Vuonna 1995 olin pitänyt gluteenitonta dieettiä jo vuodesta 1981 asti eli 14 vuotta. Siihen mennessä en ollut vielä kuunnellut keliakiasymposiumien ohjeita - Kansainväliset symposiumit olivat Tampereella 1996 ja 1998.
Täällä Göteborgissa oli kuitenkin asiaan perehtynyt lääkäri Henry Asser, joka informoi Dahlheimers-talolla esitelmällään 1993 hyvin valaisevasti ongelman vakavuudesta. Huomasin että samainen lääkäri toimii nykyisessä Angered Centrumin uudessa lähisairaalassa jonkin kerran kuukaudessa. Se merkitsee, että varmaan intoleranssiasiat tulee tältä kulmalta paremmins seulottua väestöstä ja tietomäärä ja elintarvikkeitten saanti kaupungin näillä alueilla tulee olemaan optimaalista nyt 2018 aikaan.
Hankin 1995 aikoihin ravinto-opin tekstejä ja koetin pärjäillä luetun tiedon avulla ja tavallisen lääketieteen kirjojen avulla, lähinnä sprue- diagnoosia käyttäen hakusanana, non-trooppinen sprue. Merck Manual ja Cecil Loeb olivat mielestäni parhaimmat lähteet. Amerikkalaista ja englantilaista tekstiä. Niissä oli periaatteena symptomaattinen hoito, siis ravintoaineiden puutteiden aiheuttamien puutostiojen korvaushoito laajalla skaalalla. Joka ravintoaine korvattiin erikseen joko oireiden perusteella tai niistä olevan tiedon ja arvioidun menetyksen perusteella.
Silti oli suorastaan viidakkomatkan tapainen olotila: kuin edetä viidakossa joka on umpeenkasvanutta eikä eteenpäin pääse kuin askelen kerrallaan kaikkia lianeeja ja oksia ja tiheikköä avaamalla ja varomalla upottavia kohtia. Voi sanoa, että varsinaisia ohjeita ei niin tullut mistään. Parhaita ohjeita oli joskus 1991 sisätautien erikoislääkäriltä: "Jatka edelleen samaa dieettiä ja B12 vitamiinin käyttöä ja ota myös rautaa välillä."
Niin, se "sama dieetti" oli periaatteellisesti "gluteeniton dieetti".
Vanhojen kansioitten selailussa tänään otin esiin vuoden 1995 veroilmoituksen yhteydessä muistiinkirjoitetut asiat. Miten ylipäätänsä tulin ekonomisesti toimeen niinä vaikeina vuosina, kun ei ollut töitä eikä voimiakaan lähteä ansiotöihin?
Lasten ikä siihen aikaan oli 17- 18, 14 ja 13. (Siis verovuonna 1994 16-17, 13 ja 12 vuotta)
Pojat olivat ammattikouluvaiheessa ja heillä oli opintotuki. (Sotaväkikin oli siihen aikaan normaliteetti ja molemmilla edessä) Nuorimmat olivat teini-ikäisiä.
Vuonna 1994 olin sitten päätynyt dieettivaelluksessa vielä noudattamaan 1993 koostamaani dieettiä. Tähän tietämykseeni vaikutti tri Asserin luento; ja kirjoitin veroilmoituksen liitteeseen muistiin seuraavia itseäni varten:
"Dieetinpito-ongelmista Suunnilleen samanlainen dieetti i kuin vuonna 1993, pieniä vivahde-eroja.
AD- tippoja käytän vähemmän 1994. Kalsiumtabletin valinnasta on ongelmaa. Alkuvuodesta käytin kalsiumkarbonaattia kalcitena.. Siirryin kuitenkin 26.7 94 käyttämään Calci hydrogenophosphas kapseleita, koska epäilen fosfaatin puutetta. Olin joutunut pitämään maidotonta vaihetta, koska maidosta oli niin paljon vaivoja. Sain kuitenkin neuvoksi ystävältä spinologilta edes yrittää käyttää maitoa siten, että keitän kupillisen silloin tällöin, jotta saan maidon siedon kohenemaan, Maitotuotteista poikkeus, jota pystyin käyttämään oli maitosuklaa. Vaivana oli lähinnä sieämättömät koliikit. Olin kyllä käsittänyt noista lukemistani kirjoista, että minun proteiininkäyttöni on liian vähäistä, suositellun normaalialueen alarajaa. Jokseenkin vähäsuolaista käytin myös. Magnesiumtabletteja 75 mg otin silloin tällöin, pari kertaa viikossa. Sinkkilisää otin vuoden lopulla, sitäkin joku suostteli minulle. Zn glukonaattia 10 mg ) . Sitten löysin Optivit nimisen monivitamiinin, sitä otin 1 tabletin pari kertaa viikossa josain vaiheesa. Taisi olla suomalinen valmiste.
Käytin myös betakaroteenia, joka oli sen ajan pop--A-vitamiini. B12 injektioita jatkoin edelleen , 11 pistosta vuodessa. B-kombin forte taas antoi muita B-vitamiineja; tätä otin kuureittain 1 tabletti päivässä. C-vitamiinia miltei päivittäin 500 mg. Foolihappoa 5 mg pari kertaa viikossa.
Varalääkkeinä oli allergisiin reaktioihin Prednisolon 5 mg. Ampiaisenpistoihin niitä tarvitsikin; sain siihen aikaan luonnossa paljon amipaisen hyökkäyksiä kohtaani, varsinkin Suomessa käydessä kesin . Niitä tuli luumun kokoisia pallukoita.
Olin käynyt koliikkien takia tri Ulf Bengtsonin vastaanotolla jo 1993 ja hän sanoi että ei osaa antaa muuta apua kuin
G.I.. Lomudal reseptin ja suositella
biogeenisten aminien vähentämistä. Sain ohjeen näistä
biogeenisista amineista. Saatoin ottaa Lomudal- nesteen ennen ruokailua, ja se esti koliikkia niin hyvin, että vuoden 1994 aikana ei ollut niin paljon enää Lomudalin tarvetta. 1995 sain uusitun reeptin. Mutta hengenahdistukseen, joita allergisuudesta tuli jossain yhteyksissä, minulla oli Bricanyl-liuosta ja oli joskus Ventoline myös.
Kun alkoi verensokeri heittelehtiä, kirjoitin lopulta hänelle ja sain suosituksen ottaa yhteyttä Sahlgrenskan Diabeteskeskuseen asian selvittämiseksi, koska saattoi olla hypoglykemiaa ja hyperglykemiaa vuoroin. Jo
1993 kovin huolissani, koska suvussa on sokeritautia. Hankin
sokerimittarin Medisense ja sensoreita ja sokosti vain koetin ajaa verensokeria normaaliraiteille
ravinnon avulla- tieoni ravinto-opista oli tosiaan liian vähäistä silloin , mutta mitä muuta voi lääkärinä tehdä?
Viheliäisen sokeripitoisia olivat kaikki gluteenittomat valmistuotteet. Ei
ollut oikeastaan olemassakaan keliakikon vähäsokerisia tuotteita.
Pidin kotona myös virtsansokerin kontrolli-liuskat. Ei saisi tulla
sokeria eikä valkuaista esiin. Jos meni paastoten
verensokerikokeeseen, miltei pimeni silmissä, kun verensokeri oli alle 3
mmol/l. Halusin aina varhaisimpaan mahdolliseen aikaan, että
verensokeri ei olisi ainakaan liian matala. -- kuitenkin yhtä helposti saattoi
olla joskus 14,5 mmol/L kun mittasi satunnaisesti kotona.
Kummallisten verensokeriarvojen heittelyn kirjoitin Diabeteskeskukseen. Löytyy maininta papereistani, että
varsinainen diabetes poissuljettiin siinä vaiheessa (tri Wesslau) . Siis verensokerin
heittelyn täytyy johtua suoliston imeytymisseikoista. ja jollain
tavalla ei-oikeasta keliakiadieetistä. Koska oikeanpuoleinen
munuainenkin kivisti joskus, mainitsin siitäkin sinä vuonna. minlle olisi tehty urografia 30.5. 1995 , mutta siitä kyllä livistin sillä
kertaa. Jos hienommin sanoo: prioritoin silmää ja kilpirauhasta ja
peruutin urografian.
Mutta syitåä sokerin heittelehtimiseen etsiessäni otin yhteyttä Diabetesyhdistykeenkin ja kävin kuuntelemassa erään esitelmän, joka antoi
mahtavan oivalluksen:
Fruktoosisokeria ei pidä käyttää
diabeteksessa, vaikka se menee ilman insuliinin tarvetta solun sisään,
sillä solussa se muuttuu neurotoksiseksi sorbitoliksi, josta on haittaa
esim silmänpohjalle, luennoi diabeteslääkäri.
Niihin
aikoihin olin käyttänyt fruktoosia ja hunajaakin runsaasti- siis todella runsaasti. Ne tekivät
verensokerin epästabiiliksi, vaikka niistä ei tullut mahakoliikkeja
kuten laktoosista.
(Niinä vuosina Sahlgrenskan sairaalssa oli
C-kirjasto ja siellä oli valtavasti uutta kirjallisuutta, Uudet
väitöskirjat tulivat sinne. Niitten dubletteja sitten välillä
kontainerittain tyhjennettiin hyllyistä ja sieltä sai kirjallisuutta
niin paljon kuin vain kasseissaan jaksoi kotiin kantaa! Voi sanoa että kannoin kotiini sadoittain väitöskirjoja ja osan annoin ystävilleni, jotka ovat myös kiinnostuneita näistä asiosita).
(Vuonna 1981 alkutilanteessa Lempäälän verikokeessa oli kaikkia verisoluja alamittainen määrä ( anemiaa, neutropeniaa, leukopeniaa ja trombosytopeniaa , GT koholla j keltainen seerumi. Hankala oli veren ominaisuuksien normalisointi, sillä minusta tuntui, että välillä on vuototaipumusta ja välillä taas liikaa hyytymistaipumusta- jopa pinnallinen tulppakin tuli käsivarteen jonkin laboratorioverinäytteen oton jälkeen. Tuli ihan mieleen, että onkohan tämä jotain veritautia. Siinä vaiheessa en vielä ollut käsittänyt K-vitamiinin osuutta tai sen hyvin suurta tarvetta keliakiassa.
(Myöhmmin kyllä sitten noudatin Merck Manualin K1- vitamiinin annostusta 5 mg x 1 usean vuoden ajan).
Hammaslääkärissä käynti oli piinallista, koska ikenet saattoivat vuotaa verta ja hammaslääkärin pöytä oli verinen lopulta ja hammaslääkärit stressaantuivat. Hammaslääkärin käynnin jälkeen oli taas minulla rintakipuja ja sydämen rytmihäiriöitä. Niitten takia menin sitten kerran tutkimuksiinkiin. Otettiin akuutti EKG (Tri Norberg) ja myöhemmin yritettiin Östrassa hänen lähetteellään ottaa rasitus-EKG kliinisen fysiologian laboratoriossa , mutta rytmi oli vielä epästabiili ja provosoitui pitkä takykardia ja koe keskeytettiin, pohjelihaksetkin väsyivät liikaa. Muistaakseni nuori lääkäri oli nimeltään Abdullah Beka. Asiasta sitten ei kuulunut enempää. - Olinhan jo opiskeluaikana saanut takykaridna hamamsoperaatioiden jälkeen aj siinäkin Turussa kävin EKG.ssä. Nuori etupäivystäjä tykkäsi että olen niin nuori että takykardia ei voi olla mitenkän orgaanista. Asia jäi silleen silloinkin. Aina hammaslääkärillä käynnin jälkeen oli rytmihäiriötä.
Minulla oli niihin aikoihin 1994-5 varalla nitroa ja diureettiakin. Koska Suomessa aina hammasääkärikäyntien ja hammasoperaatioitten jälkeen oli pitkään rytmihäiriötä ja väsymystä, sitä piti jo niinkuin normaliteettina. Nyt kun on tuo läppäinsuffisienssi ultaäänituktiuksella todettu 2005, 2006, osaan ottaa profylaktista antibioottia ja se vähentää hammaslääkärikäynnin jälkeistä rytmihäiriötä. Lisäksi katson että käytän brokkolia, juustoa , pinaattia ja muuta mikä pitää veren mukavan reologisena hammaslääkäriä ajatellen enkä käytä hammaskipuun särkylääkettä. Aspiriinin neljäsosamuru jo pitää viikon veren juoksevana.
Kaiken lisäksi lihakset alkoivat oireilla vuonna 1995 ja se oli uusi huoli. Tuli ensin kamala käsisärky vasempaan olkavarteen. Se oli infernaalista. En ole tottunut koskaan siihen, että kehossa mikään särkee pitkän aikaa. Lopulta tuskin sain nostettua kättä ja menin Östraan ortopedin (tri Björn Edshage) puheille. 4.8. 1994. Ortopedi sanoi, että kyse on Supraspinatus-jänteen vauriosta vasemmalla ja suositteli sairasvoimistelua - itse asiassa hän pystyi siinä tilanteessa suosittelemaan käteen vain uimista ja lähetti EMG-tutkimukseen. Siellä kävin 10. 10. 1994.
Kävin uimahallissa usein. Tässä kylässä oli oma uimahalli. Samaa oiretta tuli siten oikeaankin käteen ja aloin olla hyvin tarkka siitä, että jos kannan jotain, jaan kuorman tasaisesti molemmille käsivarsille ja yliptänsä en raahaa liian raskaita , vaan käytän jotain kärryä. Sain jopa ystävän spinologin neuvon pussin kantamiseen, Kannettavan pussin voi heittää olkapäälle siten, että painopiste tulee hartialle ja selänpuolelle eikä kipeisiin jänteisiin.
Tässä vaiheessa myös lisäsin B12-vitamiinipistosten tiheyttä ja jaoin 1 mg annoksen kahteen ja annoin pistää vitamiinin lapalihaksiin selän yläosiin. Siitä lihassäryt loppuivat ja lihakset vaikuttivat jatkovuosinakin voivan hyvin. Kun yläraajojen lihasoireet olivat ohittuneet, palasin tavalliseen B12 vitamiiniannostukseen . Vuorokuukausin ( tai 2 kuukauden välein) oikeaan tai vasempaan pakaraan. jos toinen pistää, tai aeimmin reiteen s.c. jos itse pistän. vaikka nykyisin pystyn itse pistämään kyllä lonkan taa oikeaan paikkaan jopa im, tai ainakin sc.
Neurologi Gabor Molnar, sanoi että Biceps-lihas oli 1995 jonkin verran heikentynyt, lievää myodegeneraatiota, ja treenauksen pitäisi olla hyvin varovaista. Hän myös kysyi, onko minulla ollut joskus niskatraumaa. No, tavallaan oli myönnettävä. Aiemmin olin pudonnut pyörän ohjaustangon yli oikea otsakulma edellä tuossa Fjällsyran nimisen talon kohdalla katuun- ilman kypärää - Pyörän pinnojen väliin meni minun muovikantinen röntgenopin kirjani Turusta; olin otattanut siitä juuri muutaman valokopion ja se oli muovikassissa. Kun pääsin laaksosta tasamaalle, ponkasin pyörän vauhtiin ja siihen tuli äkkipysähdys.
Siis neurologi suositteli niskaröntgenkuvausta. Siinä vaiheessa sitten kävin Lääkärikeskuksessa (21.11. 2994) tri Bengt Morellilla niskaröntgenkuvauksessa. Lausunnossa oli "utretad lordos" ja hän selitti että sellainen muodostuu vanhan trauman seurauksena. Mitään tuoretta vauriota ei näy ja ylimmät nikamat saa näkyviin vain magneettiröntgenkoneessa, mutta Lääkärikeskus ei silloin vielä omannut sellaista ja sitten kun se tulee, voisi ottaa kuvan ylemmistä nikamista, jos näyttää olevan tarvetta. Kädet olivatkin sitemmin suhteellisen hyvässä kunnossa- ( Poikkeuksena tuo tapaus kymmenen vuota sitetn kun joku nykänen kiskaisi oikeasta kädestä kassini ja lensin suoraann taaksepäin ja kumautin pään katuun. Siitä sitten tuli seuraavana vuonna taas paha hermopinneoire oikeaan käteen, muat se nyt ei ole keliakiaongelmaa. Kävin impingementoireesta ortopedilla. Silloin sain kortisonia olkakipuun Siten B12-vitamiiniannoksia nostamalla särky väheni, olin nimittäin jo harventanut erään lääkärin kehoituksesta B12-annokset ihan 3 kuukauden väleihin). Niskaa kuvattiin taas , en tiedä kuinka monta kuvaa ja Lundby, Haga röntgen. Ehkä pari kymmentä kuvaa. Ainakaan ei todettu murtumaa kaularangass- tässä olikin siten usea lääkräi, joiden nimiä eti taida olla kansiossani, taisinko kysyöä, olin niin vajonnut siihen olkakipuun) .
Niinä vuosina 1994-5 vuonna Sairasvakuutuskassa hoputti minua ottamaan selvää tuosta keliakiatilanteessa. olin kysellyt voisiko saada jotain dieettiavustusta sairasvakuutuksesta. Nimittäin viimeisen synnytyksen jälkeen Östrassa 1982 sanottiin, että kun "kuntoni kohenee voi ajatella tarkistaa keliakiatilanteen, mutta siinä vaiheessa ei ole syytä sellaiseen toimenpiteeseen" ja dieetti riittää.
Kävin siten FK:n hoputuksesta Sahlgrenskassa ihan gastroenterologin tri Rolf Gillbergin vastaanotolla. Silloin oli verenkuva Sahlgrenskassa hyvä eikä ollut mitään akuuttia kipua. Keskustelimme. Hän sanoi, että sellaisessa suolitutkimuksessa olisi joitain riskejä ja tunnusteli kädellaan abdomenin ja sanoi, että hän ei nyt suosittele invasiivista tutkimusta. Myönsin olevani samaa mieltä ja lupasin tulla sitten takaisin, kun tulee mahan vaivaa. Siten myös FK oli lähettänyt asiastani ihna lapun Tingsrätteniin ja sieltä tuli lausunto että tilanteeni ei ole katsottu sellaiseksi että tarvisisin keliakian takia jotain avustusta. - No gluteeniton ruoka sinnsä on ehkä halvempaakin kuin mutien ruoka ja jos joku saa avustuksen se on ehkä riisisäkin hinta. Minulla ei ollut ongelma vain gluteiinista vaan hiilihydraatinkin laadusta ja määrästä ja diabneettisuuden vaarasta.
Yksi pahimmista komplikaatioista tuli kuitenkin silmästä. Oikea silmä oli saanut niinä pyöräonnettomuudessa tällin siten, että vahvat silmalasini painoivat silmämunan päälle ja orbitan reunoja silloin aikoinaan. Mutta se mahdollisesti eri asia kuin silloin tällöin ilmenevät sarveiskalvotulehdukset. Yksi silmätulehdus alkoi hammaspuudutuksenkin jälkeen. puudutuspiikki tuli etuhampaan lähelle oikean silmän alapuolelle yläleukaan.
Ne keratiitit olivat niin pahoja silmänpinnan kuivumisia, että en voinut käsittää, mistä ne voisivat johtua. Suomessa sanottiin: Sjögrenin Syndroma. Hieno sana, mutta sanasta ei ole paljon apua tässä tilanteessa. Silmät kirvelivät, sai räpyttää silmiä kuin kolibri siipiä- Sjögrenin syndroman silmävaivaan auttaa konventionellisti ajatellen prednisoloni, jota otinkin, mutta se taas pahensi verensokeritasapainoa eikä mitenkään parantanut silmää.
( Lopulta menin Sahlgrenskan polille. - se tapahtui vuoden 1996 alussa. . Tri Göran Helgesson sanoi, että " ei meillä tällaiseen käytetä mitään steroidia. Kyse on toistuvasta keratiitista, keratitis residivans. Sitä paitsi silmän lasiaisen rakenne on luhistumassa. Ei siitä tule koskaan mitään hyvää. Reseptistä Oculenta voi olla lievitystä". Oikea silmä tosiaan tuntui ihan kuin tennispallolta ja pienemmältäkin kuin vasen. Silmän paineet olivat kuitenkin normaalit.
Nyt kun lausunto oli noin raflaava, päätin myös otta asian prioritoidusti silmän kannalta 1996. Nostin A-vitamiiniannostuksen xeroftalmiatasoon ja aloitin Arovit kuurin. Se on Rochen lääke Afrikan xeroftalmiaan ja A-vitamiinin puutteeseen. Neljä sellaista vuodessa estää sen Afrikan zeroftalmian Sitäpaitsi olin siinä vaiheesa aika vegetaristi, söin hyvin vähän lihaa. Aloitin käyttää kananlihaa ja kananmaksaakin.
Useana vuonna käytin näitä Arovit-kuureja. Silmä ei enää koskaan tullut sellaiseksi korpuksi ja keratiitti parani. Joskus tosin ilmeni lasiasessa tulehdusta, ( Toisenkin kerran myöehmmin kävin silmäpoliklinikalla- siellä oli nuori tyttölääkäri. Sen jälkeen päätin tiukentaa laktoosin osuutta ravinnossa, edelleen vähentää sokeria, koska laktoosi ja sokeri vaurioitaa lasiaisstruktuuria).
Olen voinut jättää nyt viime vuosina Arovit-kuurit pois, mutta käytän aina Möllerin kalanmaksaöljyä päivittäin ja liharavintoa, kananmunaa ja kananmaksaa.
Niin vahvalla A-vitamiinilla kuin Rochen "Afrikan lääke" on omat kontraindikaationsa , mutta silmäni oli niin kipeä, lausunto niin vakava ja vaiva oli niin suuri, että en koskaan halua sellaista silmävaivaa, että Arovit oli mitä indisoiduin minulle. Nyt pidän A-vitamiiniannostuksen edelleen hyvänä kalanmaksaöljyn avulla. Silmät eivät ole enää kipeät.
Silmän lisäksi oli 1995 aikoihin ilmeni muistakin komplikaatioista keliakiasta, kuten kilpirauhasvaiva.
Kilpirauhanen oli tulehtunut ja yhdestä kulmasta oikein kipeäkin välillä, ja välillä kuristi kuin panta ja tuntui kaulalla kuin kuivana kipeänä korppuna. Sitä oli jo alettu palpoida terveyskeskuksessa ja sitemmin otettiin säännöllisti metabolia-arvot. Osoittautuikin sitten, että olin muuttumassa hypotyreoottiseksi ja kilpirauhasessa kytee subakuutti tyreoidiitti ( Tähän diagnoosiin päästiin lopulta 2004 kun otettiin myös TPO joka oli koholla, Lääkärikeskus, tri Christer Lindqvist). Se on mielestäni pelkkää keliakian komplikaatiota, sillä muistin kuinka 1993 ihotestin yhteydessä - kun iholle oli asetettu myös viljauutetta (kutaanitesti) , - sen lisäksi että reagoin jälkeenpäin huimauksella, kilpirauhanen kipeytyi taas selvemmin. Kun kerroin tri Ulf Bengtsonille myöhemmin, hän sanoi, että sellaista hän ei ollut aiemmin kuullut tapahtuneen.
( Tämä asia alkoi kontrolloitua sittemmin terveyskeskuksessa vuodesta 1996 ja kilpirauhaslääke aloitettiin vähtiellen ja on vuosittaisessa kontrollissa edelleen terveyskeskuksessa kardiologin Göran Ulfenstamin suosituksesta 23-10-2008 - läppäinsuffisienssit ovat silloin ennallaan kuten 2005/ Tri Matts Willstrand, Lääkärikeskus) ja vastaa sitä tasoa, mitä
"3%:lla kansasta on sairaaloitten ulkopuolella"- Siis olennaisinta on pitää kilpirauhasen funktio normaalirajoissa. Silloin sydänläpillä on optimaalinen mahdollisuus toimia.
Tuo vuosi 1995 oli sikäli merkittävä, että sain hankittua paljon perustietoa, olihan välttämättömyyden pakosta hankittava tietoa, kirjallisuutta ravinto-opin alalta ja myös datan käyttötaitoa. PC, Macinthos kurssi oli maksullinen Göteborgin Kansanyliopistossa lähellä Järntorgetia. Olihan kaikkien oireitten takana minulle toksinen molekyyli , joka tuli kotimaisista viljoista.
Omaan ammattiin kuuluvat Sosiaalihallituksen järjestämät kurssit olivat siihen aikaan maksuttomia, jos löysi sellaisia sopivia. Löysin allergiasta (SS) ja ja hematologiasta (ÖS) hyvät kurssit 1995 vuoden lopulla.
Minulla oli vielä silloin iso asunto, koska lapsia asui siellä 4. Sain vuokratukea ja lapsilisääkin vielä kahdesta lapsesta. Lisäksi Suomesta siskoni osti osuuttani vanhempien jälkeensä jättämästä firmasta, ja siitä tuli joka kuukausi osamaksuna summa, joka kattoi meidän ruokamenojamme ja muita kuluja. Sosiaalitoimistosta sain tukea myös, Siellä otettiin huomooon Suomesta saamani kannatus. Jossain vaiheessa sosiaalitoimisto antoi lainaa, jonka maksoin Suomesta saatavalla summalla, jonka maksoi sinne suoraan takaisin.
Lisäksi minulla oli henkilökohtaista lainaa.
Jollain tavalla vuosi 1994- 5 ajoista selvisin näiden kaikenlaisten asioitten kanssa.
Hyvin suuresta merkityksestä oli PC- kurssin ohella keliakiasymposiumit seuraavina vuosina , joissa jaettiin osallistujille tukeva tietopuolinen aineisto: satoja abstrakteja, sen ajan uusinta tietoa alalta, hyviä luentoja ja silmäys tieteen ongelmien tasoon ja käsitystä siitä, missä kohtaa keliakiatietämys maailmanlaajuisella tasolla on. esim. siinä vaiheessa vasta hahmotettiin, mitlä gluteenimolekyylin struktuuri näyttää. Nämä olivat englannin kielellä Tampereella. Siskoni avusti saamaan osallistumismaksut maksettua. 1996, 1998.
Henkilökohtainen suuri löytö oli vuonna 1997 Ravintopin luentosarja Näringslära 10 p. Fristående kurser, aivan tuossa lähellä Göteborgin yliopistossa. miten sen muuten löysinkin? Tästä kurssista sain tiedot NNR -kirjoista ja energiantasapainotuksesta. Luennoitsija oli silloin Bodil Hulthe´n.
Lääketieteen opiskelujen moninaisten luentojen jälkeen tämä oli aivan täysin erilainen luento. Lääketiede tutkii ihmisen kehoa, perimänja elintapojen tuotetta, mutta tämä luento esitti elintavasta laatutekijää, jonka voi säädellä niin, että keho voi hyvin ja samalla tekijän, joka on modifioitavissa kehon resurssien mukaan, niin että keho voi toimia optimaalisesti. Ja jos näin tehdään, läketieteen ottamien kokeiden tulisi osoittaa normaalia. Jos eivät osoita, vika ei ole normalisoidussa dieetissä, vaan kehossa on jokin metabolinen rajoittava tekijä, joka heijastuu normaaliarvoista poikkeamaan. Ajatelutapa oli uusi. Siihen perustuu sitten moni rasituskoe kuten sokerirasitus. ja toisaalta moni joka ei tunne mitään ravinto-opin ohjeista saataa käyttää sellaisia määriä sokeria, jota kutsuttaisiin laboratoriossa sokerirasitukseksi. Siitä sitten voi seurata ylirasitustila, joka on diabeettisuutta ja siitä - jos se havaitaan- voidaan palata normaali metaboliaan tiedon avulla . Ihminen on todellakin riippuvainen tiedosta. Vaistot ja vietit eivät johda järkevyyteen ja terveyteen ihmislajilla.
Dieetin suhteen tyyniin vesiin johti sitten dietetiikan kurssi Göteborgin yliopiitossa 1998- 2001. Sain vielä tutkimustyöni aiheeksi K-vitamiinin 10 p. työ ja niin alkoi myös vereni reologiset ominaisuudet muuttua normaaliksi, kun sain valaistusta dieetin osuudesta reologiaan - ja samalla luustoon.
Tässä mainitsen vain miten vähän nyt 2018 tarvitsen lisävitamiineja, kun osaan käyttää ravintoaineita niin, että ne antavat mitä tarvitsen.
2018
Käytän Levaxiinia, koska vielä ei ole tapahtunut kenelläkään, että kilpirauhanen voisi muuttua normaaliksi niillä, joilla se on muuttunut subakuutissa tyreoidiitissa hypotyreoottiseksi.
Verenpaineen pitämiseksi normaalina käytän diureettia ja vähäsuolaista dieettiä. kontrolloin että verenpaine on alle 140/85.
Joskus katson että verensokeri on normaali, tavoite: alle 6 mmol/l.
Mineraalietasapainoon käytän erilaisia hedelmiä, kuivia hedelmiä , pähkinöitä.
Minulla on vuosittaisessa kontrollissa aina natrium yläkantissa ja kalium alakantissa, joten on aina noudetattava vähäsuolaista dieettiä ja runsaskaliumhedelmäsuola pitoista dieettiä.
Lihasten pysyttämiseksi kunnossa käytän kohtuullisesti proteiinia- varoen, että ei liikaa kuitenkaan.
Kontrolloin painon, siitä näkee jos tulee äkki turvotuksia. Liika proteiini tekee myös turvotuksia seuraavaksi päiväksi.
B12- pistoksia otan harvakseltaan, n 4 kertaa vuodessa. Veriarvot ovat nykyisin normaalit ja lihakset
eivät ole arkoja. Mutta edelleen varon liian raskaan raahaamista ja huonosti tasapainotettua kantotapaa, jos kannan jotain.
Möllerin kalanmaksaöljyä teelusikallinen päivässä. Myös tavallista öljyä joskus ruokalusikallisen. rapsi- tai oliiviöljyä. Niissä on K1 vitamiinia ja E- vitamiinia. .
Koetan muistaa tri Ulf Bengtssonin ohjeet biogeenien aminien vältöstä- siis mieluummin tuorejuustoa kuin aromista ja jos keltaista juustoa niihin hyvin lievästi aromista. .
Hyvin harvoin histamiinipitoista kalaa (purkkitonnikalaa), sardiinia, anjovista,, mieluiten pakasteseitä tai pakasteturskaa.
Mieluiten vähäpuriinista lihaa, siis kanaa, munaa, maitotuotetta, kuin punaista, vahvasti puriinipitoista lihaa. Ei makkaroita. niissä on kovin paljon suoloja.
Maitotuotteet laktoosittomina tai vähälaktoosisina. Galaktoosia saa kyllä viikunasta.
Eräs komplikaatio, mikä tässä pitää mainita: Tuossa 1990-luvulla oli yksi influenssa, jonka jälkitautina tuli esiin sydäninsuffisienssi. Siihen käytin Digoksiinia ( tri Olson Järntorget Jänrhälsan) joitain aikoja, koska se poisti hyvin insuffisienssiturvotusta, jota flunssa ja yskiminen aiheutti.
Sitten olenkin koettanut ottaa influenssarokotuksia.
Kuitenkin tänä kesänä taas iski influenssa. Pärjäilin tavallisen diureetin avulla turvotuksista. Yskä oli kuitenkin hakkaava ja paha ja pitkäaikainen. Oli kuulemma sellainen inluenssatyyppi B, joka ei sisältynyt rokotteisiin. Jos tulee paha verenpainepiikki, Atacand 4 mg auttaa, se vähentää keuhkoturvotusta. ja sydänrasitusta. minulle se toimii akuuttilääkkeenä kuten toisille Furesis.
Tämä influenssa iski keuhkojenkin puolelle ja aiheutti restriktiota
hengitykseen. PEF arvot tippuivat monta kymmentä prosenttia. Ostin
limaa irrottavaa yskänlääkettä Bisolvon ja Fishermans Frien salmiakkitabletteja, joista saa kloridia ilman natriumia.
---
Sitten tuli helleaalto.
Tämä eivät sinänsä keliakian kannalta tuota erityisongelmaa muuten paitsi tuntuu siltä, että suolisto pääsee helposti liikaa kuivumaan, mikä on tosi tukalaa: kuin maha olisi täynnä pieniä pyöreitä kiviä ja ilmaa. Tähän en toistaiseksi ole keksinyt mitään erityistä keinoa muuta kuin koettaa käyttää vettä runsaasti ennen kuin noita pieniä "kivikuulia" pääsee muodostumaan, löytää kuitupitoista ja ottaa jotain suolaa, merisuolahiutaleita kielelle, ettei joudu relatiiviseen suolan puutteeseen. Kovassa helteessä ei ole sitä tavallista nälkää, koska lämpöenergiaa tulee ulkopuolelta.
---
Myös kuivahedelmistä koetan kerätä sitä mineraalia runsaasti. Viikunaa, taatelia. Salaatti on eduksi, Tavallinen uuniperuna ja kala. Vältän leipiä, vaikka ne olisivat varmasti hyviä gluteenittomia - sillä nyt taitaa kuidun tarve olla erittäin suuri eikä niissä ole niin paljon kuitua kuin hedelmissä ja pavuissa. Ongelma on aktuellia vielä, helle ei ole varmuudella vielä päättynyt. Liikunta on tärkeää! Olen tehnyt helteelläkin pitkiä kävelyitä ja se on hyväksi. Täytyy vain muistaa, että vaateissakin voi tuoda punkkeja kotiin. Pistettävä vaatteet pesusankoon metsäsamoilun jälkeen.
Siis edelleen - on jatkuvasti adaptoiduttava päivittäin ilmastoon, lämpötilaan, ilmankosteuteen.
Toivottavasti tässä tuli joitain asioita joista jollekuille voi olla hyötyä.
Ajattelin että kirjoittelen tässä sisällä kun tuo Johanne myrsky pauhaa, mutta se oli hyvin lyhyt ja nyt on jo sinistä taivasta, joten lopetan tähän. Ehkä voin siirtää kaikki kasvit ja tuolit takaisin parvekkeelle. Täytyy katsoa, mikä on sääennuste jatkossa.
...
Siis kuten sanottu, keliakiassa ei ole gluteeni mitenkään se suurin ongelma.Sen kun oppii tietopuolisesti erottamaan dieetistään, dieetti on gluteeniton. Se on tiedon asia.
Onglemat tulevat siitä, että gluteiinin sietämättömyys diagnosoidaan liian myöhään, jolloin se on ehtinyt aiheuttaa komplikaatioprosessien juuret, joista versoo pahenevat komplikaatiot ja alentunut yleiskunto ja vähentynyt luonnollinen immuunipuolustuskyky.
Tämäkin on tietopuolinen asia.
Onglemien jäävuori tulee komplikaatioista, jotka taas ovat " sairauksia", joita hoidetaan erikseen ilman perussyyn selvitystä tai tietämystä. Jopa kielletään siinä vaiheessa monelta edes mahdollisuus testata gluteenittoman dieetin parantavaa vaikutusta turhana . Alan olla sitä mieltä että tuolalinen esim puolen vuoden dieettikokeilu täysin gluteenittomalla ravinnolla, voisi antaa valkenemista moniin selvittämättömiin tautitiloihin. Sellaista koeaikaa taas pidetään ajan haaskauksena ja vääränä ohjeena. Sitäpaitsi ihmisen ruokamuisti on kuin kananmuisti ja kärsivällisyys dieetin pitoon on pavlovilaisen oppimisin huippusaavutus.
'
