Durra, kirjodurra laji Sorghum bicolor on yksi maailman viidestä perusviljasta.
Vaikka durra on gluteeniton, asia ei ole mitenkään yksinkertainen. Durra on sulamattomassa muodossa ja vaatii käsittelyä, ennen kuin siitä saa perusravintoa. Maailmansodan aikana durrasta tehtiin Texasissa tärkkelystä ja dextroosia- maissin ollessa vaikeampaa hankkia. Durra sopii eläinten ravinnoksi. Lie niillä entsyymejä, joita ei ihmisellä ole.
Otan leikkeen tästä nettilähteestä.
Lähde kuvaa sitä, miten tärkeää olisi saada durra käyttökelpoiseen muotoon maailmanlaajuisessa mitassa ja selvitetään ongelman laatu.
Durran prolamiinit ovat nimeltään kafiriineja ja sillä on myös gluteliineja. mutta ne eivät ole vahingollisia keliakiassa tai gluteeniallergiassa. Peptidijaksoissa on kyllä proliineja PPP ja QQQ pätkiä sekä PQ, jopa QQQQPQ mutta sekundäärirakenteet eivät muodosta gluteenia, koska muitten aminohappojen ja rakennekombinaatioitten takia tulee sellaisia ominaisuuksia ( hyfrofobisia ym).
Ylärivissä on maissin prolamiini zeiini.
Durrarakenteen lähempi tutkiminen voisi selittää miksi ihminen ei sulata tuollaisia jaksoja. Mitä entsyymiä ei ole? Durran jaksot sopisi terveen ihmisen dipeptidaasi-oligopeptidaasi entsyymitesteihin, jossa ongelma ei ole keliakiavyyhdin tasoa. Sitä paitsi mainitsen tässä että maissin tähkän kuorissa tai vihneissä on myös jotain, mille voi allergisoitua.
Esitän kyllä epäilykseni tästä alla olevasta totuudesta: Minusta rakenne ei näytä "turvalliselta".
- Durravilja ja sen proteiinit ovat keliakikolle ja muille glutenisensitiivisille yksilöille turvallisia
- Kuitenkin durran pääproteiinit kafiriinit ovat resistenttejä, ruoansulatusta kestäviä. Niitä on myös vaikea uuttaa ja muokata teollisessa prosessissa ja elintarvikkeille sopivilla kemikaaleilla, mikä rajoittaa niiten käyttöä elintarvikkeena.Tässä katsauksessa kuvataan kafiriinin uuttamista ja durraproteiinien muokkausmetodeja, joilla sekä durran ravintoarvo että funktionaalisuus paranisi ja niitä voisi paremmin soveltaa elintarvikkeeksi. Kun tutkijat ja teknologit saavat avukseen tällaista lisätietoa, heillä on paremmat lähtökohdat tunnistaa mahdollisuudet kohentaa durraproteiinien ravinnollista ja funktionaalista merkitystä.
- Tutkijat sanovat yhteenvetona durran olevan keliakikoille ja gluteenisensitiivisille turvallisen ja sen proteiinien sulavuuden parantamisen olevan erittäin tärkeä seikka.
with gluten sensitivities, and improving its protein digestibility
is of exceeding importance.
- Mutta proteiinin parempi sulavuus ei lisäisi ainoastaan gluteiini-intoleranttien yksilöiden durran käyttöä elintarvikkeena alternatiivina ravintolähteenä, vaan tästä olisi apua kaikille niille kehitysmaiten väestöille, joiden pääravintolähde on durra, sillä silloin heidän proteiininsaantinsa voitaisiin maksimoida.
- Vaikkakin proteiinin sulavuus on ensiarvoisin asia niin parantunut proteiinin funktionaalisuus edelleen lisäisi sen elintarvikkeisiin sovelluttamista. . Kun on kehitetty ravitsemuksellisilta ja funktionaalisilta laatuominaisuuksiltaan parannettu konsentroitu durralähde, avautuu useampia reittejä durran hyödyntämiselle elintarvikkeena. Niinpä tämä katsaus esittää durraproteiinien uuttamis- konsentroimismetodeja ja kuvaa strategioita, joilla proteiinia voi modifioida.
And, although protein digestibility is the foremost concern, improved protein functionality´further expands its application in foods. Developing a concentrated source of sorghum proteins with enhanced nutritional and functional characteristics can open more doors for utilization of sorghum in foods. Consequently, this review next presents methods for extraction and concentration of sorghum proteins and describes strategies for protein modification.
(Isolation of Sorghum Proteins Wet-milling of sorghum Wet-milling is a physico-chemical separation of the components of grain, namely, germ, bran, fiber, starch, and protein. Corn is
the grain traditionally used for wet-milling but its shortage during)
- II Maailmansota aiheutti durraviljan hyödyntämisen alkuraaka-aineena tärkkelyksen ja dextroosin kaupalliseen tuotantoon.
World War II led to the utilization of sorghum grain as the starting raw material in the commercial production of starch and dextrose (Zipf and others 1950).
For 22 y, sorghum was used in a commercial wet-milling facility in Corpus Christi, Tex., U.S.A. (Rooney and Serna-Saldivar 2000), but its use was later discontinued because of incomplete starch recovery, low oil yield, and high wax content in the grain (Yang and Seib 1995). Additionally, the economic competitiveness of using sorghum over corn was gone because the price of grain sorghum rose and almost paralleled that of corn. To date, there are no known commercial sorghum wetmilling operations in the United States. Munck (1995) describes an elaborate wet-milling process with 10 possible products (germ, crude oil, refined oil, fiber, protein, protein meal [referred to as sorghum gluten meal], wet starch, dry starch, dextrin, and glucose)
...
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar