Rukiista kerrottua

Ruisleipä on suomalaisten ihastelema hyvä ruokaleipä.  Varsinkin reikäleipänä ja näkkileipänä sitä on ollut iät ja ajat Suomessa.

Kun tätini sairastui keliakiaan, Suomessa saatiin kyllä siihen aikaan tehtyä diagnoosi, mutta dieetin  valaiseminen ei ollut niin helppoa.  Tietämys asiasta oli  hämärän peitossa. Muistan  kerranikin kun  jo itse  oltuani  vuosia gluteenittomalla dieetillä Ruotsissa tulin käymään Suomesa ja oltiin ruokapäydässä. Näin tätini ottavan palan ruisleipää.  Miltei kirkuin ääneen.  Selitin että ei  ruisleipää voi käyttää enää kun on alkanut gluteenittoman  dieetin. -"Tämä  on tällainen aivan pieni pala vain!  hän vastasi.  Koetin vielä siinä vaiheessa antaa omsita  riisipiirakoistani  joita itselleni olin tehnyt sillä tiesin että hän on koko ikänsä käyttäyt kaurapuuroa, josta varmaan ei  luopunut missään vaiheessa,  ja ajattelin että  riisi- maissi-öky-kananmunapiirakan  miellyttävä maku saisi mhänetkin  muuttamaan makutottumuksia,  eikä riisi varsin kalliskaan ollut. Kaura taas oli  oikeastaan ekonomisinta viljaa . riisi siihen aikaan vaati pitkän keittämisen.  Ja ruista ja vehnää oli kaikessa  silloin.  Tätini menehtyi keliaakiaan joitain aikoja myöhemmin.  Kuulin asiasta Ruotsiin.
 Nämä seikat ovat  motiivejani, miksi kerron näiden prolamiinien  pahuudesta, enkä salli kauran kuulua  gluteenittomaan dieettiin.
Jos nyt terveet dietistit ja  muut kansanparantajat  suosittelevat kauraa ja keliakikot myhäilevät tyytyväisyydestä, siinä on hitasti syövyttävää  aminohapposekvenssiä, jota kaikki eivät ajan mittaan  vuosien mittaan kestä.
Saattaa olla että on sellaisia  keliakaisukuja, jotka sietävät vähän kauraakin ilman että T-solut kuluvat ruoan takia.  joku on sanonut että 17 vuoden dieetinpidon jälkeen  saa vastetta komplianssistaan- silloin nimittäin voi puhjeta  lymfoomaa, jos T-solut ovat alituiseen  rasituksessa toksisten peptidien takia.  Jos pitää hyvin dieetin ja  on ylittänyt tuon 17 vuoden kynnyksen ja voi hyvin ja veressä on  normaalien viitearvojen sisässä oelvia arvoja, voi olla  jopa  melko  varma siitäettä dieetin gluteenittomuus on riittävää jatkossakin, muta ei kannata jättää vuosittaisia  verikoekontrolleita  pois.  sillä helposti tulee esim anemiaa tai  jonkin vitamiininkin puutettakin ( b12, foolihappo).

Siis ruisleivästä ja kaurapuurostakin  muistan  aina oman rakkaan tätini.  Hän oli vielä hyvin terveydellinen ja aina halusi syödä terveellisesti, ei polttanut tupakkaa koskaan, ei käyttänyt alkoholia.  Lisäksi  hän oli pienipalkkaisia fyysisen työn tekijä- hän olio luontaishoitoklan pitäjä ja osti aina  ekonomsiesti, mikä tarkoitti suhteellisen  runsaita jauhoruokia Suomessa  ja hyvin vähän lihaa, joka oli kallista - kuten edelleen.
 Siis keliakia voi olla katala tauti ja  varattomille ja vähäpalkkaisille tosiaan tappavakin. suomalaisoloissa. koska ns "etnisiä viljoja" ei käytetä. 

Toinen surkea asia  Suomessa on  sekin, että  on hengellisä suuntauksia, josa  "parannetaan ihmisiä "  ja parannetaan esim kelikiasta  ja terveys olisi siis  samaa kuin vehnän syöminen ilman oireita.
  saataa olla että gluteeniton dieeti onv ain yksi normaali ihmiskutandieetti alunperin, kteunv eriryhmät eikä sinänsä sairaus. kuten joku eläinkin  on  ruohon syöjä ja joku toinen lihansyöjä. eikä muutu  dieetilinjastaan, ksoka se perustuu genomiseen entsyymijärjestelmään.

Täytyy hyväksyä ihmisten erilaisuudet dieettienkin suhteen. Genominen  erilaisuus sinänsä ei ole sairaus.

Saattaa olla että löydetään   entsyymi, joka voidaan genomista primääristi  havaita jos  on tai ei kriittistä entsyymiä X tai jos se on vaimentunut,ja  ehkä stimulotavissa esiin-  eikä sitten tarvitse tutkia pelkästään   allergista seuraus  reaktiota  väärästä dieetistä myöhemmin kun  henkilö on  jo  kouluiässä tai aikuinen ja  oireet jo ovat kehittyneet radoilleen ja muokanneet koko immuunijärjestelmän .

Saattaa olla että kyse  on  (CD toxisen) viljan   jostain tertiääri-, sekundääri- tai primääristruktuurin  entsymaattisen purkamisen vajeesta.