Liika proteiini tekee myös  turvotuksia seuraavaksi päiväksi.

B12- pistoksia otan harvakseltaan, n 4 kertaa vuodessa. Veriarvot ovat  nykyisin normaalit ja lihakset
 eivät ole arkoja.  Mutta  edelleen  varon liian raskaan raahaamista ja  huonosti  tasapainotettua kantotapaa, jos kannan jotain.

Möllerin kalanmaksaöljyä  teelusikallinen päivässä. Myös  tavallista  öljyä joskus ruokalusikallisen. rapsi- tai oliiviöljyä.  Niissä  on K1 vitamiinia ja E- vitamiinia. .

Koetan muistaa  tri Ulf  Bengtssonin ohjeet  biogeenien aminien vältöstä- siis mieluummin tuorejuustoa kuin  aromista ja jos keltaista juustoa niihin hyvin lievästi  aromista. .
Hyvin  harvoin histamiinipitoista kalaa (purkkitonnikalaa), sardiinia,  anjovista,, mieluiten pakasteseitä tai pakasteturskaa.
Mieluiten vähäpuriinista lihaa, siis kanaa,  munaa,  maitotuotetta, kuin  punaista, vahvasti puriinipitoista  lihaa. Ei makkaroita. niissä on kovin paljon suoloja.

Maitotuotteet laktoosittomina tai vähälaktoosisina.  Galaktoosia saa kyllä viikunasta.

Eräs komplikaatio, mikä tässä pitää mainita:  Tuossa  1990-luvulla oli yksi influenssa, jonka jälkitautina tuli esiin sydäninsuffisienssi.  Siihen käytin Digoksiinia  ( tri Olson Järntorget  Jänrhälsan)  joitain aikoja, koska se poisti hyvin  insuffisienssiturvotusta, jota  flunssa ja yskiminen  aiheutti.

 Sitten olenkin koettanut  ottaa influenssarokotuksia.
 Kuitenkin tänä kesänä taas iski  influenssa.  Pärjäilin  tavallisen diureetin avulla turvotuksista. Yskä oli kuitenkin hakkaava ja paha ja pitkäaikainen.  Oli kuulemma sellainen inluenssatyyppi B, joka ei sisältynyt rokotteisiin. Jos  tulee  paha verenpainepiikki, Atacand 4 mg  auttaa, se vähentää keuhkoturvotusta. ja sydänrasitusta.  minulle se toimii akuuttilääkkeenä kuten toisille Furesis.
Tämä influenssa  iski keuhkojenkin puolelle ja aiheutti restriktiota hengitykseen. PEF arvot tippuivat  monta kymmentä prosenttia.  Ostin  limaa irrottavaa yskänlääkettä Bisolvon ja Fishermans Frien salmiakkitabletteja, joista  saa kloridia ilman natriumia. 
---

Sitten tuli helleaalto.
Tämä  eivät sinänsä  keliakian kannalta tuota erityisongelmaa muuten paitsi tuntuu siltä,  että suolisto pääsee helposti liikaa kuivumaan, mikä on tosi  tukalaa: kuin maha olisi  täynnä pieniä pyöreitä kiviä ja ilmaa.  Tähän en toistaiseksi  ole  keksinyt mitään  erityistä  keinoa muuta kuin koettaa  käyttää vettä  runsaasti ennen kuin  noita  pieniä "kivikuulia"  pääsee muodostumaan, löytää  kuitupitoista  ja  ottaa  jotain suolaa, merisuolahiutaleita kielelle, ettei joudu relatiiviseen suolan puutteeseen. Kovassa helteessä ei ole sitä tavallista nälkää, koska lämpöenergiaa tulee ulkopuolelta.

---
Myös kuivahedelmistä  koetan kerätä sitä mineraalia runsaasti. Viikunaa, taatelia.  Salaatti  on eduksi,   Tavallinen  uuniperuna ja kala.  Vältän  leipiä,   vaikka  ne  olisivat  varmasti hyviä gluteenittomia - sillä  nyt taitaa kuidun tarve olla erittäin  suuri eikä niissä ole niin paljon kuitua kuin hedelmissä ja pavuissa.   Ongelma on aktuellia  vielä, helle ei ole varmuudella vielä päättynyt.  Liikunta on  tärkeää!  Olen tehnyt helteelläkin pitkiä kävelyitä ja se on hyväksi.  Täytyy vain muistaa,  että vaateissakin voi tuoda punkkeja   kotiin. Pistettävä vaatteet pesusankoon  metsäsamoilun jälkeen.
Siis edelleen -  on jatkuvasti  adaptoiduttava päivittäin  ilmastoon, lämpötilaan, ilmankosteuteen.

Toivottavasti tässä tuli joitain asioita joista jollekuille voi olla hyötyä.

Ajattelin että kirjoittelen  tässä sisällä  kun  tuo Johanne myrsky pauhaa, mutta se oli hyvin lyhyt ja nyt on jo sinistä taivasta, joten lopetan tähän.   Ehkä voin siirtää kaikki kasvit ja tuolit takaisin parvekkeelle.  Täytyy katsoa,   mikä on sääennuste  jatkossa.
...
Siis  kuten sanottu, keliakiassa ei ole  gluteeni  mitenkään se suurin ongelma.Sen kun oppii tietopuolisesti erottamaan dieetistään,  dieetti on gluteeniton. Se on tiedon asia.

Onglemat tulevat siitä, että  gluteiinin sietämättömyys  diagnosoidaan liian myöhään, jolloin se on ehtinyt aiheuttaa komplikaatioprosessien juuret, joista versoo pahenevat komplikaatiot ja alentunut yleiskunto ja  vähentynyt luonnollinen immuunipuolustuskyky.
Tämäkin on tietopuolinen asia.
 Onglemien  jäävuori tulee komplikaatioista, jotka taas ovat " sairauksia", joita hoidetaan  erikseen ilman  perussyyn  selvitystä tai  tietämystä.  Jopa  kielletään  siinä vaiheessa monelta  edes  mahdollisuus testata gluteenittoman dieetin parantavaa vaikutusta turhana .  Alan olla sitä mieltä että  tuolalinen esim  puolen vuoden dieettikokeilu täysin gluteenittomalla ravinnolla, voisi antaa valkenemista moniin   selvittämättömiin  tautitiloihin.  Sellaista koeaikaa taas pidetään  ajan haaskauksena ja vääränä ohjeena.  Sitäpaitsi ihmisen  ruokamuisti on kuin kananmuisti ja  kärsivällisyys dieetin pitoon on pavlovilaisen oppimisin huippusaavutus.












'