Gluteenin mittaaminen elintarvikkeesta. Onko tuote kontaminoitunut gluteenilla vai ei?

SITAATTI DUODECIMISTA

Keliakia
13.9.2007
Markku Mäki:

* Mittaamisen vaikeus
* Uusi mittaamismenetelmä

"Gluteenittomuus"
on vuonna 1981 Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) alaisen Codex Alimentariuksen laatiman standardin (Codex Stan 118-1981) mukaan sidoksissa tuotteen sisältämän kokonaistypen määrään, Kokonaistyppipitoisuus saa enintään olla 0,05 g/100 g viljan kuiva-ainetta. Mittausmenetelmä ei sovellu elintarvikkeiden gluteenipitoisuuden mittaamiseen, koska se mittaa muutakin valkuaista kuin viljasta peräisin olevaa ja typpi voi tulla muusta lähteestä.

Jo parin vuosikymmenen ajan tutkijat ovat hakeneet uusia menetelmiä gluteenittomuuden mittaamiseksi. Kun uudessa standardiehdotuksessa määritellään luontaisesti gluteenittoman tuotteen gluteenipitoisuuden yläraja-arvoksi 20 ppm (= 20 mg gluteenia kilossa tuotetta) ja teollisesti puhdistetun vehnätärkkelyksestä peräisin olevan tuotteen raja-arvoksi joko 100 tai 200 ppm, on meillä väistämättä silloin myös oltava menetelmä, joka luotettavasti mittaa gluteenijäämiä edellä mainitut raja-arvot huomioiden.

• Mittaamisen vaikeus

Mittausmenetelmien kehittämisen vaikeutena on gluteeni itsessään. Ei tiedetä, mitä tulisi mitata, että tunnistettaisiin vehnä, ohra ja ruis esimerkiksi kauran, riisin ja maissin joukosta.
Edelleen ongelmana on ollut, miten gluteeni eristetään käsitellystä valmistuotteesta. Viljalajeissa on eroja ja eri vuosien sadot ovat erilaisia ja nämäkin seikat tuottavat ongelmia.
Yhteneväisten mittaustulosten saavuttamiseksi pitää olla kansainvälinen standardi saatavilla ja
 gluteenia on pystyttävä mittamaan luotettavasti kuumien lämpötilakäsittelyjen jälkeen lopputuotteesta samoin kuin tuotteista, joissa gluteeni esiintyy lyhyinä pilkkomistuotteina, peptideinä, kuten oluessa.

Monia immunologisia testejä, massaspektrometriin perustuvia mittauksia ja geenimonistamiseen perustuvaan ns. PCR-menetelmään pohjautuvia testejä on kehitetty ja kokeiltu, mutta ne eivät ole saaneet maailmanlaajuista yleistä hyväksyttävyyttä. Entsyymiin linkittyä immunologista ns. ELISA-menetelmää on käytetty paljon. Nämä menetelmät ovat mitanneet lähinnä vehnän gliadiinia.

Niin sanottuun Skerrittin omega-gliadiinin vasta-aineeseen perustuvaa mittausmenetelmää käytettiin laajasti, mutta se oli käyttökelpoinen vain mitattaessa pitoisuuksia yli 160 ppm. Kaupallisia vehnän gliadiinin eri vasta-aineisiin perustuvia mittausmenetelmiä on sittemmin ollut käytössä useita. Näitä tutkijat ja teollisuus eivät kuitenkaan ole saaneet toimimaan luotettavasti, tulokset eivät ole olleet toistettavissa ja vertailukelpoisia eri laboratorioissa.

• Uusi mittaamismenetelmä

Muutama vuosi sitten kehitettiin uusi ns. R5-vasta-ainemenetelmä, joka tunnistaa gliadiinipeptidin QQPFP. Tähän vasta-aineeseen perustuvan ELISA-menetelmän on osoitettu tunnistavan vehnän, ohran ja rukiin valkuaisen, mutta kauraa menetelmä ei tunnista. Edelleen menetelmän sanotaan pystyvän mittaamaan niinkin matalia gliadiinin tasoja kuin 2–5 ppm ja sitä on esitetty viralliseksi Codex-menetelmäksi.

Kuitenkin on syntynyt epäilys, että esimerkiksi kauran ohrakontaminaatiota mitattaessa testi antaa virheellisesti liian suuren pitoisuuden. Tuloksen ollessa alle 20 ppm (luontaisesti gluteenittoman tuotteen vaatimus) on vehnän, rukiin ja ohran kontaminaatio suljettu pois.
Koska gluteniinit voivat myös olla tautia aiheuttavia, ei gliadiinia mittaava testi ehkä sittenkään ole optimaalinen.

Ruoassa ja ravintoaineksissa prolamiinit voivat olla pilkkoutuneita, osittain hydrolysoituneita, mutta voivat edelleen olla tautia aiheuttavia. Esimerkkinä voidaan mainita olut ja ruokateollisuuden käytössä oleva tärkkelyshydrolysaatti maltodekstriini. Nykyiset testit, jotka perustuvat omegagliadiinin ja R5-peptidin vasta-aineisiin, eivät mittaa näitä prolamiinin peptidejä. Tätä varten onkin hiljattain kehitetty uusi ns. kilpaileva ELISA-menetelmä. Menetelmä on vasta harvojen laboratorioiden käytössä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vuosien kehitystyöstä huolimatta tarvitaan tutkijoilta ja teollisuudelta edelleen ponnistuksia, jotta voimme luotettavasti sanoa, onko tuote gluteenilla kontaminoitunut vai ei.
Päivitys 13.9. 2014 

Suomi ja keliakian historiasta sekä oireista

Suomi on keliakian luvattu maa, joten olisi ehkä odotettavissa, että Suomessa keksitään kotimaisten viljojen käsittelymekanismi, josta gluteenireaktiot voisivat pyyhkiytyä pois maailmasta ja näistäkin viljoista saataisiin kuitenkin enemmän ravitsemuksellista hyötyä kuin haittaa. Onhan moni ihmiskunnan hiilihydraattirikas viljalaji kasvumuodossaan muuallakin päin myrkyllinen ja joudutaan käsittelemään.

TÄRKKELYSRAVINNOISTA WIKI-tietoa: engl. hakusanoja. (Starch is often found in the fruit, seeds, rhizomes or tubers of plants and is what gives us energy when we eat these. The major resources for starch production and consumption worldwide are rice, wheat, corn, and potatoes. Cooked foods containing starches include boiled rice, various forms of bread and noodles (including pasta). As an additive for food processing, arrowroot and tapioca are commonly used as well. Commonly used starches around the world are: arracach, buckwheat, banana, barley, cassava, kudzu, sago, sorghum, regular household potatoes sweet potato, taro and yams. Edible beans, such as favas, lentils and peas, are also rich in starch).

Kaikista maailman tärkkelysravinnoista suomalaiset käyttävät runsaasti perunaa, vehnää, ruista, ohraa ja kauraa voittopuolisesti, joten kotimaisen viljan aiheuttama gluteiinirasitus on erittäin suuri juuri Suomen kaltaisessa maassa. Oikeastaan ainoa tärkkelyksen käyttöön liittyvä ongelma onkin gluteiinin saaminen myrkyttömäksi. Onhan miltei puolet kansasta potentisti siihen tavalla tai toisella reagoivia. Tosin harva saa aivan rajun keliakian. (Muilla kansoilla on muita onglemia pääasiallisimman tärkkelyslähteensä kanssa!)

Uusinta hyvää tietoa keliakiataudin nykyisistä diagnosoimisista Suomessa on lähteessä:
http://www.yhtyneetlaboratoriot.fi/site_images/Jokiranta.pdf

Keliakian esiintyvyys Suomessa

Keliakian esiintyvyys Suomessa on ainakin 3/1 000 asukasta.
Ihokeliakiaa, Dermatitis herpetiformista (DH) on joka neljännellä keliakiaa ja dermatitis herpetiformista sairastavien potilaiden yhteismäärästä (2.7/1 000) Tampereen seudulla.

Mikä on keliakian esiintyvyys Tampereen alueella?
Keliakian prevalenssi vuonna 1994 Tampereella 2.7 potilasta 1 000 aikuista kohti.
Insidenssi on noussut 10-kertaisesti 1970-luvun lopusta lähtien; nousu johtuu keliakian insidenssin kasvusta; dermatitis herpetiformiksen insidenssi on pysynyt ennallaan.
20 % potilaista on löytynyt vasta-aineseulonnan avulla, ja 10 % rutiiniomaisesti suoritetun ohutsuolikoepalan avulla; dermatitis herpetiformista sairasti 24 % gluteeni-intolerantikoista.

Keliakian epäileminen myös silloin kun oireet ovat lievät yhdistettynä riskiryhmien (kuten insuliinidiabetespotilaiden tai keliakian lähisukulaisten) laaja-alaiseen seulontaan, auttaa löytämään tehokkaasti vähäoireisia keliaakikkoja. Taudin prevalenssi on lähes samaa luokkaa kuin niissä tutkimustöissä, joissa koko tutkittu väestö on seulottu keliakiavasta-aineilla.

LÄHTEITÄ: Collin P, Reunala T, Rasmussen M ym. High incidence and prevalence of adult coeliac disease. Augmented diagnostic approach. Scand J Gastroenterol 1997;32:1129-33
 http://www.penny.ca/Maki.htm

Hämeen Keliakiayhdistys ry:n tiedotteesta poimittua:

• Keliakian historiaa: Pekka Collin, dosentti, TAYS, sisätautien klinikka 6.11.1998 :

Samuel Gee esitti jo yli 100 vuotta sitten yksityiskohtaisen kuvauksen lapsesta joka sairasti vaikea-asteista keliakiaa. Keliakia sinänsä ei ole muuttunut, mutta tietämys ja tutkimustyö on muuttanut taudinkuvaa voimakkaasti. Tähän on vaikuttanut erityisesti kaksi asiaa: on opittu keliakian hoito ja parannettu diagnostiikkaa.
Keliakian taudinkuvan muuttumiseen vaikuttavia tekijöitä:
1950-luku: WK Dicke totesi, että viljatuotteet ovat haitallisia keliakiassa. Opittiin tuntemaan keliakian histologiset muutokset (Paulley). Kehitettiin kapseli koepalan saamiseksi ohutsuolesta (mm. Shiner)
1960-luku: Dermatitis herpetiformiksen  (DH) diagnoosi saatiin ihokoepalasta
1970-luku Gastroskopian yleistyminen
1980-luku: Vasta-ainetestien kehittäminen, keliakian seulonta. Opittiin että keliakia voi olla vähäoireinen
1990-luku: Keliakian todellinen prevalenssi alkaa selvitä (coeliac iceberg). Oireeton ja latentti keliakia. Epätyypilliset oireet Keliakian perinnöllisyydestä lisää tietoa
2000-luku: Varma diagnoosi verikokeiden avulla ?? Keliakian hoito jo ennen villusatrofian kehittymistä ?? Syntymekanismi ja parantava hoito

• Alla olevassa taulukossa on kuvattu keliakian klassisia ja nykyisiä oireita.

 Kaikkia oireita esiintyy edelleen, mutta oikealla kuvatut ovat yleistymässä ja vasemmalla olevat tulevat yhä harvemmin kyseeseen.
Klassisia oireita __________________ Nykyään usein esiintyviä

Rasvaripuli_______________________ Löysä uloste

Yleinen huonokuntoisuus, kakeksia_____Ilmavaivat, toistuvat vatsakivut

Puutosanemia (fol, fe)_______________ Lievä anemia, foolihapon tai raudanpuute

B12 vitamiinin puute ja neuropatia______ Verenkuvamuutos ilman anemiaa

K-vitamiinin puute__________________Piilevä osteoporoosi

Luunmurtumat,
Muut suoliston ulkopuoliset oireet, kuten__ neurologiset oireet ja niveloireet

Lymfooma________________________ Oireeton keliakia

Lapsilla kasvun ja kehityksen häiriö_____Lapsilla muutos kasvukäyrässä

Psyykkiset oireet

Ihokeliakia (=rakkulainen ihottuma)

Suun limakalvon aftat

Tyypillinen oire on vatsan turvotus viljatuotteiden nauttimisen jälkeen. Kuitenkin vain osalla tätä oiretta valittavista on keliakia.
Keliakiadiagnoosia ei saa tehdä pelkästään oireiden tai tautiin viittaavien laboratoriokokeiden perusteella.
Edelleen on virhe pyrkiä diagnoosiin hoitokokeilun avulla – kokemus on osoittanut, että tällöin diagnoosin varmistaminen myöhemmin on vaikeaa!
Mutta parempi on hoitokokeilu dieetillä kuin diagnosoimatta jäänyt tauti tai viivästynyt ja väärä diagnoosi. Gluteenittomasta dieetistä ei ole kenellekään haittaa, mutta keliaakikon gluteenipitoisesta ruoasta on letaalit vaarat. Joskus  lääketieteellinen hoitohierarkia  kestää niin monta vuotta, että on parempi  pitää dieetti, josta ei ole vaivaa (IBS-dieetti)

Keliakian lisääntynyt seulonta on osoittanut, että osa keliakiapotilaista on diagnoosihetkellä kokonaan oireettomia. Tämä on tullut selvästi esiin perhetutkimuksissa, joissa keliakiaa on seulottu oireettomien sukulaisten joukosta. Lapsilla keliakian klassiset muodot ovat lähes kokonaan hävinneet, tauti ilmaantuu myöhemmällä iällä ja oirekuva muistuttaa aikuisten keliakiaa.

Aiemmissa oppikirjoissa esitetty kuva ”tyypillisestä” vaikeasta ravitsemushäiriöstä kärsivästä keliakiapotilaasta on harhaanjohtava. Keliakiapotilas voi olla erittäin hyväkuntoinen, jopa ylipainoinen, tai hänellä voi ripulin sijasta olla ummetusta.

PITKÄAIKAISRISKIT HOITAMATTOMASSA KELIAKIASSA

Osteoporoosi; murtumariski ei varmuudella lisääntynyt
Neurologiset oireet; vaikea polyneuropatia ym.
Keskenmenot; infertiliteetti näkyy tilastoissa,  miesten infertiliteetti???
Autoimmuunitaudi; ei tietoa, suojaako varhainen hoito
Pahanlaatuiset taudit; ohutsuolilymfooma
Refraktääri sprue
Hyposplenismi
Ilmeisesti oireettoman keliaakikon riski sairastua eri komplikaatioihin on melko pieni: maailmalla valtaosa keliaakikoista on diagnosoimatta, diagnostinen viive on pitkä ja em. komplikaatiot ovat kuitenkin melko harvinaisia.
Toisaalta on seutuja, joissa dieetti on luonnostaan gluteenitonta tai ravinnon gluteenirasitus on mitätön, joten keliakikot maskeerautuvat muuhun väestöön. Henkilöitten keliakia paljastuu vain, jos he muuttamat esim Suomeen tai Ruotsiin ulkomailta. Siis keliakia ei ole perusominaisuudeltaan ole TAUTI, vaan epäsopivan ravinnon valinta.

Lähde http://www.aumanet.fi/~therezza/Keliakia.htm


Raikkaat tuulet- ruokakomeroon
Pölyt vanhat unhoon joutukoon-
Uusi aika Suomeen sarastaa,
mitä kylvää Suomen uusi maa?
1.2.2008 L Bright
Päivitysluenta 4.9. 2012
Päivitys 13.9. 2014 

Gluteenia muodostavan viljan hydrolysointi

Kiinalainen tutkimus gluteenin  hydrolysoitumisesta papaiinientsyymillä

LÄHDE: Wang JS, Zhao MM, Zhao QZ, Bao Y, Jiang YM.Characterization of hydrolysates derived from enzymatic hydrolysis of wheat gluten. J Food Sci. 2007 Mar;72(2):C103-7. College of Light Industry and Food Science, South China Univ. of Technology, Guangzhou 510640, People's Republic of China.

Kiinalaiset tutkivat vehnän gluteenin hydrolysaattien piirteitä. He käyttivät papaiinia, joka on ruokaa pilkkova entsyymi, ja hydrolysoivat( pilkkoivat vesiliuoksessa osiin) vehnän gluteenia. Vehnän proteiinit hydrolysoituivat 8 tunnissa.

Entsymaattisen hydrolyysin aikana keskimääräinen peptidien pituus väheni nopeasti. Lisääntyvä proteolyysi johti liukoisten typpimuotojen lisääntymiseen. Kuitenkin peptiditypen pitoisuuden lisääntyminen tapahtui ensimmäisten 6 tunnin aikana ja sitten lisääntyminen väheni.

Molekyylipainoltaan yli 15 kD:n kokoisten peptidien osuus väheni entsymaattisessa hydrolyysissä ja molekyylipainoltaan alle 5 kD kokoisten määrä lisääntyi merkitsevästi.
Ne peptidit, joiden painoluokka oli 10-15 kD ja ne jotka olivat 5- 10 kD omasivat erilaisia muuttumisia.

Polymeerinen GLUTENIINI (gluteliiniosa) ja monomeerinen GLIADIINI (prolamiiniosa) muodostavat kompleksin gluteenin, jonka hydrolysoimisessa eri osat osoittivat erilaista käyttäytymistä entsymaattisen hydrolyysin jälkeen.

Prolamiinit, monomeeriset proteiinit (gliadiinilajit ) ja polymeereistä liukoinen gluteniini näyttivät olevan alttiita entsymaattisesti hydrolysoitumaan, kun taas liukenematon gluteniini oli resistenttiä entsymaatiselle hydrolyysille.

Kommentti: Ilmeisesti  Kiinassa harkitaan edeltä vehnäproteiinin mahdollisia haittoja ja siinä tapauksessa siellä tultaneen hydrolysoimaan vehnä ennen käyttöä siihen tasoon, missä ei ole immunogeenisiä jaksoja jäljellä. Länsimaat ovat tehneet erehdyksen lisätessään vielä gluteenia muutenkin gluteenipitoiseen viljaan. Hydrolysaation avulla vehnävilja tulee ravitsemaan paljon tehokkaammin suuria kansoja kuin nykyisellään ja samalla  aiheutamaan vähemmän suolistosyöpiä ja keliakiaa.
Päivitys 13.9. 2014 .

Keliakian geenitaustasta väitteli tri Svetlana Adamovic

Olen alkanut olla itse sitä mieltä, että gluteeni liiallisena aiheuttanee ihmiskunnan genomissa yleistä (kriittisestä toksisesta tekijästä johtuvaa) instabiliteettia, tosin toisilla enemmän kuin toisilla.

 Mutta toistaiseksi tiedemiehet etsivät gluteenia  pilkkovalle entsyymille   tiettyä omaa geeniä:  moni Prolamiini-gluteliinikombinaationa syntyvä kovalenttinen jättipakkaus gluteeni- ei ehdi sulattua suolen pitkällä matkalla kaikilla. Monilla voi olla veressään kiertävänä siitä muodostuneita dipeptidejä, tripeptidejä, tetrapeptidejä, pentapeptidejä, oligopeptidejä, joiden ei edes tarvitse olla keliakiana ilmeneviä, vaan tuntemattomina neurodegeneraatioina ilmeneviä (idiopaattisena tautina- etiologia tuntematon) , koska keho ei siedä  tärkeän  nopean glutamiinin-glutamiinihappo-GABA - alfaKG- syklin virhettä missään muodossa, varsinkaan ei neuronissa.

Keliakiassa tuollainen pätkä jäätyään tiettyyn oligopeptidimuotoon herättää T-solukontrollin ja sitä aletaan prosessoida imusoluilla suolessa. mutta mitkä gluteenin peptidit läpäisevät suolen pinnalla olevien T-solujen kontrollin ja pääsevät sulamattomina vereen?

Harmaan solun ja aivokuoren toiminnan edellytys on täysin integroidusti ja joustavasti toimiva Glu-GABA- sykli. Sen syklin entsyymit eivät siedä vasta-aineitten kehittymistä ilman, etteikö tulisi metabolinen häiriö.
 Glutamiinihappo E  synapsissa vapaana on toksiini, eikä se normaalisti olekaan vapaana, vaan siirtyy aitiosta toiseen, yhdisteestä toiseen ollen välivaihe ja  sen hetkellinen vaikutus on excitatorinen reseptoreissa.

Glutamiini  Q on sen alkumolekyyli ja typpipitoinen energia-aine. Keho ei muodosta polyglutamiineja kuten vilja (QQQQ) . Viruksilla kyllä on polyglutamiineja.

Siis nykyisiin geenitutkimuksiin:

LÄHDE: 
ADAMOVIC SVETLANA. Genetic linkage and association studies in celiac disease: discoveries from whole genome analysis. 2009
ISBN 978-91-628-7721-7
http://hdl.handle.net/2077/19055

Tässä on uusi väitöskirja lumiaurana keliakian kinoksessa. Etsitään geeniä.

Tällä viikolla oli Göteborgin Yliopistossa väitöstilaisuus, huomasin GU:n kirjaston aktuelleista asioista jälkeenpäin. Kirjoitinkin tri S.Adamovicille ajatuksistani.
Suomennan hänen abstraktinsa:

"Keliakia (CD, Celiac Disaease) tai gluteenisensitiivinen enteropatia (Gluten Sensitive Enteropathy, GSE) on koko elämän kestävä entsyymihäiriö, geneettinen seikka.
Keliakiaa luonnehtii ohutsuolen tulehtuminen niillä henkilöillä, jotka geneettisesti eivät siedä gluteenia, (eivät pysty pilkkomaan sitä normaalisti), vaan immunologinen järjestelmä joutuu selvittämään ja prosessoimaan gluteenin peptidipätkiä . Gluteeni on eräs proteiini, jota on kotimaisissa viljoissa kuten vehnä, ruis, ja ohra varsinkin. (Kauran gluteenirakenne on hieman yksinkertaisempi).
Gluteenitoksisuus tulee siten esiin T-lymfosyyttien autoimmuunina toimintana ohuen suolen limakalvon soluissa ja sitten limakalvon vitaalifunktio kärsii eikä kykene tavalliseen tapaan imeyttämään ravintoaineita ruoasta vereen ja maitiaisnesteeseen. Tauti tulee erityisesti esiin lapsilla, mutta joillain aikuisilla taudin oireita tulee ilmi vasta myöhempään. Jos havaittua keliakiatautia ei hoida dieetillä, kehittyy komplikaatioita: Ihokeliakia, Dermatitis herpetiformis, ravitsemuksellisia vajeita, osteoporoosia, anemiaa, fertiliteettiongelmia, neurologisia häiriöitä ja maligniteetteja.
Ainoa tunnettu hoito keliakiatautiin on koko elämän kestävä pitäytyminen gluteenivapaaseen diettiin (GFD, Glutenfree diet)

• Skandinavialainen genomin laaja-scanning, mikä tässä on tutkittaville ryhmille tehty ja julkaistu vuonna 2001, osoitti kahdeksan kromosomaalisen alueen tärkeyttä HLA:n lisäksi ja niissä yksi tärkeä kohta on 5q31-33. Tuota aluetta pidettiin aiemmin mahdollisena alueena komplekseissa taudeissa kuten astma, tyypin I diabetes, arthritis rheumatoides ja tulehduksellinen suolisairaus. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia aluetta 18cM tuossa 5q31-33 jaksossa ja identifioida geneettisiä riskitekijöitä ja arvioida niiden osuutta keliakiataudin kehittymiseen.

• Vuonna 2003 analysoitiin yhteistyönä neljä eri genomiscannausta Keliakiaryhmän eurooppalaisen geeniryväksen organisaation toimesta ( European Genetics Cluster on Coeliac Disease). Kuusi eurooppalaista työryhmää oli yhteistyössä, jossa saatiin Italian, Suomen, UK:n Ruotsin ja Norjan kohorttien tiedot; yhteensä 442 perhettä käsiteltiin ja analysoitiin.

• Meta-analyysi vahvisti, että HLA-alueen jälkeen on seuraavaksi tärkein alue kr.5q31-33 . Sitten tehtiin yksityiskohtaista tarkkaa kartoitusta 18cM-alueeseen kr. 5q31-33 regiossa. Kaikkein essentiaalisin tulos tästä tutkimuksesta oli vahventunut assosioituminen kr. 5q31-33 alueeseen.

• Vuonna 2006 tutkijat käyttivät erästä tekniikkaansa (Illumina platform GoldenGate assay technology) seuloen laajasti tämän 5q31-33 alueen. Tämä tutkimus tunnisti seitsemän assosioitunutta aluetta 5q31-33 kromosomikohdan sisällä ja joukon assosioituneita haplotyyppejä, mutta ei mikään assosiaatiosignaali voinut selittää linkkihuippua, mikä aiemmin oli perheissä havaittu.

• Vuonna 2007 tutkijat tekivät seurantatutkimuksen assosiaatiosta siihen alueeseen, mikä käsittää IL2/IL21-geenit kromosomialueessa 4q27. Tässä oli raporttia genomilaajuisesta assosiaatiosta ensi kertaa tutkittaessa (GWAS) keliaakikkoja ja kontrolleja. Tutkijat vahvistavat, että IL2/IL21 alue on suspekti alue keliakiataudissa.  Ikävä kyllä ensimmäinen GWAS tutkimus epäonnistui identifioimaan keliakialle altistavia spesifisiä geenejä. GWAS kuten tämä tarkka kartoitustutkimus osoitti, mitä vaikeuksia tutkijat kohtaavat etsiessään syyvariantteja komplekseissa taudeissa. On ilmeistä, että syyvariantit voivat olla vaikeita havaita assosiaatioanalyysissä pelkästään, koska vallitsee vahva epätasapaino assosioituneissa alueissa. Kuitenkin GWAS havaitsi joukon CD assosioituneita genomisia alueita, jotka ovat edelleen tutkimatta. 

Päivitysluenta 4.9. 2012

Tammikuinen celiakiakonferenssi: Epätavallisesta lastentaudista kansanterveysongelmaksi

Keliakiaryhmän kokoontuminen 27. tammikuuta 2009 Tukholmassa
Ilmoittautumiset www.blf.net
Celiaki-från en ovanlig barnsjukdom till ett folkhälsoproblem.

Mitä aiheita kokouksessa käsitellään. Ohjelma(ruotsiksi)
Varför får man celiaki? (Moderator. Lotta Högberg)
Gudjonsdottir Audur.Genetik-vad vet vi idag?
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15076637
Hernell Olle. Smittar celiaki?
http://www.springerlink.com/content/t2p4h06u617706j4/
Tjellström Bo. Tarmflorans betydelse.
http://www.celiaki.se/forskning/forskningsfonden/forskningsprojekt-som-fatt-stod/
Hollen Elisabeth. Betydelsen av Tight junctions.
http://liu.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2:22691
(anti-aveniinivasta-aineet )
Mearin Luisa. Prevention of celiac disease: dream or reality?
http://www.preventceliacdisease.com/index.php?option=com_content&task=view&id=57&Itemid=110

Celiaki i den kliniska vardagen ( Moderator Lars Browaldh).
Dahlbom Ingrid. Serologiska markörer- vad används när?
Webb Lotta et Sandström olof. Värdering av biopsin- inte så lätt.
Carlsson Annelie et Svensson Johan. Ska barnen testas för andra autoimmuna sjukdomar?
Janson Anette. Nya gränsvärden för glutenfria produkter.
Ludvigsson Jonas. Komplikationer vid celiaki.
Sjöberg Klas. Vad händer på sikt?

Celiaki i Sverige idag ( Moderator Anneli Ivarsson)

Nationella Celiakiregistret
Olsson Cevcilia. Risken för celiaki varierar regionalt.
Ivarsson Anneli et Walther Susanne. Organisation och framtida möjligheter.

TEDDY-studien
Agardh Daniel. Varför drabbas så många svenska barn av celiaki?

ETICS-studien
Myleus Anna. Screening av 12 –åringar för celiaki.
Rosen Anna. Hur känns det att få celiaki via screening?
Norström Frederik. Hälsoekonomisk utvärdering av celiakiscreening.

Diskussion.
Ivarsson Anneli.

Gluteeni on patogeeninen, ei tolerogeeninen

Patogeenien eikä tolerogeeninen vaste gliadiinille

Tässä artikkelissa kuvataan jo 10 vuotta sitten tunnettuja tapahtumia, sellaisesta reaktiosta, mikä tapahtuu keliakiapotilaan suolistossa, jos hän nauttii viljan gluteenia ja siinä gluteenin toxisinta prolamiinia gliadiinia.

LÄHDE: Ciclitira PJ, Ellis HJ. In vivo gluten ingestion in coeliac disease. Dig Dis. 1998 Nov-Dec;16(6):337-40.
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10207218

Tutkijat halusivat oikein tarkentaa tämän viljan toxisen komponentin luonteen keliakia- taudissa. On otettava nimittäin huomioon, että pohjoismaiset ihmiset sietävät ainakin näennäisesti suuret gluteenimäärät ja heillä on toleranssia yleensä syödä se tavallinen  tonni ruokaa ja juomaa vuodessa ilman mitään  intoleranssireaktiota,  mutta keliaakikolla joka päivä tässä vuotuisessa ruokatonnissa piilevä gluteeni tekee reaktion, joka  hänelle on patogeeninen  eikä millään tavalla tolerogeeninen seikka. Hänellä gluteenin  syöminen ei kasvata sietoa vuosienkaan varrella, vaan kerää hänen elämänhistoriaansa   patogeenisten tapahtumien röykkiön, joka rasittaa yksilöä itseään (1 % väestöstä) , keliaakikkolasten perheitä, koululaisten koulunkäyntiä, aikuisten työelämää ja lisäksi vielä elämän laatua myöhemmin lyhentäen odotettua elinikää ja aiheuttaen sekundääritauteja sosioekonomisena rasitteena.  Täten kumuloituu yhteiskunnalle monenlaista taakkaa turhaan, ja lisäksi sairaalalaitos sitten diagnosoi ensin ehkä satoja muita syitä pois kalliilla arsenaalilla, kunnes lopulta keksitään että " se olikin vain keliakia" jne. Patologeja tietysti masentaa myös tehdä keliakiadiagnoosilöytöjä (kadonnut suolinukka tms)  post mortem, mitkä tiedot siten jäävät tilastoihin unohtumaan, jos ne on otettu.

Varhaisdiagnosointi on mitä edullisinta valtiolle,  yhteiskunnalle ja tarkka dieetti mitä miellyttävin ( kivuttomin) keliaakikoille itselleen ja edullinen koko heidän lähiympäristölleen. Varhaisdiagnosoidut keliaakikot ovat kymmeniä tuhansia terveitä aikuisia ja veronmaksajia yhteiskunnalle sitten myöhemmin.

Miten tässä lähdeartikkelin  1998 työssä  tutkijat lähtivät osoittamaangluteenitoksisuuden vaikutuksen keliakiasuolistoon?

Yleensä tavallisissa keliakiatutkimuksissa tutkitaan vehnän osuutta, koska se on ravinnossa tärkeä komponentti (, vaikka gluteenia on myös rukiissa, ohrassa ja kaurassa). Useissa tutkimuksissa on havaittu alfa-gliadiini-molekyylistä N-terminaalisia keliaakiaa aktivoivia epitooppeja joko yksi tai useampiakin. Näistä tutkijat valmistivat koettimiksi kolme synteettistä peräkkäistä peptidijaksoa alfa-gliadiinin aminohappoja 31-49 vastaten.

Mitä muutoksia nämä peptidiantigeenit aiheuttivat suolinukassa in vivo- altistuksessa?

Tutkijat  mittasivat suolinukan korkeutta ja kryptan syvyyttä. Suhde nukan korkeuden ja kryptan syvyyden välillä väheni gluteenista (Suolinukka siis kului matalaksi ja suoliston" vuorien ja laaksojen" kaltainen  maisemaprofiili latistui tasangoksi) .
Entrosyyttisolujen korkeus suolen pinnassa väheni.
Intraepiteliaalisten (IEL) lymfosyyttien lukumäärä lisääntyi.
Jo 2 tuntia altistuksesta esiintyi proinflammatoristen sytokiinien IFN-gamma ja IL-2 mRNA:ta.
Elektronimikroskooppisesti tutkittiin biopsianäytteestä, minne  T-solureseptoriin TCR ja HLA-moduliin asettui gliadiinia  tunnistuksen kohteena olevana (HLA tason havaitsemana) antigeenina. Sitten havaittiin, että co-lokalisaatiomallissa oli eroavuuksia, jos henkilö oli hoitamaton keliaakikko tai jos hän oli jo hoidon alla ja altistui kuitenkin.

Näistä eroista ja gliadiinin värjäytymisen erilaisuuksista enterosyyteissä keliaakikoilla ja kontrolleilla päätellään , että gliadiini alkaa (metaboloitua) pilkkoutua keliakiassa erilaisen immunogeenisen tien kautta. Tämä saattaa johtua epänormaalista presentaatiosta immuunisysteemille, mikä triggeröi patogeenisen eikä suinkaan mitään tolerogeenista vastetta.( Siis ruoansulatusentsyymit eivät pilko tätä aminohappoketjua yksittäisiksi aminohapoiksi, vaan sen sijaan tulehdussolut alkava nakertaa sitä ja prosesoida ja esittää sitä antigeeninä pala palalta pilkottavaksi ja näin tapahtuu - joka aterian jälkeen, jos ateriassa on gluteenia. Siis  normaalientsyymien sijasta gluteenin pilkkoo tulehdussolut hajoittaen sitä  intensiivisesti "vihollisena".

Kommentti:

Tämä oli vuoden 1998 aikaa. Silloin keliakiasymposiumissa oli nämä intraepiteliaaliset imusolut (IEL) varsin pinnalla oleva pop- asia ja niitten muuntumisia kuvattiin mitä moninaisimmissa koeasetteluisssa ja niitten uusia klooonautumskoodeja lueteltiin. Epitooppeja B ja T soluille piirreltiin ja gliadiinin hahmoa kuvattiin ja sen puolen epitooppeja osoitettiin. Alettiin myös pohtia, voisiko NHL lymfooma saada alkunsa joskus tuosta muuntuvaisuudesta.

Siis keliaakikolla ei monimutkainen typpi- ja rikkipitoinen  gluteeniklimppi ehdi mitenkään tavallisella suolen mitalla "sulaa",vaan se jää antigeenisiksi peptideiksi ja senkin takia suoliston immuunijärjestelmä migroituu pilkkomaan sitä toisella tavalla kuin ruoansulatusentyymeillä- onhan siinä arvokas materiaali aminohappoa - HLA molekyylillä ja eliittisoluilla saadaan peptidiantigeeni yhä pienempiin pätkiin analysoiden ja tosiaan koettaen jotenkin ”syödä se osiin” missä prosessissa t imusolut kärsivät- ja mitä prosessia eivät ruoansulatusnesteet kykene selvittämään.

Gluteenille ei ole ilmeisesti jotain ”gluteinaasiX” entsyymiä keliaakikon genomissa. Gluteeni on evoluution sivistysvaiheessa muodostunut leivontatuotemolekyyli. Luomakunnan alussa ei ollut gluteenia. Gluteenin muodostuminen monimutkaiseksi molekyyliksi on tapahtunut maailman alettua vaurastua , viljan enentyä , lähinnä  1900 luvulla on gluteenin määrä  ravinnossa kovasti lisääntynyt. Toiset kuitenkin pystyvät äkkipurkamaan rikkisilloista ja kolumnaarisista kovalensseista  gluteenin ja siitä sitten pilkkomaan peptidit esiin.   Jos genomissa piilee kuitenkin sellaistakin puuttuvaa entsyymia koodaava geenia, senkin virittäminen toimivaksi on utopista, sillä nykyisillään jo geenistön kantama HLA reaktio on niin tavattoman nopea. Minkälaisesta entsyymistä on kyse, mikä puuttuu, sitäkään ei suoraan saa mistään PubMed lähteestä vielä. yksinkertaisesti joka ihmistä ei lie luotu purkamaan ja sulattamaan gluteenia, mutta kuitenkin moni on kehittänyt sellaisen kyvyn jossain määrin. Missä määrin? Miten pulla  purkautuu  tertiäärirakenteistaan, rikkisidoksistaan, ja kovalenttisista aminohappopylväiköistään tavallisesti?

Sinänsä T-solujen kloonien luokitus ja siitä esitetyt abstraktit ja luentosarjat olivat kuin ”myriadien hyttysten taxonomiaa” ja sinänsä symposiumiin osallistuneille keliaakikoille uusi motivaatio komplianssiin. Tiedemiehet ovat asian viidakkoa raivaamassa.

Toisaalta on myös niin , että gluteeni saattaa niissä toksisissa peptideissään muistuttaa liikaa jonkin mikrobin jaksoa, joten immuunisysteemi ja HLA ei motivoidu toleranssiin- varmuuden vuoksi ( prioritoiden aggresiivista reaktiota potentiellia virusta tai hyödynnettävää soludebristä vastaan).

Mutta HLA-antigeenisyys voi olla taas sekundäärinen seuraamus jostain entsyymin poistogeenisyydestä ja siten tapa selvitä elossa parsien ja harsien geenistöä. Samalla säilyy reaktiotapa ”sille jollekin mikrobille”.

Ihminen (Psyyke, sielu,  järki, kognitio) voi puolestaan vain olla avuksi immuunipuolustukselleen ja välttää gluteenia ja antaa kehonsa voida hyvin omine resursseineen immunologisessa autonomiassaan. Psyyke voi oppia tuntemaan asumalähiönsä kehon genomin perinnäisiä ominaisuuksia, jotka ovat terveinen tuhansien vuosien takaa. Kaupan hyllyjen tavarat 150 vuotta sitten olivat erilaiset.

Tuskin muuten lie koetettu koko gliadiinia joka kohdastaan jollain entsyymillä. Mikä entsyymi puuttuu, jos joku sidos ei purkaannu?
Kyse on myös sekundääri-tertiäärirakenteen purkamisen  ehtimisestä samalla.

Keliakiassa toistaiseksi kaikkein yksinkertaisinta ja ekonomisinta on pitää tarkka gluteeniton dieetti aina, koko ikänsä. Kaikkein eniten turhautuu, jos puhuu asiasta niitten kanssa, jotka pystyvät sulattamaan leipänsä yhtä helposti kuin leijona syö bambin.Jotkut henkilöt eivät pysty käsittämään, että heille herkullinen vehnäleipä voi merkitä keliakikolle kuin muovipalan tai nahkan tarjoamista ruoaksi. Toisilla  herkkyys  gluteenia kohtaan alkaa jo suuontelosta: ikenet kipeytyvät, kieli kipeytyy.

26.11.2008 14:08
4.9. 2012

Gluteeni tuman rasitteena. NF-kB aktivaatio keliakiassa

Miksi keliaakikoilla tulisi olla hyvin tarkka gluteenin eliminaatio?

LÄHDE: Maiuri MC, De Stefano D, Mele G, Fecarotta S, Greco L, Troncone R, Carnuccio R
Nuclear factor kappa B is activated in small intestinal mucosa of celiac patients. J Mol Med. 2003 Jun;81(6):373-9. Epub 2003 May 13
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12743709

Geenistöön vaikuttava transkriptiotekijä kuin NF-kB säätelee tulehdusvasteita lisäämällä tiettyjen geenien ilmenemistä.

KELIAKIASSA on havaittu myös esiintyvän proinflammatorisia sytokiineja, adheesiomolekyylejä ja entsyymejä, joiden geeniexpression säätelyn takana on myös tämä nukleaarinen transkriptiotekijä NF-kB.
Tässä työssä tutkijat osoittavat, että hoitamattomassa keliakiassa potilaan tulehtuneessa limakalvossa aktivoituu tämä tärkeä yleinen transkriptiotekijä NF-kB. He tutkivat molekyylibiologian keinoin biopsianäytteet niin kontrolleilta kuin dieettiään hyvin pitäviltä keliaakikoilta että hoitamattomilta keliaakikoilta. Nyt tutkijat arvioivat NF-kB tekijän aktivaation merkityksen keliaakikolla.
Työssä analysoitiin myös erään NF-kB alayksikköproteiinin pitoisuudet, indusoituvien entsyymien esiintymä. Näitä oli tässä työssä typpioksidin syntaasi(iNOS) ja syklo-oxygenaasi-2 proteiini(COX2).

Mitä havaittiin?

Sekä NF-kB/DNA:ta sitova aktiviteetti että proteiinien p50/p65 tumapitoisuudet olivat korkeammat biopsianäytteissä niillä,.jotka olivat hoitamattomia keliaakikoita muihin ( sekä dieettinsä pitäviin että kontrolleihin) verrattuna.
 Keliakiassa ilmentää pinttynyttä NF-kB aktivaatiotilaa sen esimolekyylin IKK inaktiiviksi muodoksi IkB beetaksi hajoaminen sytosolissa ja  sitten tuman puolella esiintyvä  Nf-kB.
 

Biopsianäytteissä NF-kB aktiivisuus pysyi päällä viljelmissä 6 tuntiin asti ja väheni 24 tunnissa ja jos lysaattiin lisättiin pepsiinin ja trypsiinin pilkkomaa gliadiinia, se aiheutti NF-kB-aktiivisuuden palaamisen 6 tunniksi.

NF-kB transkriptiotekijän DNA:ta sitova aktiviteetti korreloi mainittujen indusoituvien entsyymien iNOS ja COX2 esiintymisiin.

Nämä tulokset osoittavat ensimmäisen kerran, että keliakiapotilaan tulehtuneessa limakalvossa aktivoituu myös tämä yleinen  NF-kB. Tästä voisi myös olettaa, että NF-kB voi edustaa keliakiataudissa tulehduksellisen vasteen modulaatiossa kohdemolekyyliä.


Kommenttini: Huomaa että keliaakikolla gluteenista tulee iso joukko antigeeneja, joiden peptidijaksoihin solu reagoi kuten esim virukseen, joka tulee ulkoa,  tämän yleisen NF-kB- järjestelmän välityksellä, jolloin vain gluteenin eliminaatio ruoasta poistaa tämän joka syömiskerta tapahtuvan uuden ja turhan aktivaatiokierron, mikä on suuri rasitus kehon immuunipuolustukselle.
Eikä voi sanoa, etteikö olisi maligniteettiriskikin olemassa, kun ruoka joka päivä ärsyttää suolistossa nopeasti jakautuvissa soluissa genomitason kuin virus aiheuttaen noiden mitä vaikuttavimpien transkriptiotekijöiden sykliä turhaan.

Keliaakikolla ei kehity normaalitoleranssia antigeeniin, vaan antigeenitulva voittaa lopulta immuunijärjestelmän, vaikka se koettaisi mitä tahansa ”evaasiota” ruokaa kohtaan. Lopulta nukkaa tuhoutuu. Imusolut T ja B solut muuntuvat epitoopeiltaan ja malabsorptiotila - mikä on toisilla kuin "suora suoli"-  poistaa toksista materiaalia joillain henkilöillä rajuinkin keinoin. Toiset voivat  "ulosta suuremman määrän materiaalia mitä syövät ", jos tilanne on paha.  Asia vei useankin hengen aiemmin, vaikka malabsorptio sekin on suojareaktio toksiinia kohtaan, mutta ravintoaineitten ja nesteen puutos voivat olla tuhoisia. Aiemmin alkuvaiheen hoidossa jouduttiin jopa antamaan verensiirtoa.

Toiset taas päätyvät  suoliston eräänlaiseen turtumistilaan, anergiatilaan, jossa T ja B solun keskinäinen signalointi ei enää toimi, mutta on vaara että jatkuva muuntuvuus, mitä joka päivä aiheuttaa, jos ei eliminoi gluteenia, voi tehdä spontaanimutaatioita myös maligniin suuntaan.
Ei ole harvinaista että anergisia ylipainoisia keliaakikoitakin on monta. Henkilö ei voi hyvin,  vaikka ei reagoisikaan rajusti gluteenille.

On ilahduttava tekijä, että EU on tarkentanut keliaakikoille tarkotetun ravinnon (CODEX ALIMENTARIUS 2008), että se on niin gluteenitonta tulevaisuudessa, että tuo NF-kB- signalointisykli gluteenista ei stimuloidu päivittäin esiin. Nyt on valtioitten taholta ojennettu kättä tälle kansakuntien yhdelle prosentille keliaakikoita. Keliakikoiden osuuden prosenttiluku vaikuttaa kasvavan vuosien myötä.
Jos NF-kB- järjestelmän aktivoituminen pitäisi esim hyttysen ininän tapaista ääntä korvan juuressa signaalina aktivoitumsesta, komplianssi ( hoitomyöntyvyys)  keliakikkojen  parempaan dieetinpitoon varmasti tehostuisi. Mutta NF-kB- aktivoituminen  on hiljaista.  Keho voi kyllä löytää varoituskeinoja, esim sekundaarisiä allergisia reaktioita aivoperäiseen käytöksen muuttamiseen ja parmepaan dieetin pitoon. Keho ikäänkuin koettaa   antaa aivolle, hallitukselle,  insiktiä.

Nyt lääketieteen taholta tulisi vain löytää kaikki synnynnäisesti ja perimältään keliaakikot, jotta gluteenivapaat elintarvikkeet (gluteenia korkeintaan 20 ppm/ kg) saavuttavat kohdeväestön. Samalla jo diagnosoitujen keliaakikoitten informointi ja  hyvää käsityskykyä luova pedagoginen opetus  komplianssin (hoitomyöntyvyyden)  tärkeydestä on olennaista.
Lisäksi ekonominen tasavertaisuus ravintoaineen hankinnan suhteen olisi mitä tärkeintä. Harvoin keliaakikot voivat edes hankkia kautta vuoden heille tarkoitettuja erittäin puhtaita gluteenittomia tuotteita  ja ehkä päätyvät vain johonkin alternatiiviseen ravintoon, onhan sitä rasvoja, kasviksia ja animaalistaravintoa, jossa ei ole gluteenirakennetta- mikä sinänsä on taas riski kontaminaatioitten takia, koska sellaisessa ravinnossa ei tarvitse olla todistusta gluteenipitoisuudesta.

Mitä enemmän keliaakikoita saadaan diagnosoitua, sitä ekonomisemmaksi tulee heille tehdyt elintarvikkeet, koska kysyntä kasvaa ja sitä paremmin menestyvät myös puhtaita gluteenittomia tuotteita valmistavat erikoistehtaat; sitä enemmän on normaalisti voivia keliaakikoita, joiden ei tarvitse roikkua sairaskassoissa anomassa "keliakiatautiin dieetinpitoapurahoja", koska ei ole tautia ja dieettikin on kohtuuhinnoissa . Ei veriryhmäkään ole tauti , vaan geenirakenne. Niin voi olla ihmiskunnassa myös dieetinsietorakenne, mikä vain on havaittava yksinkertaisemmin kuin vasta virheitten jälkeen tehdyistä tautilöydöksistä tai  post mortem PAD.sta.

Ravinnon gluteenittomuuden herkkä testiliuska kotiolosuhteisiin olisi tietysti sellainen toivottava polyteknisia nörttejä tarvitseva keksintö


26.11.2008 11:57
Päivitystä 4.9. 2012.
 Päivitystä 13.9. 2014