Gluteeni on patogeeninen, ei tolerogeeninen

Patogeenien eikä tolerogeeninen vaste gliadiinille

Tässä artikkelissa kuvataan jo 10 vuotta sitten tunnettuja tapahtumia, sellaisesta reaktiosta, mikä tapahtuu keliakiapotilaan suolistossa, jos hän nauttii viljan gluteenia ja siinä gluteenin toxisinta prolamiinia gliadiinia.

LÄHDE: Ciclitira PJ, Ellis HJ. In vivo gluten ingestion in coeliac disease. Dig Dis. 1998 Nov-Dec;16(6):337-40.
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10207218

Tutkijat halusivat oikein tarkentaa tämän viljan toxisen komponentin luonteen keliakia- taudissa. On otettava nimittäin huomioon, että pohjoismaiset ihmiset sietävät ainakin näennäisesti suuret gluteenimäärät ja heillä on toleranssia yleensä syödä se tavallinen  tonni ruokaa ja juomaa vuodessa ilman mitään  intoleranssireaktiota,  mutta keliaakikolla joka päivä tässä vuotuisessa ruokatonnissa piilevä gluteeni tekee reaktion, joka  hänelle on patogeeninen  eikä millään tavalla tolerogeeninen seikka. Hänellä gluteenin  syöminen ei kasvata sietoa vuosienkaan varrella, vaan kerää hänen elämänhistoriaansa   patogeenisten tapahtumien röykkiön, joka rasittaa yksilöä itseään (1 % väestöstä) , keliaakikkolasten perheitä, koululaisten koulunkäyntiä, aikuisten työelämää ja lisäksi vielä elämän laatua myöhemmin lyhentäen odotettua elinikää ja aiheuttaen sekundääritauteja sosioekonomisena rasitteena.  Täten kumuloituu yhteiskunnalle monenlaista taakkaa turhaan, ja lisäksi sairaalalaitos sitten diagnosoi ensin ehkä satoja muita syitä pois kalliilla arsenaalilla, kunnes lopulta keksitään että " se olikin vain keliakia" jne. Patologeja tietysti masentaa myös tehdä keliakiadiagnoosilöytöjä (kadonnut suolinukka tms)  post mortem, mitkä tiedot siten jäävät tilastoihin unohtumaan, jos ne on otettu.

Varhaisdiagnosointi on mitä edullisinta valtiolle,  yhteiskunnalle ja tarkka dieetti mitä miellyttävin ( kivuttomin) keliaakikoille itselleen ja edullinen koko heidän lähiympäristölleen. Varhaisdiagnosoidut keliaakikot ovat kymmeniä tuhansia terveitä aikuisia ja veronmaksajia yhteiskunnalle sitten myöhemmin.

Miten tässä lähdeartikkelin  1998 työssä  tutkijat lähtivät osoittamaangluteenitoksisuuden vaikutuksen keliakiasuolistoon?

Yleensä tavallisissa keliakiatutkimuksissa tutkitaan vehnän osuutta, koska se on ravinnossa tärkeä komponentti (, vaikka gluteenia on myös rukiissa, ohrassa ja kaurassa). Useissa tutkimuksissa on havaittu alfa-gliadiini-molekyylistä N-terminaalisia keliaakiaa aktivoivia epitooppeja joko yksi tai useampiakin. Näistä tutkijat valmistivat koettimiksi kolme synteettistä peräkkäistä peptidijaksoa alfa-gliadiinin aminohappoja 31-49 vastaten.

Mitä muutoksia nämä peptidiantigeenit aiheuttivat suolinukassa in vivo- altistuksessa?

Tutkijat  mittasivat suolinukan korkeutta ja kryptan syvyyttä. Suhde nukan korkeuden ja kryptan syvyyden välillä väheni gluteenista (Suolinukka siis kului matalaksi ja suoliston" vuorien ja laaksojen" kaltainen  maisemaprofiili latistui tasangoksi) .
Entrosyyttisolujen korkeus suolen pinnassa väheni.
Intraepiteliaalisten (IEL) lymfosyyttien lukumäärä lisääntyi.
Jo 2 tuntia altistuksesta esiintyi proinflammatoristen sytokiinien IFN-gamma ja IL-2 mRNA:ta.
Elektronimikroskooppisesti tutkittiin biopsianäytteestä, minne  T-solureseptoriin TCR ja HLA-moduliin asettui gliadiinia  tunnistuksen kohteena olevana (HLA tason havaitsemana) antigeenina. Sitten havaittiin, että co-lokalisaatiomallissa oli eroavuuksia, jos henkilö oli hoitamaton keliaakikko tai jos hän oli jo hoidon alla ja altistui kuitenkin.

Näistä eroista ja gliadiinin värjäytymisen erilaisuuksista enterosyyteissä keliaakikoilla ja kontrolleilla päätellään , että gliadiini alkaa (metaboloitua) pilkkoutua keliakiassa erilaisen immunogeenisen tien kautta. Tämä saattaa johtua epänormaalista presentaatiosta immuunisysteemille, mikä triggeröi patogeenisen eikä suinkaan mitään tolerogeenista vastetta.( Siis ruoansulatusentsyymit eivät pilko tätä aminohappoketjua yksittäisiksi aminohapoiksi, vaan sen sijaan tulehdussolut alkava nakertaa sitä ja prosesoida ja esittää sitä antigeeninä pala palalta pilkottavaksi ja näin tapahtuu - joka aterian jälkeen, jos ateriassa on gluteenia. Siis  normaalientsyymien sijasta gluteenin pilkkoo tulehdussolut hajoittaen sitä  intensiivisesti "vihollisena".

Kommentti:

Tämä oli vuoden 1998 aikaa. Silloin keliakiasymposiumissa oli nämä intraepiteliaaliset imusolut (IEL) varsin pinnalla oleva pop- asia ja niitten muuntumisia kuvattiin mitä moninaisimmissa koeasetteluisssa ja niitten uusia klooonautumskoodeja lueteltiin. Epitooppeja B ja T soluille piirreltiin ja gliadiinin hahmoa kuvattiin ja sen puolen epitooppeja osoitettiin. Alettiin myös pohtia, voisiko NHL lymfooma saada alkunsa joskus tuosta muuntuvaisuudesta.

Siis keliaakikolla ei monimutkainen typpi- ja rikkipitoinen  gluteeniklimppi ehdi mitenkään tavallisella suolen mitalla "sulaa",vaan se jää antigeenisiksi peptideiksi ja senkin takia suoliston immuunijärjestelmä migroituu pilkkomaan sitä toisella tavalla kuin ruoansulatusentyymeillä- onhan siinä arvokas materiaali aminohappoa - HLA molekyylillä ja eliittisoluilla saadaan peptidiantigeeni yhä pienempiin pätkiin analysoiden ja tosiaan koettaen jotenkin ”syödä se osiin” missä prosessissa t imusolut kärsivät- ja mitä prosessia eivät ruoansulatusnesteet kykene selvittämään.

Gluteenille ei ole ilmeisesti jotain ”gluteinaasiX” entsyymiä keliaakikon genomissa. Gluteeni on evoluution sivistysvaiheessa muodostunut leivontatuotemolekyyli. Luomakunnan alussa ei ollut gluteenia. Gluteenin muodostuminen monimutkaiseksi molekyyliksi on tapahtunut maailman alettua vaurastua , viljan enentyä , lähinnä  1900 luvulla on gluteenin määrä  ravinnossa kovasti lisääntynyt. Toiset kuitenkin pystyvät äkkipurkamaan rikkisilloista ja kolumnaarisista kovalensseista  gluteenin ja siitä sitten pilkkomaan peptidit esiin.   Jos genomissa piilee kuitenkin sellaistakin puuttuvaa entsyymia koodaava geenia, senkin virittäminen toimivaksi on utopista, sillä nykyisillään jo geenistön kantama HLA reaktio on niin tavattoman nopea. Minkälaisesta entsyymistä on kyse, mikä puuttuu, sitäkään ei suoraan saa mistään PubMed lähteestä vielä. yksinkertaisesti joka ihmistä ei lie luotu purkamaan ja sulattamaan gluteenia, mutta kuitenkin moni on kehittänyt sellaisen kyvyn jossain määrin. Missä määrin? Miten pulla  purkautuu  tertiäärirakenteistaan, rikkisidoksistaan, ja kovalenttisista aminohappopylväiköistään tavallisesti?

Sinänsä T-solujen kloonien luokitus ja siitä esitetyt abstraktit ja luentosarjat olivat kuin ”myriadien hyttysten taxonomiaa” ja sinänsä symposiumiin osallistuneille keliaakikoille uusi motivaatio komplianssiin. Tiedemiehet ovat asian viidakkoa raivaamassa.

Toisaalta on myös niin , että gluteeni saattaa niissä toksisissa peptideissään muistuttaa liikaa jonkin mikrobin jaksoa, joten immuunisysteemi ja HLA ei motivoidu toleranssiin- varmuuden vuoksi ( prioritoiden aggresiivista reaktiota potentiellia virusta tai hyödynnettävää soludebristä vastaan).

Mutta HLA-antigeenisyys voi olla taas sekundäärinen seuraamus jostain entsyymin poistogeenisyydestä ja siten tapa selvitä elossa parsien ja harsien geenistöä. Samalla säilyy reaktiotapa ”sille jollekin mikrobille”.

Ihminen (Psyyke, sielu,  järki, kognitio) voi puolestaan vain olla avuksi immuunipuolustukselleen ja välttää gluteenia ja antaa kehonsa voida hyvin omine resursseineen immunologisessa autonomiassaan. Psyyke voi oppia tuntemaan asumalähiönsä kehon genomin perinnäisiä ominaisuuksia, jotka ovat terveinen tuhansien vuosien takaa. Kaupan hyllyjen tavarat 150 vuotta sitten olivat erilaiset.

Tuskin muuten lie koetettu koko gliadiinia joka kohdastaan jollain entsyymillä. Mikä entsyymi puuttuu, jos joku sidos ei purkaannu?
Kyse on myös sekundääri-tertiäärirakenteen purkamisen  ehtimisestä samalla.

Keliakiassa toistaiseksi kaikkein yksinkertaisinta ja ekonomisinta on pitää tarkka gluteeniton dieetti aina, koko ikänsä. Kaikkein eniten turhautuu, jos puhuu asiasta niitten kanssa, jotka pystyvät sulattamaan leipänsä yhtä helposti kuin leijona syö bambin.Jotkut henkilöt eivät pysty käsittämään, että heille herkullinen vehnäleipä voi merkitä keliakikolle kuin muovipalan tai nahkan tarjoamista ruoaksi. Toisilla  herkkyys  gluteenia kohtaan alkaa jo suuontelosta: ikenet kipeytyvät, kieli kipeytyy.

26.11.2008 14:08
4.9. 2012