Olin kansakoulun toisella luokalla siis 7-8 vuotias. koulu oli juuri muutanut vanhasta puutalosta uuteen rakennukseen ja siellä oli hieno keittiö ja pitkät pöydät luokkien syödä ruokatunnilla. Yleeensä ruoka oli puuroja ja keittoja ja syötiin vain lusikalla. Maitoa oli maitolasissa. muistan kaikista kouluruoista ydhen jota en voinut syödä, "kalansilmävelli , ohravelli. Opettaja huomasi nyt että luistin syömisestä ja otti itse lusikkani käteensä ja syötti minua! Musitan, että kun poistuin ruokasalista rappusia yläkertaan päin, huimasi ja olin pyörtyä. En kuitenkaan kaatunut.
Meillä kotona ei ollut sellaista soppaa ja jos olisi ollut, äitini ei koskaan pakottanut syömään yhtään mitään ruokaa, mitä en voinut syödä. Vanhalla kansakoululla oli ruokailut sellaisissa manttaalitalon olosuhteissa, puolipimeässä, että siellä ei kukaan huomannut, jos syötiin tai ei. Ohraan tulee miltein sama reaktio kuin vehnän gliadiiniin, joten lasten aversio kannattaa huomata tällaisista yksittäisistä elintarvikkeista. Anti-hordeiinivasta-aineita ei katsota, kun seulotaan gliadiinivasta-aineita.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar